Wiikon wanha: Prince of Persia
Prince of Persia on yksi maailman pitkäikäisemmistä ja muistettavimmista pelisarjoista. Sarjan jo vuonna 1989 julkaistu esikoinen näet sieppasi pelaajien mielikuvituksen perusteellisesti. Eikä ole jättänyt meitä pelivanhuksia rauhaan senkään jälkeen.
Mikä on tavallaan yllättävää, sillä aluksi Apple II:lle julkaistu Prince of Persia oli pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen tasoloikka. Pelin suunnittelija Jordan Mechnerillä oli kuitenkin käyttänyt paljon taikapulveria pelinsuunnittelussa.
Prince of Persia oli aikojen alussa sivusta kuvattu tasoloikka, jossa pelaaja juoksee prinssillään ahtaissa käytävissä, hypiskelee ansojen ja kuilujen yli, väistelee vihollisia ja välillä taistelee. Pelissä oli kuitenkin jotain todellista taikaa, jotain ihmeellistä ja ennen näkemätöntä. Se oli näet uskomattoman kauniisti animoitu.
Prinssi ei ollut karkea sprite, joka nyki ruudulla eteenpäin. Ehei. Hän oli ihmishahmo, joka käveli, juoksi ja loikki luonnollisesti. Animaatio oli pikkutarkkaa, kaunista ja uskottavaa. Ruudulla oli ihan oikea ihminen! Leuat loksahtelivat, kansa kaatui, faniutuminen alkoi.
Pelin takaa löytyy herra nimeltään Jordan Mechner, joka ei ollut animaattorina aivan ensikertalainen. Tosin hänellä oli plakkarissa entuudestaan yksi ainoa peli, vuonna 1984 julkaistu Karateka. Mutta allekirjoittanutkin muistaa, miten jo Karateka innosti kauniilla animaatiollaan. Sitä tulikin pelattua – ja huolella.
Edes seuraavana vuonna julkaistu rutkasti tunnetumpi The Way of the Exploding Fist ei yltänyt näyttävyydessä Karatekan tasolle.
Vaikka Karatekan ja Prince of Persian välillä oli viisi vuotta, pelit ovat selviä lähisukulaisia. Tarinapohjainen toiminnantäyteinen matka, ongelmien ratkontaa ja taisteluja. Lopussa onnellinen päätös. Tosin sillä erolla, että Prince of Persia oli vai-ke-a peli. Sitä kuulkaa väännettiin joystick tanassa ja itku kurkussa, eikö taaskaan loikka onnistunut, taasko sähläsin itseni uuteen ansaan, olipas inhottava vihollinen kun teilasi minut.
Vaikeus oli kuitenkin myös kannustavaa. Peli oli älykäs, jännittävä ja yllättävä. Mielikuvituksellinenkin. Ei siis oikeastaan ihme, että se löysi paikkansa pelaajakansan tajunnassa.
Sittemmin pelistä syntyi pelisarja. Esikoista suoraviivaisesti apinoiva Prince of Persia 2 oli ihan hyvä toimintaseikkailu, 1999 sylkäisty ah niin übermuodikas Prince of Persia 3D lähinnä läjähti pärställeen. Prince of Persia: Harem Adventures ei vastannut lupauksiaan. Eli melkoisissa pohjamudissa on käyty välillä.
Sarja ponnahti takaisin jaloilleen vasta Ubisoftin tartuttua aiheeseen, kun 2003 julkaistu Prince of Persia: The Sands of Time uudisti pelikonseptin ja antoi vanhalle sankarille energiajuomaa.
Alkuperäisteoksen parissa voi herkutella nykyään vaivatta Xbox Live Arcadessa ja PlayStation Networkissa julkaistun modernisoidun Prince of Persia Classic -pelin avulla.
Kuvat enimmäkseen Amiga/ST-versioista.
Lue myös:
Prince of Persia Epilogue (PS3, 360)
Prince of Persia (PC, PS3, 360)
Lisätietoja:
Prince of Persia
Suunnittelija: Jordan Mechner
Julkaisija: Broderbund Software
Alustat: Apple II (1989), myöhemmin mm. Amiga, PC, Amstrad CPC, Game Boy, Game Boy Colour, NES, Atari ST, Spectrum, SNES, Mega-CD, Mega Drive, Xbox 360, PlayStation 3
Lisää retroilua
Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja (mm. Jet Set Radio, Willy Beamish, Warhawk, Dune 2…)
Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja (mm. NARC, Tetris, Space Harrier, OutRun, Arkanoid…)
Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja
Lue myös
Eat Lead: The Return of Matt Hazard (PS3, 360)
Elven Legacy halusi olla Fantasy Generalsin jatko-osa
Housemarque haastattelussa 2: pelintekeminen PSP:llä
Microsoft Sidewinder X8 –hiiren leveästä takapuolesta saa tuhdin otteen
