Wii U – Nintendon uusi konsoli peleineen ensitestissä – osa 2 (uusin: Trine 2, Wii Fit U)

Nintendon taannoinen E3-esiintyminen oli onnistunut paketti, sillä yhtiö esitteli monipuolisesti sekä tulevaa Wii U -konsoliaan että sen pelivalikoimaa. Messuannista jäi positiivinen fiilis, mutta myös kova jano – lisää tietoa, lisää.

Ja sitähän on luvassa, sillä Nintendo esitteli Wii U -konsoliaan taannoin Saksassa Euroopan pääkonttorillaan. Tutustuimme tapahtumassa monipuolisesti Wii U -konsolin tulevaan tarjontaa.

Tämä artikkeli on jatkoa Wii U -pelien ensitestille ensimmäisen artikkelin venyttyä jo vallan huiman pitkäksi. Aiemmin lisätty Rayman Legends, Trine 2 ja Game & Wario. Pääset haluamasi pelin kohdalle klikkaamalla pelin nimeä.

Ensimmäisen osan, jossa tutustutaan tarkemmin myös itse konsoliin, voit lukea täältä: Wii U – Nintendon uusi konsoli peleineen ensitestissä – osa 1

Lisätty 20.11.: Nelinpelin Trine 2 -vierailu ja Wii Fit U

Rayman Legends

Ubisoft

Ubisoftin taannoinen Rayman Origins oli häikäisevä peli. Silmiähivelevän upea, raikas ja kepeä tasoloikka, joka hyödynsi riemukkaasti perinteisen tasoloikkien klassisia piirteitä, paketoiden touhun ihastuttavaan uuteen pakettiin. Kyllä, monta ylisanaa tuli sanottua – ja syystä. Wii U:lle julkaistava Rayman Legends jatkaa tätä samaa linjaa, vielä viehkeämpänä.

Raymen Legends on – uskokaa pois! – tasoloikka. Vauhdikas, värikäs, hauska. Tämän toteamiseen riitti yksi silmäys. Pelatessa fiilis vain vahvistui. Hauska kuin mikä! Ja jopa veikeän oivaltava.

Yksinpelinä Legends on vain erinomainen tasoloikka, jota voi pelata joko Wii U Pro Controllerilla, eli klassisella gamepadilla, tai tabletilla. Pelaaminen oli molemmilla melko samaa, mitä nyt tabletilla jotkut vauhtikohtaukset vaativat ruudun täppäilyä. Sama hoitui padin namiskoista. Ei kovin erikoista.

Kaksin pelattuna teoksen uumenista kuoriutui kuitenkin jotain jännää. Ykköspelaaja seikkailee pelimaailmassa gamepadilla, kakkospelaajan käyttäessä tabletia. Ruudulla ei tosin ole kahta Raymania, vaan toinen pelaaja ohjaa Murphyä, muokaten tabletin näytöllä pelimaailmaa kaveria auttaakseen. Ehkä tabletia pitää kallistella, ehkä kosketusnäytöllä on tehtävä taitavia viiltoja ja sivellyksiä, jotta Rayman pääsee haastavammista kohdista eteenpäin. Eri ohjainten erilainen käyttö on mainio oivallus, joka tekee pelaamisesta vallan erilaista totuttuun nähden. Ja hauskaa.

Ja uskokaa pois, näin kaunista 2D-grafiikkaa ette ole usein nähneet. Jos Origins oli kaunis, Legends on häikäisevä.

Ehdottomasti yksi Wii U:n upeimmista ja viehättävimmistä peleistä, joka ihastuttaa myös huumorillaan ja touhukkuudellaan. Ehta hyvän mielen peli.

Trine 2: Director’s Cut

Frozenbyte

Suomalaisen Frozenbyte-studion Trine– ja Trine 2 -pelit ovat nerokkaita, häikäisevän kauniita ja ylettömän viihdyttäviä älykkään pelaajan fysiikkatasoloikkia.

Kerrataanpa aiempaa: Trine 2:n arvostelusta

Kyse on siis todellakin fysiikkapohjaisesta puzzle- ja tasohyppelypelistä, jossa kolmen sankarin pitäisi vuorottelemalla ratkoa tiensä läpi, yli ja ali erilaisten esteiden. Esteet ovat joskus korkeita kiipeilypaikkoja, toisinaan piikkimattoja, fysiikkavetoisia muurinmurtajia tai vaikka jättimäisiä peikkoja.

Kullakin kolmikon jäsenellä on omat kykynsä, joita yhdistelemällä pitäisi ratkoa toinen toistaan kinkkisemmät ongelmat. Velho taikoo esiin tavaroita ja levitoi niitä mielensä avulla. Varas heiluu kiipeilyköydessään ja ammuskelee jouskarilla, kun taas taistelija lyö kovaa. Tai menee kilpensä taakse piiloon.

…

Mutta mikäs siinä on kikkaillessa, sillä Trine 2 on yhä erinomainen peli. Tuntuu siltä, kuin ensimmäinen Trine olisi ollut hieman kuin proof of concept -tyylinen testiversio ja kakkososa se peli, jota jo alunperin haluttiin tehdä. Ja kun ykkönenkin kaikesta huolimatta oli todella hyvä, se ei ole huono tilanne.

Trine 2:sta julkaistaan Wii U:lle erityinen First Impressions: Trine 2: Director’s Cut, joka sisältää muilta alustoilta tutun pelin tabletille sovitetussa muodossa. Ja hyvin onkin sovitettu. Merkittävä osa pelin magiaa pohjautuu eleisiin, joita toki voi loitsia ruudulle gamepadillakin, mutta vielä paremmin kosketusnäytön kautta. Täppäilyt, viillot ja viivat syntyvät taianomaisesti näyttöä hyväilemällä.

Ainakin testiversiosta jäi tosin sekin vaikutelma, että totuttelu vaatii aikansa. Katsoako telkkaa vai tabletin näyttöä? Tyytyäkö perinteiseen ohjaukseen, kosketella näyttöä tv:tä katsoessaan vaiko pelata puhtaasti kosketusnäytön kautta? Valintoja, valintoja. Mukavaa kuitenkin, että pelaaja voi valita täysin vapaasti pelityylinsä ja etsiä sen sopivimman.

Vaan kaunishan se on. Kuin sarjakuva, jonka värit ovat heränneet eloon. Odotamme innolla miten Frozenbyten Wii U -esikoinen ja ensimmäinen suomalaisen Wii U -peli otetaan vastaan.

Lisää ja syvällisempää Trine 2 -juttua Nelinpeli-tiimimme pikapuoliin saapuvassa katsauksessa.

Trine 2: Director’s Cut (Nelinpelin Vieraissa)

Frozenbyte

Nelinpelin kaverit kävivät tutustumassa Trine 2 -peliin Frozenbyten tykö. Kuten näkyy ja kuuluu:

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Game & Wario

Nintendo

Mitä olisi Nintendon pelikone ilman Warion omaa minipelikokoelmaa? Ei yhtikäs mitään. Wario onkin päästetty vauhtiin oikein kunnolla, kymmenkunnan minipelin voimin. Game & Wariossa painopiste on – toisin kuin Nintendo Landissa – yksin pelattavissa pienissä touhupeleissä, joissa mennään sisällöllisesti laidasta laitaan. Samalla pelaajille annetaan hyvää esimakua mihin kaikkeen tablet-ohjainta voidaankaan käyttää.

Ski-minipelissä tietysti lasketellaan. Laskijaa ohjataan pitämällä lautaa naaman edessä pystyssä ja kallistelemalla sitä. Katsokaa video. Ihan vekkuli.

Arrowissa taasen ammutaan Nintendo Landin Takamaru’s Ninja Castlen ja Zeldan tapaan nuolia ja pommeja kohti rynnistäviin Warioihin. Eli tähdätään pitämällä lauta vaaka-asennossa ja vispaamalla sormea kosketusnäytön pintaa pitkin. Hupaisa.

Shutterissa toimittajakin joutuu töihin, edes kerran eläissään. Pelaaja on näet lehden valokuvaaja, joka saa tehtäväkseen ottaa valokuvia kaupungilla kuljeskelevista rikollisista ja omituisista otuksista. Kuvattavien kohteiden kuvat ovat ruudun alareunassa ja pelaajan on tarkkailtava maisemaa tarkalla silmällä, analyyttisesti, kuin parhaassakin muistipelissä. Kohteisiin voi zoomata kameralla – eli tabletin näytöllä – ja mitä paremman foton saat löytämästäsi kohteesta otettua, sen enemmän pisteitä. Oikein mainio muisti- ja tarkkasilmäisyyspeli, jossa tabletin näyttö toimii mukavasti osana pelimekaniikkaa.

Thief on kuitenkin nähtyjen minipelien helmi. Sitä voi pelata enimmillään viiden hengen porukalla, ja voi miten erikoinen se onkaan. Vain yksi näet varsinaisesti pelaa, muut tarkkailevat peliruutua. Pelaajalla on tietysti tablet ja hän pelaa sen kautta ohjaten yhtä ruudulla liikuskelevista hahmoista, mutta muut eivät tiedä ketä. Aktiivinen pelaaja on näet tuhma varas, joka kuljeskelee ruudulla ryöväten ruudulle ilmestyviä omenoita. Mutta ruudulla on aina useita omenoita ja paljon hahmoja. Muiden pelaajien onkin yritettävä pitää ruutua silmällä, tarkkailla hahmoja ja yrittää päätellä, että kuka oikeastaan onkaan se rosmo, joka ne omenat oikein varastaa. Lopputulos onkin erikoinen: kaikki muut tiiraavat ruutua korvat savuten, aivot ylikierroksilla, koettaen seurata toikkaroivien hahmojen liikkeitä ja miettiä, että kuka se rosmo onkaan. Rosmo taas koettaa piiloutua joukkoon ja toimia mahdollisimman yllättäen. Sitten lopussa jännätään, että oliko kukaan oikeassa.

Todella mainio aivopähkinä! Ja Nintendo Landin Luigi’s Ghost Mansionin tapaan tässäkin luodaan moninpelijännitystä tarjoamalla tabletia käyttävälle pelaajalle tietoa ja etua, mitä muilla ei ole.

SiNG

Ubisoft

Nykypäivän koko perheen konsoli ei ole mistään kotoisin, jos sen avulla ei voi laulaa, tanssia ja välkkyä. Wii U tarvitsee luonnollisesti oman karaokeilunsa, mitä Ubisoft kansalle tietenkin tarjoaa. Onhan firma tehnyt kunnon hynät muiden alustojen karaoke- ja tanssipeleillään, joten viedäänpä juttu tietysti myös Wii U:lle.

Ja pieleen mennään. Sori. Ei näin.

Nyt mietitte: mitä se sopertaa? Sehän on karaokepeli. Simppeli juttu, ei voi mennä pieleen. Paitsi että voi.

SiNGissä on näet menty askel liian pitkälle Wii U:n ominaisjuttujen käytössä. Biletilassa näet solisti joutuu pitämään kädessään sekä mikrofonia että tablet-ohjainta. Biisien sanat näytetään vain tabletin näytöllä, mitä perustellaan sillä että näin laulaja voi esiintyä kasvot kavereihin päin, heihin päin. Mutta hetkinen. Nythän yleisö ei näe sanoja eikä voi laulaa mukana. Tai jos kaveri tai pari haluaa kipaista katsomosta laulamaan, niin kaikkien täytyy ahtautua kimppaan tuijottamaan tabletin näyttöä.

Sanojen vieritys tabletin näytöllä on pöljä idea, jota en alleviivaa yhtään. Kyllähän konsolin tv-näytöllä vieritellään nyt kivoja animaatioita ja efektejä, mutta mieluummin sieltä silti lukisi biisien sanatkin. No, voihan tabletia sentään käyttää kivana kauko-ohjaimena, jolla on kätsyä myös miksata biisejä ja rakentaa playlistoja.

Ihan kiva peli yksinäiselle karaokelaulajalle. 

Wii Fit U

Nintendo

Wii Fit U jatkaa Nintendon legendaarista kuntoilupelien sarjaa. Miltä Wii U:lle sovitettu versio kuntoilun ihmemaailmasta näyttää ja tuntuu?

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet