Grafiikkako yliarvostettua?

23.10.2000 13:23 | Jukka O. Kauppinen

Peliuutuuksien ilmestyessä ja niiden esitteitä selaillessa ei tiettyä skeptisyyttä voi millään välttää. Markkinointimateriaalin mukaan hienouksia riittää ylettömästi. Jatko-osissakin pelejä kohennetaan vaikka miten aiempiin osiin verrattuna. Mutta mihin julkaisijat oikeastaan panostavatkaan uutuuksissaan? Usein tuntuu että aivan vääriin ja toissijaisiin asioihin.

Esimerkiksi Electronic Artsin FIFA 2001 -jalkapallon materiaaliin tutustuessani epäilyksen siemen roihahti kunnolla. Uusista ominaisuuksista kerrottiin vuolaasti: enemmän realismia ja vaihtelua pelaajien kasvoissa, parannetut kasvoanimaatiot, paljon uutta animaatiota potkuissa ja juoksussa, animaatiot vaihtuvat pehmeämmin, luonnollisen näköinen liike käännöksissä, pelaajat osoittavat mielentilojaan kentällä, dynaaminen ja elävä ympäristö, animoidut valmentajat ja muut sivussa olevat henkilöt, dramaattinen stadionin valaisu ja varjostus, dynaamiset sääefektit, aggressiiviset ääniefektit, visuaaliset elokuvamaiset efektit ja kamerakulmat … ja niin edelleen. Koko litaniassa mainittiin vain kaksi varsinaiseen pelattavuuteen ja pelin kulkuun vaikuttavaa asiaa. Muutoin peliä mainostettiin pelkästään ulkoisten avujen voimalla. Toki pelattavuuden, pelaajien tekoälyn ja pelin sujuvuuden kuvailu on abstraktia taidetta, mutta se kuitenkin vaikuttaa huomattavasti enemmän pelaajien reagointiin ja tuotoksen hyväksyntään.

Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole edes ainutlaatuista. Ja myös meidän pelaajien tulisi katsoa peiliin. Kauniiseen grafiikkaan on helppo langeta mutta upea grafiikkaengine ei ole hyvän pelin tae, siihen vaaditaan paljon, paljon enemmän.

Yliannostus 3D:tä?

Joillakin etenkin nuoremmista pelaajista on, anteeksi vain, paha fiksaatio 3D:n, upeisiin grafiikkoihin ja hypeen. Kahden minuutin ensivaikutelma pelistä voi olla lopullinen mielipide eikä pelin todellisesta olemuksesta edes vaivauduta ottamaan selvää. Myös pelimaku on saattanut muokkautua markkinavoimien puristuksessa ja tarjonnan yksimalkaisuudessa, sen sijaan että se olisi päässyt kehittymään vapaasti erilaisten ärsykkeiden tulvassa, kuten vielä 80-luvulla ja 90-luvun puoliväliin saakka tapahtui.

Yksi viime aikojen tiukimmista keskusteluista käytiin Grand Prix 3:n tiimoilta. Pelissähän grafiikka on tieten tahtoen hieman vähemmän rikasta ja efektitulvaista kuin monissa muissa uusissa autopeleissä, mutta joidenkin mielestä tulos onkin realistisempi – ja onhan alla lisäksi todellinen syvälle uppoutuva simulaatio, eikä pelkkä ajelupeli. Tämä kuitenkin käynnisti ”rumat grafiikat, paska peli” syyttelyt ja ”vähintäänkin riittävän näköinen” puolustukset. Demoa tai wareversiota lyhyesti kokeilleet taittoivat sanan peistä formulafanaatikkojen kanssa ja rintamalinjat asettuivat jotakuinkin seuraavasti:

– Grafiikka ajastaan jäljessä/karua
– Äänet
– Tekoäly
– Bugit
– Realismi

+ Grafiikka aidomman näköistä ja sulavaa, toimii hitaammallakin koneella, funktionaaliset ilman ylimääräisiä turhuuksia.
+ Tekoäly
+ Bugittomuus
+ Realismi, simulaation taso
+ Viihdyttävä, pelattava

Peliä myös syytettiin liiallisesta samankaltaisuudesta edellisosansa kanssa, mitä se lyhyellä koepelaamisella taatusti olikin. Alta kuitenkin paljastuu runsaasti hienoisia muutoksia ja parannuksia muun muassa fysiikan ja pelattavuuden saroilta. Grand Prix 3 onkin selvästi yksi niistä tapauksista joihin on paneuduttava ajan kanssa ja vältettävä ensisilmäyksellä päätettyjä mielipiteitä.

Ei pelin tarvitse näyttää elokuvalta ollakseen hyvä. 3D, huikea ruudunpäivitys ja massiiviset tekstuurit eivät merkitse huippupeliä, vaan tarjoavat näyttävän kuoren joka voidaan yrittää täyttää hyvällä pelillä. Lukemalle esimerkiksi eDomen artikkelin Guerillajulkaisijat – pelialan kapinalliset löytää monia esimerkkejä firmoista jotka tekevät ennen kaikkea hyviä pelejä, vaikka kuorrutus ei aina olisikaan parasta mahdollista. HPS Simulationsin lautapelimäiset 2D-strategiat, Shrapnelin kiihdyttämätön 3D-panssarivaunusimulaatio ja Battlefront.comin varsin karkealla 3D-grafiikalla toteutettu sotastrategia eivät ole koreita – mutta taatun korkeatasoisina ja lajinsa parhaimpina edustajina ne tarjoavat pelattavaa pitkäksi aikaa.

Grafiikka-allergiasta paranee kokeilemalla rohkeasti

Grafiikka ei saisi olla olla pelin tärkein ominaisuus ja oikeuttaa muiden ominaisuuksien väheksyntään? Näin kuitenkin tuntuu käyvän valitettavan usein. Myös allekirjoittanut lankeaa toisinaan tähän ansaan. Upeiden pelien ristitulessa saattaa vähänkin vaatimattomampi tapaus aiheuttaa äkillisen allergisen reaktion, joka on sitten ravisteltava niskasta. Esimerkiksi Deus Ex ei ole grafiikaltaan kovinkaan häikäisevä. Hetkellisen nikottelun jälkeen se onneksi paljastui kerrassaan loistavaksi toimintaseikkailuksi. Kuinka moni muu peli mahtaisi tarjota samanlaisia positiivisia yllätyksiä jos niihin viitsisi tutustua pidempään?

Alati paranevat grafiikat, sen ohella että ne eivät suinkaan merkitse parempia pelejä, nostavat myös konevaatimuksia. Eivät kaikki halua päivittää konettaan jatkuvasti uusia pelejä varten, vaikka pelijulkaisijat ja laitevalmistajat näin tahtoisivatkin. Moniko on sitä paitsi tullut ajatelleeksi, että käytettävissä olevan suuremman konetehon voisi käyttää muuhunkin kuin pelkän koreamman grafiikan luomiseen? Esimerkiksi hyvä tekoäly ja perusteellinen fysiikan mallintaminen vaativat ennen kaikkea laskutehoa, mutta käytetäänkö tehoreserviä niihin yhtään aiempaa enempää? Epäilen. Ja miten esimerkiksi 3D-kuvakulmasta esitetty roolipeli olisi automaattisesti parempi kuin 2D- tai isometrisesti kuvattu? Eiköhän tarina ja esitystapa ratkaise enemmän.

Pelaajien ostomieltymykset kuitenkin ratkaisevat mitä julkaisijat tuottavat: jos roska myy sitä myös tuotetaan. Vaihtoehtoihin kannattaakin tutustua ennakkoluulottomasti ja kokeilla myös normaaleista mieltymyksistään eroavia pelejä. Vaikka pelikaupassa ei raaskisikaan rampata voit aina vaikkapa etsiä kiinnostavia pelejä lukemalla eDomen peliuutisia tai kokeilla pelattavia demoja. Jos niitä malttaa kokeilla vähän pidempään, pureutua pinnan alle ja katsoa peliä silmästä silmään, jättäen johtopäätöksien vetämisen myöhemmäksi, voit kokea monta iloista yllätystä.