Uusimmat

Wiikon wanha: Spy vs. Spy

28.04.2010 15:00 Jukka O. Kauppinen

MAD-lehden lystikkäimpiä sarjakuvia on – tai ainakin oli – kahden vakoojan keskinäisestä kamppailusta kertova Spy vs. Spy. Musta ja valkoinen vakooja jäynäsivät toisiaan armottomasti, yrittäen siinä sivussa pölliä arvokkaita asiapapereita tai tiedustelutietoja. Peli oli tasaista, sillä molemmat räjähtelevät taivaan tuuliin vuorottain.

Muta tiesitkös, että tästä sarjakuvasta tehtiin vuonna 1984 myös häikäisevän lystikäs peli? Spy vs. Spy oli myös eräs kaikkien aikojen ensimmäisistä kunnon moninpeleistä.

Spy vs. Spy -peli on nykysilmin ehkä karu. Tai mikäpä ei olisi, ainakaan HD-grafiikalla hemmotellun ja ADHD:llä varustetun pikkupelaajan silmin. Me vanhukset sen sijaan muistamme – tai pikemminkin tiedämme – että kahdeksalla bitillä peligrafiikka oli kauneimmillaan. Homman piti toimia ja näyttää hyvältä, mutta ennen kaikkea viihdyttää ja hauskuttaa.

Ja sitähän vakoojien ikioma peli teki. Se oli riemastuttava ja raivostuttava kilpajuoksu, jossa pelaajat asettelivat toisilleen ansoja, hekottelivat toisten langetessa niihin ja yrittivät epätoivoisesti päästä kaikki asiapaperit löydettyään paeta lähetystöstä, joskus joutuen viime metreillä vastustajan kampittamaksi. Ei. Se ei ollut järin reilu peli. Toisaalta, epäreiluus oli tasaista.

Osa pelin lystikkyydestä tulee ehdottomasti siitä, että kaikki tapahtuu samalla ruudulla. Yksinpelissä pelaaja ei näe tekoälyn puuhasteluja, mutta ennemmin tai myöhemmin hahmot tietysti törmäävät toisiinsa. Peli on näinkin hauskaa, sillä pelattavuus toimii ja veikeästi rakennettu tekoäly toimii ihmismäisen tyhmästi. Mutta kahdella pelaajallahan tämä on tietysti hauskinta. Kaksi pelaajaa, jaettu ruutu, ansojen rakentelua ja toivomista, että vastapeluri ei huomaisi tai ainakin unohtaisi minne ansat on laitettu.

Pelissä oli hauskan aiheen ohessa hyviä oivalluksia. Pelimekaniikka oli jotakuinkin täydellinen kahden pelaajan veikeään kilvoitteluun. Erilaiset ansat naurattivat mutta niiltä pystyi myös suojautumaan, jos ennakoi pahaa. Esimerkiksi oven päälle asetetun sähköistetyn vesisangon pystyi välttämään avaamalla oven sateenvarjon alla.

Myös grafiikka sieppasi kaikessa karuudessaan pelin hengen oivasti. Vakoojat olivat kivan ilmeikkäitä, etenkin kun jotain pirullista sattui. Muutamilla pikseleillä saa ihmeitä aikaan, kun asialla ovat tekijämiehet.

Spy vs. Spy onkin suoranainen ihme pelimaailmassa: se näet oli hyvä lisenssipeli. Ehkä eräs syy siihen oli yksinkertaisesti se, että tekijät eivät lähteneet tekemään peliään lisenssin ehdoilla, vaan pikemminkin lainasivat siitä pelin hengen ja teeman. Sarjakuvien sadat ja tuhannet ansat, niiden rakentelu ja lukemattomat ympäristöt tiivistettiin viiteen eri ansaan ja yhteen rakennukseen, jonka sisällä vaarat vaanivat. Lopputulos oli annos tiivistettyä parhautta.

Olisikin mukavaa, jos First Star saisi vielä joskus tilaisuuden tuoda pelinsä uudessa muodossa uusien pelaajien ulottuville, vaikkapa ladattavana XBLA/PSN-pelinä. Ehkä pieni indiehenkinen teos löytäisi ystävänsä myös Steamin kautta. Sitä vuoden 2004 GameCube/PlayStation 2/Xbox -peliä kun ei lasketa.

 

Lisätietoja:

Spy vs. Spy @ Mobygames

Spy vs. Spy @ Wikipedia

 

Spy vs. Spy

Suunnittelija/tekijä: First Star Software

Julkaisija: Beyond

Alustat: C-64 1984 – ja sen jälkeen maailman kaikki pelikoneet

Jukka O. Kauppinen

 

 

Lisää retroilua

Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja

Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja

Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja

Lue myös

Alan Wake -ensikosketus: eDome tuo valoa pimeyteen

Dual SFX Frag Pro – langaton unelmaohjain PS3:lle ja PC:lle?

God of War 3:n tekijät haastattelussa – ”se oli valtava haaste – ja onnistuimme”

Heavy Rain – upeita konseptikuvia kulissien takaa

Kane & Lynch 2 – Shangaissa kaikki päin persettä

Lost Planet 2 -haastattelu: menneen talven lumien perään ei haikailla

Pelintekoa Suomessa ulkomaalaissilmin osa 2: Helsinki on kuin City17