World of Warcraftin maailma vie muassaan

Doom 3, Half-Life 2 ja World of Warcraft. Siinä viimeisen vuoden kolme hypetetyintä ja odotetuinta peliä. Kaksi on jo tullut ja kolmatta viimeistellään. Yksi oli pettymys, toinen tasokas, kolmas hyppää silmille kuin villiori. Matkasimme kokeilemaan Warcraftin nettimaailman ihmeitä ja olimme myytyjä.

World of Warcraftin propaganda ollut todella mittavaa. Jopa niin, että peliin on vaikea asennoitua sopivan ennakkoluuloisesti etukäteen. Tämäkö mullistaa online-maailmat?

Nettiseikkailun perusasetelma on sopivan mielenkiintoinen ja jaotteleva. Pelimaailmassa on vastakkain kaksi liittokuntaa, Horde ja Alliance. Hordeen kuuluvat vähän synkemmät rodut eli örkit, peikot, taureenit ja epäkuolleet. Alliance puolestaan on niin sanotusti hyvän valtakunta, jossa elävät ihmiset, kääpiöt, maahiset ja yöhaltiat; jälkimmäiseen. Nämä rodut ovat keskeisessä sotatilassa keskenään, mutta pystyvät elämään myös sovussa keskenään jos niin halutaan. Näin pelimaailmaan on rakennettu tehokas pinnan alainen jännitys, joka värittää tapahtumia voimallisesti. Seikkailun ohella kun on tarjolla myös chillailua viholliskansalaisten kanssa – raidit, hyökkäykset, näiden alueille ovat huimaa hubaa, kun ainekset oikein sattuvat kohdalleen.

Kaikkia pelaajien välinen taistelu ei kuitenkaan kiinnosta, joten tarjolla on myös pehmopupuservereitä, joissa kenenkään kimppuun ei voi hyökätä edes vahingossa. Normaaleilla PVP-servereillä (Player vs Player) ei tarvitse silti koko ajan pelätä, että pahat vihulaiset olisivat koko ajan niskassa. Massiivinen pelimaailma on jaoteltu tarkoin alueisiin, jotka ovat joko jommankunnan liittouman hallinnassa, osittaisessa hallinnassa tai kilpailtuja. Omalla alueellaan pelaajat ovat täysin turvassa, ja osittain hallitsemallaan alueella kenenkään kimppuun ei voi hyökätä, elleivät nämä hyökkää itse ensin. Vain kilpailluilla alueilla pelaajat ovat täysin vapaata riistaa.

PVP-servereilläkin pelaaminen painottuu ennen kaikkea seikkailemiseen, ja pelaajasotia arkaileviakin voi muistuttaa jo etukäteen, että pelimaailma on valtavan laaja. Sotiminen painottuu yleensä muutamaan paikkaan – ja muualla seikkaileminen sujuu tyystin rauhassa. Vihollisten olemassaolo tuo puuhaan kuitenkin huimaa jännitystä – vastaan tulevilta vihollisilta piilottelu, näiden seuraaminen tai yllättävät törmäämiset tuovat tapahtumiin kutkattavaa tuntua. Ja aina ei tarvitse sotia – yhtäkkisen kohtaamisen ensijännitys laukeaa usein herrasörkkimäiseen kumarrukseen ja iloiseen tanssiin.

Ovelasti suunniteltu kokonaisuus

Pintapuolisesti Blizzardin seikkailu tuntuu alussa melko tavanomaiselta 3d-seikkailulta, jossa hahmoa leveloidaan pikkusittiäisiä teilaamalla. Pelaaja suorittaa tehtäviä kuten missä tahansa muussakin seikkailussa. Hahmo on voimaton rimpula, jolla ei kannata ajautua kovinkaan kauas aloitusalueelta.

Peli on kuitenkin suunniteltu ovelasti. Heikkokin hahmo on heti mukana seikkailun tuoksinnassa, vaikka tavoitteet eivät olekaan alussa päätähuimaavia. Kehitys on nopeaa ja peli kannustaa seikkailijaryhmien kokoamiseen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvin nopeasti huomaa, että peli yhdistää erittäin taitavasti hauskat ja mielenkiintoiset tehtävät upeaan maailmaan ja vetovoimaiseen kokonaisuuteen. Pelaaja saa hiljakseen vihjeitä myös pelimaailman suuremmista ja syvemmistä tapahtumista.

Jo muutaman päivän kuluttua reviiri laajenee niin paljon, että pelaaja haaveilee kaukaisten maiden ihmeiden perään. Ja niitä riittää. Vaikka pelimaailma tuntuu alussa mittavalta, niin ensimmäisen kerran kartan avattuaan huomaa että kaikki koluttu onkin vain kärpäsenpaskan kokoinen pilkku kokonaisuudesta. Silloin viimeistään älyää miten paljon peli tarjoaa seikkailtavaa.

Kokonaisuus on rakennettu kilpailu- ja seikkailuhenkeä innostavasti. Osapuolten kaupungit, reviirit ja tehtävät ovat pitkän erilliset, mutta pelaajien laajentaessa reviiriään on naapurienkin alueelle pakko astua ennemmin tai myöhemmin. Kuolemakaan ei ole vaarallinen – pelaaja joutuu pienen pakkotauon eteen, mutta paluu maailmaan sujuu rangaistuksetta.

Pelijärjestelmässä on paljon mukavaa detaljia. Taidot ja ammatit opitaan pelimaailmasta löytyviltä mestareilta. Siten hahmot voivat vaikkapa kerätä raaka-aineita ja jalostaa niitä valmiimmiksi tuotteiksi. Taidot ja kyvyt paranevat käytettäessä, ja kun pelaaja saavuttaa määrätyn tason voi hän hakea lisäoppia vastaavalta mestariltaan. Niinpä systeemi suorastaan yllyttää käyttämään hankittuja taitoja omaksi ja muiden eduksi.

Betatestikauden pohjalta WoWia voi pitää hyvällä syyllä hyvin ideoituna, paljon uutta tarjoavana ja jo nyt tasapainoisena seikkailuelämyksenä. Ainakin testikauden aikana pelaajille riitti haastavaa tavoiteltavaa, mutta katsotaan miten käy pidemmän päälle. Erityisen positiivisena voi pitää WoWin innovatiivista vetovoimaa: se on suunnattu sekä keskiverto- ja aloitteleville pelaajille, kuin myös edistyneille nettipeliveteraaneille. Molemmat jäävät koukkuun, innostuvat ja tykkäävät – todistettu on. Lisäksi pelaaminen sujuu sekä yhteistyönä tuttujen ja tuntemattomien kanssa, että myös sooloamalla, jos sosiaalinen puuhailu ei tunnu luontevalta. Kaikesta näkee, että peliä on hiottu ja suunniteltu armottomalla antaumuksella.

Mainittakoon myös, että peli on graafisesti järisyttävän upea ja viehättävä. Mutta se ei silti vaadi pelikoneelta hillittömiä. Testausta suoritettiin sekä P3 1,7 GHz 512 Mt että P4 2,6 GHz 1 GHz 1 Gt -koneilla, eikä kummallakaan ollut pelaamisen suhteen vaikeuksia. Peli toimii myös mukavasti ikkunassa, joten moniajo toimii luontevasti.

Euroopan palvelinkin toimi sulavasti eikä pelaamisessa esiintynyt yhteysongelmia. Hyvät suomenkieliset fanisivut pelille löytyvät osoitteesta wow.revontulienruhtinaat.com . Perinteikäs suomalainen nettipelikilta Sisu puolestaan majailee osoitteessa sisuguild.fi.

Jukka O. Kauppinen