DigiExpo 2012 – pelejä ja intomieltä
Perjantai. Neljä tuntia huonoa ja levotonta unta, kunnes herätyskello soi klo 6.30. Silmiä veresti ja kehoni oli heikko, mutta se oli pakko, koska suomalaisen pelimiehen paratiisi kutsui minua luokseen. Se oli DigiExpo…
Varsinainen messupäiväni alkoi kun tepastelin pressipassi kaulassa DigiExpon ohjelmalavan edustalle. Muistan viimevuotisen DigiExpon ja eikä siihen verrattuna tilaa ole säästelty. Ennen messualue oli postimerkin kokoinen, nyt kaksi-kolme kertaa isompi.
… Domen messuraportoijana The Real Men’s Playgroundin päätoimittaja Teemu Viemerö.
Ammattilaispäivä alkoi kello 10, jolloin media ja pelialan ammattilaiset olivat kokoontuneet ohjelmalavan eteen. Figman Thomas Westerberg puhui lavalla mm. pelialan kotimaan myynneistä. Listan kaikilla osa-alueilla pelialan myynnit olivat pudonneet pari prosenttiyksikköä viime vuoteen verrattuna. Mieleni haki syitä tähän, mutta kaikki jäi spekulaatioiksi samalla toivoen että seuraava vuosi tulee olemaan parempi. Kovia nimikkeitä oli juuri tullut ja on tuleman, mutta messut kertoilivat karua totuutta siitä, miten pelitalojen omaperäisyys oli hieman hukassa.
Kuuntelin hetken Westerbergiä ja lähdin kulkemaan ympäri hallia ja näin ympärilläni isoja mainostauluja. Crysis 3, Need for Speed: Most Wanted, Halo 4, NHL 13, FIFA 13, Dead Space 3, Assassin’s Creed 3, Resident Evil 6, Doom 3: BFG Edition, SimCity… Hmmm… Jatko-osia.
Jatkoin kävelyäni ja katselin esillä olevia pelejä, joita booth-babet ja -pojat jo pelailivat ahkerasti. Medal of Honor: Warfighter, Pikmin 3, New Super Mario Bros. U, Forza Horizon, Sly The Raccoon 4, uusin Ratchet & Clank ja niin edelleen. ”Mitä täällä tapahtuu? Missä on tuoreet innovaatiot?”, mietin mielessäni. Missä oli omaperäisyys? Pelit olivat loistavia, ei käy kiistäminen, mutta miksi vanhojen sarjojen lypsäminen? Tyhmäkin sen tajuaa, että ne ovat niitä nimikkeitä joita ostetaan hulluna, mutta ilman riskinottoa. Ainoa, jolla näkyi omaperäisyyttä kojullaan oli Nintendo WiiU -peliensä ja konsolinsa kanssa. Muuten koko messutarjonta keskittyi lähinnä jatko-osien ja liiketunnistuspelien esittelyyn.
Musiikkia, viihdettä ja???
Tuijotin ympärilläni ollutta runsasta tarjontaa, kunnes silmäni iskivät kiinni lähes syntisen suureen Halo 4 -seinälippuun. Lihava kehoni pyöri innoissaan Halo 4 -pelien luokse kuin kahtasataa kulkeva Zetorin rengas. Tajusin kuitenkin kotvasen kuluttua, että tarjolla ei ollut yksinpeliä vaan esikatsaus moninpelistä, joka sai minut hieman pettymään pääni sisäisen kysymyksen kera: ”Where’s the good stuff?”
Mitä muuta voi pystyi pelistä sanomaan lyhyen kokeilun jälkeen, kuin että peli näytti hyvältä ja tuntui hyvältä vaikka ajoneuvojen ohjausta ei oltu muutettu ollenkaan. Ajoneuvot kääntyivät ”jäykähkösti”, mutta kyse oli mitä ilmeisemmin tottumiskysymyksestä. Käyttäytyminen oli kuin vasta pestyillä kalsareilla; ensin ne tuntuvat karhean epämiellyttäviltä kunnes yhtäkkiä ne ovat osa sinua. Vapaaseen ja action-painotteisempaan ajeluun keskittyvä Forza Horizon näytti myös hyvältä, mutta ainoa mihin olin pettynyt oli offline-coopin puute.
Näiden kahden pelin ohella myös Kinect-pelit olivat vahvasti esillä. Pelien rinnalla Xbox myös esitteli uutta Xbox Music -palveluaan ja laitteet yhdistävää Xbox SmartGlassia, jota oli esitelty aikaisemmin mm. menneessä E3:ssa. Xbox Music näytti aivan peruskelpo musiikkipalvelulta, joka ei tullut toisaalta esille kovin yllättävänä siirtona. Onhan Xbox 360:ä jalostettu jo pitkään pelkästä konsolista monipuolisen viihteen ”kodinkoneeksi”, jonka itse koen nykyään hyvin vieroksuttavana ja sekavana asiana jo pelkästään siinä miten sekavalta Xbox 360:n valikko oli saatu näyttämään kaikkine omituisine mainoksia ja ties mitä pursuavine lokeroineen. Palvelua, ohjelmaa ja ominaisuutta on jo niin paljon, ettei sitä pystytä enää edes hallitsemaan kunnolla.
Xbox 360 -alueen takana oleva Sonyn tarjonta oli osaltaan niin keskittynyt jatko-osien esittelyyn kuin liiketunnistukseen, eli ts. Move-peleihin. Koko alueen teema oli täysin lapsiystävälliset ja koko perheen pelit. Olin hieman pettynyt tällaisena raavaana savolaisena että tarjolla ei ollut mitään kovia verimättönimikkeitä, mutta toisaalta myös pitää nostaa hattua, että Sony oli omistautunut täysin asialleen. Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä ja sen huomasi tungoksesta. Aikuisille oli kuitenkin muuallakin yllin kyllin tarjontaa, joten en voi hirveästi valittaa.
Etenkin kun vieressä oli kuitenkin Pan Visionin K18-teltta täynnä pelejä, mutta joskin miinuksena kaikki peli olivat jo julkaistu, joten tarjolla ei ollut mitään ennakkonamia. Pelejä olivat ristiriitaisia arvosteluita saanut Resident Evil 6, Assassin’s Creed 3 sekä Doom 3: BFG Edition. Teltan ulkopuolella Pan Visionilla oli esillä koko perheen pelejä.
EA:n taikaa
K18-teltalta lähtiessä näki suoraan EA:n alueen, ja vaikka tarjonta oli kokonaisuudessaan pelkkiä jatko-osia, niin runsaan pelivalikoiman seasta erottui kaksi kiinnostavaa, vielä julkaisematonta peliä. Pelit olivat SimCity ja Dead Space 3. Esimerkiksi jo nimellään minulle hämmennystä aiheuttanut Need for Speed: Most Wanted ja erittäin tylsän näköinen sekä uusi säälittävä Modern Warfare -kilpailija Medal of Honor: Warfighter kiinnostivat yhtä paljon kuin pekoni kasvissyöjää.
Vaikka NFS: Most Wanted vaikutti täysin kelpo ajopeliltä, oli se sinällään hämmentävä tekele, sillä en ymmärrä miksi peli on nimetty vuonna 2005 julkaistun Most Wantedin mukaan ilman numeroita tai alinimiä. Testasin molempia pelejä, mutta jos olisin tiennyt etten sen takia ehdi Dead Space 3:n pariin, niin olisivat kyllä jääneet väliin. Tyhmyydestä sakotetaan. Sen kuitenkin kuulin, että DS3:ssa on erittäin hyvä cooppi ja uutena hahmona tavataan skitsofreeninen kersantti John Carver. Se mikä tekee coopista mielenkiintoisen on se, että Isaacin pelaaja ei koe tai näe samoja asioita kuin Carverin pelaaja. Tämä ominaisuus ei ole kuitenkaan täysin uusi asia, sillä vastaavaa on nähty aiemmin muun muassa Kane & Lynch: Dead Menissä.
SimCityä pääsin kokeilemaan EA:n Behind the Closed Doors -puolituntisessa, joka oli tarkoitettu vain toimittajille. Peli oli yllättävän miellyttävä kokemus jo senkin takia että se siihen oli helppo päästä mukaan, eli rakettitieteestä ei ole kyse. Musiikkimaailma itsessään jo toi mieleen Sims -pelit kuin myös pelin lähestyttävyys. Pelin tuottaja kertoi, että peli sisältää muun muassa moninpelin, jossa pääsee näkemään ja auttamaan kavereiden kaupunkeja. Peli vaikutti tyylikkäältä tuulahdukselta ja vaikka se tulee sisältämään mielenkiintoisen nettipelin, jaksan kuitenkin kovin epäillä että peli kiinnostaisi minua kahta päivää enempää kun olen saanut kaupunkini kasaan. Ainakin näin minulle kävi aina aiemmin Simseissä, sillä kun pelissä saavuttaa kaiken tarpeellisen, ei pelattavaa enää ole. Mutta se olenko oikeassa tuntemukseni kanssa, vaatii se parin päivän perehtymisen pelin kanssa.
Nintendo loisti
Kuten aikaisemmin mainittiin, Nintendo loisti tällä kertaa vahvasti. Nintendo oli tuonut näytille uuden konsolinsa WiiU:n ja uusia tulevia pelejä. Oli todella hienoa nähdä kuinka vahvasti myös kolmannet osapuolet olivat kehittäneet sille pelejään. Frozenbyte on tuomassa sille ensimmäisenä suomalaisena firmana omaa Trine 2 -peliään, joista miehet olivat kovin innoissaan. Frozenbyten Mikael Haveri kertoi, että erikoista pelissä on kolmen pelaajan coop-moodi, joka mahdollistaa samanaikaisen offline- ja nettipelaamisen. Pelissä on myös saatu hyödynnettyä WiiU:n kosketusnäytöllistä ohjainta. Porttaus on ollut saumatonta ja nopeaa, sillä miehet olivat saaneet pelin toimimaan uudella alustalla vain kahdessa päivässä. Propsini konsolia kohtaan nousi tuhannella yksiköllä.
Toinen hyvin mielenkiintoinen kolmannen osapuolen peli WiiU:lle on ehdottomasti Ubisoftin tuleva ZombiU, jota pyöritettiin Nintendon K18-kopissa. ZombiU on yksi WiiU:n tärkeimmistä tulevista alkupään peleistä ja pakko sanoa, että peli näytti ja tuntui upealta. Peli todisti konsolissa olevan paljon enemmän jerkkua kuin edeltäjässään, sekä myös sen, että Nintendo on valmis ottamaan vastaan myös aikuisemman viihteen ystävät.
ZombiU:n kokeilun ensivaikutelmina jäi mieleen tunne, että se tulee olemaan timantti muiden zombikauhupelien keskuudessa – ja pakkohankinta genren ystäville. Erikoisena asiana mainittiin se, että peli tekee hahmon elämän tärkeäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että pelihahmon kuollessa pelaaja menettää kaikki tämän keräämät tavarat ja siirtyy ohjaamaan uutta hahmoa. Kyseessä ei ole kuitenkaan varhaisempien Rainbow Six -pelien tyylinen idea, että liikutaan joukossa ja yhden kuollessa hahmo vaihtuu toiseen saman joukkueen mieheen. Nyt hahmot todellakin liikkuvat yksinään. Tavarat voi kuitenkin ”lootata” takaisin, jos löytää aikaisemmin menehtyneen hahmon ruumiin. Peli tarjosi muutamat säikähdykset lyhyen demon aikana, joten odotellaan innolla varsinaista julkaisua.
Nintendon omasta tarjonnasta mielenkiintoista WiiU:lla oli ehdottomasti mm. New Super Mario Bros. U, joka pystyy tuomaan uudenlaisen moninpelaamisen, jossa kanssa pelaaja voi auttaa Marion matkaa WiiU:n ohjaimen kosketusnäytöllä kun taas toinen ohjaa itse Mariota. Tämä ominaisuus mahdollistaa myös esteiden luomisen Marion ohjaajalle, joten pelikaveria ei kannata ärsyttää. Tämä toisaalta muistuttaa New Super Mario Bros. Wiin nelinpeliä, joka oli loistavaa hauskuutta ja samalla puhdasta helvettiä (myös sen myönteisessä mielessä). Kaverisi pystyivät tappamaan ohjaamasi pelihahmon helposti joko tahallaan tai vahingossa. Kyynerpääiskuja kylkeen tarjoillaan huudon ja naurun kera puolin ja toisin, joten tosikko ei kannata olla.
Ihana, tuskallinen tungos
Vaikka messujen tarjonta ei ollut loppuunsa yllätyksellistä ja omaperäistä Nintendoa lukuun ottamatta, oli se miellyttävä kokemus ja kävijöitä riitti. Erityisesti lauantaina väkeä oli kuin Obaman vaalivalvojaisissa. Ainoa messujen yleisongelma oli istumapaikkojen vähyys. Reippailla äijilläkin jalkoja särki kahden päivän seisomisen ja kävelemisen jälkeen, joten nostan tässä kohtaa käteni ylös.
Tarjonnan puolesta pelattavaa oli kuitenkin paljon enkä ehtinyt koluta kaikkea läpi kahdessa päivässä. Myös pelialueen lavalla tarjottiin liveohjelmaa koko ajan, joten nähtävää ja katsottavaa riitti. DigiExpo oli hieno tapahtuma, joten jäämme nyt odottelemaan esiteltyjä tulevia julkaisuja. Odottakaamme myös mitä tapahtuma tarjoileekaan ensi vuonna – toivon mukaan ainakin omaperäisempää pelitarjontaa.
Teksti: Teemu Viemerö
Kuvat: Lauri Könönen
Lisätietoja: The Real Men’s Playground
Teemu Viemerö
Nelinpeli kävi vieraissa: Digiexpo 2012
Digiexpo 2012 -tapahtumaan osallistui myös Nelinpelin tiimi. Vieraissa-sarjan tuoreimmassa osassa Nelinpelin pojat tsekkaavat messuvilinän pyörteet ja käyvät kurkkimassa SimCityäja Dead Space 3:sta suljettujen ovien takana.
Mukana myös haastattelut SimCity-tuottaja Andy Pigulan sekä Dead Space 3 -tuottaja Steve Papoutsisin kanssa.
Lisätietoja: Nelinpeli.com
Lue myös
A Game of Dwarves – maanalaiset kääpiöbileet
AppGear Foam Fighters – hämmentävän mobiilia virtuaalilentämistä
Defiance-ensikosketus – räiskintämorppausta tv-sarjan maisemissa
Medal of Honor Warfighter – melkein todellisia sotia ja taisteluja
Need for Speed: Most Wanted tuntuu avoimen riemastuttavalta kaahailulta
Star Wars 1313 – ei voimaa, ei jedejä, vain läjäyttimiä
Uudet ja vanhat pelit kiersivät pelienvaihtotorilla
