World of Tanks -ensikosketus (PC)
Massiivimoninpeli panssarivaunuilla? Kuulostaa hullulta ja niinpä ensimmäinen reaktioni World of Tanksiin olikin järkyttyneen skeptinen: voiko tämä muka toimia? Ei kai, varsinkaan kun peli on rakennettu mikromaksujen ympärille!
Onneksi ennakkoluuloni hävisivät päätoimittajan mahtikäskylle, sillä kun annoin pelille rehellisen tilaisuuden, huomasin World of Tanksin olevan itseasiassa sangen letkeä peli.
World of Tanksia kehittävä Wargaming.net lähetti ystävällisesti eDomelle kutsun pelin betatestiin ja lisäksi toimitti käyttöömme kaikilla herkuilla varustetun testitilin, jonka muikeilla rahamäärillä sai avattua kaikki pelin panssarivaunut testailua varten.
Kelpasi siis sukeltaa keskelle peliä, joka ei lopulta ollutkaan panssarivaunujen massiivimoninpeli, vaan ehkä lähempänä 30 tankin deathmatchia. Mutta ei se mitään: rauta rytisee, tykit laulavat ja taloja kaatuu kun pelaajat ratkovat uudelleen toisen maailmansodan ratkaisuhetkiä!
Massiivista tankkisotaa
World of Tanks on todellakin liikenteessä ehkä hieman harhaanjohtavasti, mutta toisaalta peliä on aika vaikea lokeroida mihinkään, sillä se ammentaa vaikutteita niin perinteisistä team deathmatch –peleistä kuin massiivimoninpeleistä ja jopa Call of Dutystä. Yritetään silti ahtaa se johonkin koloon selkeyden vuoksi.
Lähtökohtaisesti kyseessä on siis peli, jossa kaksi maksimissaan 15 pelaajan tiimiä ottaa yhteen suljetuilla areenoilla. Euroopan pellot ja kaupungit muuttuvat temmellyskentiksi, joissa voittaja ratkeaa joko kaikki vihollisvaunut tuhoamalla tai vihollisen tukikohdan valloittamisella.
Matsien päälle on rakennettu moniosainen kokemuspistesysteemi, jossa pelaaja sijoittaa ansionsa parempiin osiin ja tarpeeksi kykypuuta grindattuaan kokonaan uusiin panssarivaunuihin. Myös pelaajan miehistöt keräävät kokemusta ja oppivat näin tehokkaammiksi hommissaan. Sekavaa? Pikkuisen, ainakin paperilla.
Asiaa ei auta se, että peli sekoittelee myös erilaisia valuuttoja. Lähtökohtainen rahayksikkö on hopearaha, jolla voi ostaa suurimman osan asioista. Mukana on kuitenkin myös kultarahoja, jotka pitää joko ostaa oikealla valuutalla tai antamalla niiden kertyä automaattisesti ja tasaisen hiljaista vauhtia tililleen.
Kultarahojen pääasiallinen funktio on ottaa varovaisia askeleita pelin time sinkien yli: sen sijaan että käytät tuhansia kokemuspisteitä ja pari miljoonaa hopearahaa Tigerin avaamiseen, voit ostaa Matildan aidolla rahalla.
Tämä kuulosti arveluttavalta kunnes kokeilin Matildaa ja huomasin, että se ei oikeasti ole parempi kuin vaivalla ansaittavat tankit, mielestäni jopa paljon huonompi. Pelin tuottaja mainitsikin sähköpostitse, että tämä on harkittu ratkaisu: Wargaming.net ei halua, että peli muuttuu kiinakultaa vinguttavien ökyrikkaiden temmellyskentäksi. Taito ja ahkeruus voittavat aina suuren pankkitilin.
Rautaa joka lähtöön
Toistaiseksi pelistä löytyy pääasiassa Neuvostoliiton ja Saksan vaunuja aina köykäisistä proto-traktoreista superraskaisiin helvetinkoneisiin saakka. Mukana on myös satunnaisia britti-, jenkki- ja ranskalaisvaunuja, mutta niille ei ole mitään varsinaisia progressiosysteemeitä. Wargaming.net kuitenkin lupailee, että ne tulevat vielä mukaan peliin, samaten kuin japanilaiset vaunutkin.
Hyvänä oivalluksena peli ei jaa saksalaisia ja neuvostoliittolaisia omiin tiimeihinsä, vaan pelaajat sekoitetaan keskenään rintamalinjan molemmille puolille. Ratkaisu on hyvä kahdesta syystä. Ensinnäkin vaunut tarvitsee tasapainottaa vain yleisesti. Ei tarvitse huolehtia siitä, että toinen osapuoli on salaa vahvempi kuin toinen, koska kaikki pelaavat kaikkia vastaan. Lisäksi potentiaalisten vastustajien määrä on suurempi ja vakaampi kuin toisella tavalla toteutettuna.
Kummaltakin puolelta löytyy ajan henkeen sopivaa kalustoa yhteisiin kategorioihin jaettuna: kevyet, keskiraskaat ja raskaat panssarit tekevät seuraa telatykeille ja panssarintuhoajille. Karkeasti ottaen voisi sanoa, että luokitukset ovat lähinnä sitä aitoa massiivimoninpelimeininkiä.
Ideana on, että kevyet ja keskiraskaat panssarit suhaavat ympäriinsä etsimässä vihollisasemia. Ne ovat pahuksen nopeita, mutta eivät juuri kestä osumaa. Raskaat panssarit kestävät, mutta niillä ei paljon suoralta tieltä poiketa. Eipä silti: hyvänä päivänään raskas panssari tankkaa vaikka koko vihollistiimin tulitusta sen aikaa, että omat ehtivät perille.
Panssarintuhoajat taas ovat kankeita, koska niissä ei yleensä ole lainkaan tornia, vaan ainoastaan hieman kallisteltava tykki keulassa. Ne muistuttavatkin lähinnä tyyliltään tarkka-ampujia: niiden tähtäys on nopeaa, tykit tehokkaita ja ammukset läpäiseviä, mutta jos joku pääsee lähelle, peli on pelattu.
Valikoiman viimeistelevät telatykit, jotka on mahdollista hurauttaa tykkimoodiin. Tällöin kamera siirtyy taistelukentän yläpuolella ja pelaaja siirtelee murkulan arvioitua iskemää kuvaavaa tähtäintä lintuperspektiivistä. Muiden spottaamat viholliset ilmestyvät näkyviin ja yllättyvät, kun horisontista paukahtaa selkään 122 millin kranaattia.
Kaikille löytyy hommaa ja kaikkia tarvitaan. Sooloilemalla ei tule kuin turpaan niin itselle kuin omalle tiimillekin.
Peli on semi-realistinen, sillä se mallintaa eri panssarien tiheydet, ammusten läpäisykyvyt ja jopa kepeästi ballistiikkaa, mutta yleisesti se on tunnelmaltaan selvää deathmatchia. Tankit pyörivät ympyrää hitaampiensa ympärillä ja piiloutuvat pusikoihin kuin ninjat konsanaan. Mutta tiedättekö mitä? Se on silti hauskaa.
Kokeile toki
World of Tanks on ihan veikeä peli. Ainakin pienen pelailun jälkeen. Alussa käteen lyötävä traktori (kirjaimellisesti) on sen verran jäätävä vehje, ettei sillä saa kuin V-käyränsä kohoamaan. Mutta ideana onkin opetella tiedustelua ja panssarisodan perusteita, kuten rungon piilottamista romupinojen taakse, hitaampien vaunujen taakse koukkailua ja shoot & scoot –menetelmää, jossa laukausten välillä ajetaan piiloon tai muuten vain yritetään karistaa vihollisen tähtäin kyljestä.
Panssarisodassa on alusta saakka tunnelmaa, kun ympärillä lentää multaa ja rautaromua miesten huutaessa ja kranaattien viheltäessä. Tuhottava maasto tarjoaa taktisia vaihtoehtoja ja ilahduttavasti panssaria vaihtamalla saa täysin erilaisen pelikokemuksen.
Vaikka World of Tanks onkin vielä betatestissä, se tuntuu jo nyt sangen valmiilta paketilta, ainakin peruspelinsä puolesta. Kehitystiimi mainostaa, että lopullisessa pelissä nähdään 60 pelaajan massiivisia tankkivääntöjä ja pysyvää kampanjaa, jossa kisataan maailman herruudesta.
Jäämme toki odottelemaan näitä uudistuksia sekä myös niitä puuttuvia osapuolia ja viimeistä kiillotusta ennen kunnollista arvosteluamme, mutta jo nyt reilun kuukauden pelailun jälkeen voin hyvillä mielin sanoa, että World of Tanks on tutustumisen arvoinen peli. Kannattaa siis vielä pyrkiä betaan mukaan testaamaan itse.
Tekijä: Wargaming.net
Julkaisija: Wargaming.net
Saatavilla: PC
Tulossa: PC
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 4 Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Julkaisu: syksy 2010
Pelin kotisivu: http://www.worldoftanks.com
Miikka Lehtonen
Lue myös
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 11)
Arvostelu: Starcraft 2 (Mac, PC)
