LucasArtsin matka maineesta mutaan

18.07.2000 15:33 | Jukka O. Kauppinen | 144

LucasArts on ollut yli vuosikymmenen ajan yksi peliteollisuuden tärkeimmistä nimistä ja pelaajien lemmikeistä. Luomillaan mestariteoksilla yhtiö on mullistanut pelialaa yhä uudestaan ja uudestaan. Pelit ovat olleet lähes virheettömän laadukkaita kunnes ensimmäiset soraäänet alkoivat narskua kolmisen vuotta sitten. Sittemmin tuotannon kokonaislaatu on romahtanut eikä tänään firman peleissä ole juuri hurraamista. Mikä maksaa? Silmäilkäämme LucasArtsin historiaa jotta voimme sitten miettiä mikä meni pieleen…

Ura urkenee

Lucasfilm Games perustettiin jo vuonna 1982. Yritys osoitti alusta alkaen merkkejä omaperäisestä, pitkäjänteisestä suunnittelutyöstä ja riskien ottamisesta. Ballblazer, Rescue on Fractalus, Koronis Rift ja The Eidolon olivat outoja ja vaikuttavia pelejä, jotka olivat henkisesti paljon aikaansa edellä, tavoitellen muun muassa tosiaikaista 3D:tä puolitoista vuosikymmentä ennen kuin se tuli muotiin.

Koronis Rift ja 3D-toimintaa 80-luvun alussaEsimerkiksi Koronis Rift yhdisti strategiaelementtejä reaaliaikaiseen 3D-maastoon sijoittuvaan toimintapeliin. Sama resepti toimii yhä tänäänkin, mitä kuoret vain ovat kertaluokkaa komeammat. Merisotasimulaatiot Strike Fleet ja PHM Pegasus puolestaan osoittivat että nuori yritys uskalsi koskea hyvinkin erilaisiin aiheisiin.

Legenda syntyy

Vuoteen 1987 mennessä yritys oli ehtinyt luoda itselleen kohtalaisesti nimeä. Pelejä ei ollut montaa, mutta ne olivat erikoisia ja laadukkaita Joukossa oli kuitenkin yksi kummallisuus, joka herätti lähinnä hämmennystä. Labyrinth perustui samannimiseen elokuvaan ja osoitti etteivät tekstipohjaiset seikkailut ole ainoa tapa matkata mielikuvituksellisissa maailmoissa. Peli oli ehkä liiankin mullistava, eikä se saa useinkaan ansaitsemaansa huomiota Lucasin ja yleensäkin seikkailupelien historiassa. Labyrinth näet pohjusti tien peleille jotka mursivat Lucasfilm Gamesin lopullisesti legendojen joukkoon. Labyrinth oli se pohja jolta maineikas SCUMM-pelijärjestelmä ponnisti.

SCUMMilla Lucas mullisti seikkailupelit ikiajoiksi. Se tarjosi helpon graafisen käyttöliittymän ja kauniin ulkoasun, ja kun tähän yhdistettiin Lucasin käsikirjoittajien suoranainen nerous olivat pelaajat polvillaan. Maniac Mansion, Zak McKracken, Loom ja Secret of Monkey Island I & II nousivat seikkailupelien historiaan raikkaalla huumorilla ja mielikuvituksellisuudellaan. Eikä tiukempi syleily elokuvateollisuudenkaan kanssa haitannut, kuten Indiana Jones and the Last Crusade ja Indiana Jones and the Fate of Atlantis osoittivat.

Lucasfilm ei arastellut muillekaan pelialan sektoreille astumista. Vuonna 1988 Battlehawks 1942 avasi toisen maailmansodan simulaattoreiden trilogian. Jatko-osat Their Finest Hour ja Secret Weapons of the Luftwaffe olivat aikansa simulaattorien superhittejä, tarjoten poikkeuksellisen mittavasti pelattavuutta ja sisältöä joltisestikin realistisissa kuorissa. Pelit myös mursivat roppakaupalla teknologisia rajoja.

Rebel Assault90-luvulla Lucasfilm Games vaihtoi nimensä LucasArtsiksi mutta se ei klassikoiden vääntämistä haitannut. CD-ROM –asemat alkoivat ilmestyä, ja yksi ensimmäisistä CD-hiteistä oli Star Wars-peli Rebel Assault. Vaikka peli oli suhteellisen yksinkertainen räiskintä antoi CD:lta juokseva grafiikka sille ennenkokematonta potkua. Star Wars-pelit alkoivat muutoinkin saada vauhtia alleen Lucasin julkaistessa runsaasti SW-konsolipelejä.

Star Warsia ja seikkailuhelmiä

Vuosikymmenen edetessä Lucas alkoi sitoutua ehkä turhan voimakkaasti Star Warsiin. Ongelma ei kuitenkaan vielä pintautunut, sillä pelit olivat järjestään järjettömän hyviä. Avaruustaistelusimulaattorit X-Wing ja TIE Fighter viihdyttivät sekä simulaattori- että toimintakansaa. 3D-räiskintä Dark Forces ja jatko-osa Jedi Knight siirsivät SW-universumin loistavasti yksittäisen soturin silmistä kuvatuksi, ja tarjosivat ainutlaatuista vaihtelua muutoin varsin tylsään genreen. Rebel Assault II tarjosi ensimmäistä uutta kuvattua SW-materiaalia yli kymmeneen vuoteen ja upposi faneihin kuin kivi kaivoon.

X-Wing kiitää avaruudessaTIE Fighter – Imperiumin joka paikan höyläDark Forces

Seikkailujen ystäviäkään ei unohdettu. Sam & Max Hit the Road tarjosi järjetöntä kreisihuumoria, Day of the Tentacle muuten vain hulluttelua ja Full Throttle juonellisesti ja teknisesti vaikuttavaa seikkailua lähitulevaisuudessa. The Dig puolestaan perustui Steven Spielbergin suunnittelemaan elokuvaan, jota ei kuitenkaan koskaan kuvattu. 1996 julkaistu Afterlife yllätti kieli poskella tehdyllä taivassimulaatiolla – pelaaja ylläpiti hieman SimCitymäisesti vieraan planeetan taivasta ja helvettiä, palkiten/rangaisten olentoja ansioittensa mukaan. 1997 3D-räiskintäpelaajat puolestaan yllätettiin – jossain määrin aliarvostettu Outlaws oli nimittäin omaperäinen ja erittäin hauska villiin länteen sijoittuva toimintapeli.

The Dig oli erikoinen scifi-seikkailuSielunhoitoa AfterlifessäRäiskettä villissä lännessä Outlawsin tapaan

Toisin sanoen, LucasArts uskalsi ottaa vielä riskejä ja luoda omaperäisiä, jopa villejä uutuuksia. Myös Star Wars-lisenssiä käytettiin kunnioittavasti.

Ongelmat alkavat muhia

Mutta 1997 lähtien Lucasin maine alkoi kolhiutua. Pelien taso alkoi heitellä radikaalisti. Vaikka yhtiö julkaisi yhä myös mestariteoksiakin alkoi seasta löytyä myös mielikuvituksen ja suunnittelun puutteesta kärsiviä raakileita. Konsolipelit valtasivat alaa yhä enemmän ja julkaisulistaan hiipi myös todellisia kummajaisia, kuten työpöytäseikkailut Indiana Jones and His Desktop Adventures ja Yoda Stories.

Lucasin tämän vaiheen kaksi kirkkainta tähteä löytyi seikkailuosastolta. Curse of Monkey Island sai 1997 runsaasti kehuja niin kriitikoilta kuin pelaajiltakin. Valitettavasti myynti jäi niin heikoksi että perinteisille 2D-seikkailuille soitettiin kuolinkelloja. Seuraavana vuonna Grim Fandango yritti nostaa seikkailugenreä uuteen ulottuvuuteen lisäämällä soppaan yhden D:n. Peli sai jälleen loistavia arvosteluja mutta myynti ei siitä sanottavasti kohentunut.

Samoihin aikoihin ilmestynyt Shadows of the Empire oli kuitenkin voimakkain enne tulevasta. Se oli Lucasin ensimmäinen puhdas 3D-peli, ilmestyen ensin konsoleille ja sittemmin PC:lle. Tulos oli näyttävä mutta pelillisesti kovin ohut ja mitäänsanomaton. Se oli epäonnistunut ja sekava yhdistelmä olematonta juonta ja useita erilaisia pelityylejä edustavia alipelejä, joista ainuttakaan ei oltu viilattu kuntoon 3D-korttien lumossa. Lisäksi se osoitti ikävällä tavalla keskiverron konsolimäiskeen nousua yhä merkittävämmäksi tekijäksi Lucasin tuotannossa. Super Return of the Jedistä ja muista Nintendo/PlayStation-peleistä ei tähän lienekään ollut kovin pitkä matka.

Sitten Lucas putosi lopullisesti pelimessiaan valtaistuimeltaan. Star Wars-lisenssin kasvava käyttö ja idealaarin pohjan ruopiminen alkoi näkyä. Tuli Star Wars: Rebellion. Pelissä oli sinänsä hyvä lähtökohta: Master of Orioneiden ja muiden hyvien avaruuseeposten voitelema kansa ei voisi vastustaa Star Wars-universumiin sijoittuvaa strategiaa. Joku vain sai valitettavan väläyksen liittää vuoropohjaiseksi tarkoitettuun strategiaan muodikas termi ”real time strategy”. Kokonaisuus ei enää toiminutkaan tosiajassa ja peli todettiin pohjanoteeraukseksi.

PC:llä ja konsoleilla julkaistu 3D-räiskintä Rogue Squadron aiheutti ristiriitaisempia tunteita – yksi piti toinen vihasi, mutta ideoiden heikkous paistoi siitäkin selvästi. X-Wing vs TIE Fighter yritti supermuodikkaasti keskittyä online-pelaamiseen. Muutoin teknisesti oiva peli ei tarjonnutkaan minkäänlaista yksinpeliä eikä moninpelistäkään juuri iloa ollut, verkkokoodi oli näet suoranainen bugiviljelmä. Vasta myöhemmin ilmestynyt laajennus Balance of Power tarjosi pelin sellaisena kuin sen olisi alunperinkin pitänyt olla. Ja kuka muistaa omituisen yrityksen naittaa verrattain suositut mättöpelit Star Wars-versumiin Masters of the Teräs Käsi-pelissä?

Rogue SquadronX-Wing vs TIE FighterMasters of the Teräs Käsi

1999 – mitä muusta kun on Star Wars

LucasArtsin tuotannon vuodelta 1999 voi tiivistää kahteen termiin: Star Wars ja 3D. Uusi Star Wars-elokuva Pimeä Uhka käytännössä muutti LucasArtsin elokuvasektoria tukevaksi Star Wars-krääsätuottajaksi.

Yhtiön 1999 julkaisuista kehtaa julkisesti myöntää pelanneensa vain kahta:

·  X-Wing Alliance. Avaruustaistelusimulaattori korjasi X-Wing vs TIE Fighterin töpit ja päästi maistamaan sotaa sekä kapinaliiton että Imperiumin puolelta.

·   Episode I Racer, joka herätti varsin paljon ristiriitaisia tunteita. Elokuvan kiiturikohtaukseen perustuva scifi-ralli ei ollut sisällöllisesti erikoinen ja kentätkin alkavat ennen pitkää puuduttaa samankaltaisuudellaan. Mutta silkka hillitön vauhdin hurma ja päätähuimaavuus nostavat sen omaan luokkaansa ralligenressä.

X-Wing AllianceEpisode I Racer

Phantom MenaceMuutoin Lucasin uutuudet lankesivat jälleen mielikuvituksettomuuteen ja kopiointiin. Toimintaseikkailu Phantom Menace kärsi surkeista kamerakulmista, yksioikoisuudesta, huonosta pelattavuudesta ja sekavuudesta. Vain suora elokuvan juonen lainailu jaksoi viihdyttää. Force Commander puolestaan varasti koko sisältönsä vanhemmista taktiikkaräiskinnöistä. Niinpä peli vaikutti kiinnostavalta vielä kolme vuotta sitten, mutta taktiikkaräiskintöjen tulvassa uutuudenviehätys syöpyi olemattomiin. Lopulta Lucas tyytyi kuvittelemaan että pelkkä Star Wars-kytky nostaisi keskinkertaisen tuloksen riman paremmalle puolelle.

Indiana Jonesin uudet seikkailut 3D:nä, Infernal MachineKoko vuonna Lucas julkaisi vain yhden peli jonka myyntiä ei yritetty vauhdittaa Star Wars-lisenssillä. Mitään uutta ja uskaliasta ei kuitenkaan yritetty – päinvastoin. Vanha tuttu tohtori Indiana Jones istutettiin suoraan Tomb Raidereista varastettuun konseptiin Indiana Jones and the Infernal Machinessa. Huonojen kontrollien ja mielikuvituksettomuuden takia Mr. Croft jäi kuitenkin rumaksi kauneuspilkuksi.

LucasArtsilla on myös erillinen Lucas Learning-osasto, jonka tuotokset ovat varsin mielenkiintoisia. Niistä ei tarvitse kuitenkaan syyttää emoyhtiötä, sillä nelivuotiaista ylöspäin suunnatut lastenpelit ovat varsin hupaisia tapauksia. Kyllähän esimerkiksi Anakin’s Speedway (4+ vuotiaille) sopii mainiosti Episode I Racerin rinnalle…

Mikä maksaa?

Lucasfilm Gamesin/LucasArtsin ensimmäisen puolentoista vuosikymmenen lähes virheetön menestystarina oli ainutkertainen peliteollisuuden historiassa. Vaikka seassa oli yksittäisiä floppeja, kuten Last Crusaden pohjalta tehty toimintapeli, oli kokonaisuus harvinaisen täydellinen ja klassikoita pursuava.

Vaikka yrityksellä onkin menneisyytensä ansiosta yhä erittäin hyvä maine on todellinen tilanne tänään toinen. Viime vuosien aikana ulos on päästetty yhä enemmän keskivertoja, jopa huonoja julkaisuja. Tuotannon taso on laskenut silmissä eikä tilanne näytä korjaantuvan. Vain seikkailupelit ovat olleet tasaisen laadukkaita, mutta niidenkin päivät ovat todennäköisesti luetut seuraavan apinasaaren jälkeen. LucasArtsilta on viestitty että jatkossa suositaan Infernal Machinen tyyppistä 3D-seikkailua, eikä vanhan polven seikkailumiesten Schafer/Gilbert/Ahern eroaminen Lucasin palveluksesta tilannetta helpota.

Faneja harmittanee eniten se että Star Wars-pelit ovat muuttuneet takuuvarmoista huippupeleistä ryöstöviljellyksi massaksi. Star Warskaan ei ole enää laadun tae, eikä yrityksen parhaillaan väsäämiin peleihin tutustuminen anna ainakaan toiveita tilanteen parantumisesta.

Tällä hetkellä LucasArtsin julkaisulistalla on seitsemän peliä vuoden 2001 kevääseen mennessä:

·  Escape from Monkey Island – PC

·  Star Wars: Episode I: Obi-Wan – PC

·  Star Wars: Episode I: Battle for Naboo – Nintendo 64

·  Star Wars: Episode I: Starfighter – PlayStation 2

·  Star Wars: Episode I: Jedi Power Battles – Dreamcast, PlayStation

·  Star Wars Demolition – PlayStation

·  Star Wars Super Bombad Racing – PC/MAC, Dreamcast, PlayStation 2

Obi-WanBattle for Naboo
StarfighterDemolitionSuper Bombad Racing

Näistä vain yksi ei kuulu Star Wars-perheeseen. Star Wars-peleistä puolestaan vain Jedi Knightin jalanjälkiä seuraava Obi-Wan herättää minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä, ainakaan näin henkilökohtaisesti . Loput hyväksikäyttävät tylysti Episode I:n hysteriaa. Esimerkiksi Super Bombad Racingistä tulee mieleen Mario Kart, Mario vain on korvattu Star Wars-hahmoilla. 2001 aikana on lisäksi luvassa EverQuestin tekijöiden Star Wars Online –roolipeli. Yritys näyttää tehokkaasti tukahduttaneen luovuuden ja uusien konseptien etsimisen, mistä Lucasin vanhan polven työntekijöiden joukkopako lienee selvä osoitus. Yhä kasvava riippuvuus Star Warsista tuskin antaa uusille lupaavillekaan Lucaslaisille mahdollisuuksia kokeilla rajojaan…

Tuskin lienee liioiteltua todeta ettei LucasArtsilla ole tulevaisuudessa enää paljoakaan tarjottavaa vakavalle pelaajalle. Peukkuja kannattaa pitää pystyssä Obi Wanin ja neljännen Monkey Islandin suhteen. Muutoin Lucas vaikuttaa tyytyvän konsoliräiskintään ja arcadepeleihin, syytäen ulos tasapaksua soosia minkä ehtii. Lainattuja ideoita, Star Warsia ja riskien välttämistä. Vanhat parrat voivat esimerkiksi muistella Oceanin elokuvalisenssejä 80-luvun lopussa. Siinä missä Ocean julkaisi tusinoittain samantyyppisiä roskapelejä eri elokuvista julkaisee Lucas nyt erilaisia roskapelejä yhdestä elokuvasta.

Ainakaan näillä näkymin LucasArts ei enää kykene toistamaan historiansa suuria menestyksiä. Epäilen suuresti ettei yksikään Lucasin parhaillaan työstämä peli kykene uudistamaan genreään yhtä radikaalisti kuin esimerkiksi Maniac Mansion, Battlehawks 1942, Monkey Island, X-Wing ja Dark Forces aikanaan, näin muutamia yhtiön historian tärkeimpiä merkkipaaluja mainitakseni. Näyttää siltä että Lucasin kohtalo on vaipua julkaisijoiden keskikastiin, yhtiöksi jonka ainoa ase on Star Wars-nimeen kritiikittä retkahtavien tyydyttäminen. Surullinen kohtalo ennen niin merkittävälle ohjelmistotalolle.

Mitä mieltä olet itse?

Onko LucasArts pian historiaa?
Vai onko yrityksellä vielä sisäisiä voimavaroja tai ennen kaikkea halua yllättää?

Klikkaa tästä ja kerro mielipiteesi sähköpostitse.
Julkaisemme parhaat mielipiteet ja näkemykset artikkelin jatkossa.

Lukijoiden kommentit

Monet luottavat vielä LucasArtsiin ja uskovat että yhtiöllä on vielä mahdollisuuksia. Useimmat optimismiin taipuvaiset kommentoijat ovat silti varsin varovaisia. Lukijoiden kommentit ovat pääosin lyhentämättömiä mutta osan kieliasua on hiukan siistitty. Kommentit ovat muutoin alkuperäisessä asussaan.

·   LucasArts on itsetuhoisella polulla, mutta sen valitseman tunnelin päässä pilkottaa vielä valoa. LucasArtsin täytyisi laittaa Star Wars vähäksi aikaa takaisin laatikon perille ja keskittyä esim. Grim Fandangon tyylisiin omaperäisiin seikkailuihin jotka erottuisivat peli teollisuuden maailmaan suoltamasta tasaisesta massasta. Mikko Hynninen.

·   Mielestäni LucasArts ei ole vielä menossa mullan alle vaikka siltä näyttää nimittäin ainakin minä olen tykännyt heidän uusistakin peleistä vaikka nykyään vähän pelaankin mutta odottelen ainakin Obi-Wania ja uutta Monkey Islandia. Lauri Ojanen.

·   Se on kyllä totta että Lucasin porukka on vähän syöksymässä alamäkeen. Se johtuu varmaan siitä että kaikki vanhojen Lucasin pelintekijät ovat ottaneet eron, mutta minä uskon että kyllä se sieltä vielä nousee se on varmaa. Pitää katsoo onko näistä tulevista uutuuksista mihinkään. MaZa.

·   Olen pelannut PC-pelejä vuodesta 1990. Nykypäivänä pelit ovat niin hienoja että välillä niitä ei edes voi kutsua peleiksi. Uskon että meille pikkasen vanhemmille(>25v) aina välillä tulee fiilis että nyt voisin taas pelata jotain hyvistä vanhoista peleistä. Ja silloin laatikosta löytyy esim. Monkey Island I, Police Quest I jne. Toki PQ1:lle löytyy uudempi versio, mutta vanha missä piti kirjoittaa käskyt on paljon haastavampi kuin se että klikkaille hiirellä joka paikassa. Uskon että Lucas Art voisi tulla takaisin vanhoilla peleillä. Vähän samalla tavalla kun Commodore 64 aina välillä pääsee ulos kaapista. Johan Lindberg

·   Uskon kyllä, että LucasArts nousee vielä. Heidän pitää vain tajua, että pelkällä Star Warsilla ei menesty. Ehkäpä Star Tre pelit nyt parantuvat, jos Star Wars pelit huononevat…Olisi aika ironinen käänne. Antti Pajunen

·   Ei LucasArts tule olemaan historiaa. Nyt LucasArts vasta alkaa saada niitä loistopelejä suunnitteluun esim. Obiwan. Kari Lahti

·   Mielestäni LucasArts on tehnyt mahtavia pelejä pitkän aikaa ja pystyy siihen yhä…Tapani Elgland

 

Kaikki eivät kuitenkaan jaksa enää uskoa Lucasiin. Lukuisat kommentit sisälsivät tarkkaa kritiikkiä ja kertovat fanien pettymyksestä.

·   Olen täysin samaa mieltä noista peleistä mitä on tullut LucasArtsilta, oikeastaan tuntuu siltä että LucasArts yrittää liikaa nykyään määrään. Pelejä kyllä tulee hyvänä vuonna montakin ulos, mutta laatu onkin nykyään yleensä heikohko. Oikeastaan ainoa sarja jonka LucasArts on pystynyt pitämään hyvänä on Monkey Islandit, vaikka MI 3:ssakin näkyy pientä taantumista huumorin ja juonen laadussa. Toivottavasti LucasArts älyää ruveta panostamaan enemmän laatuun eikä määrään ja grafiikkaan. Eli minä sanon että LucasArtsilla on toivoa, kunhan se tajuaa että pelikansa haluaa laatua ei määrää. Tommi Päivinen

·   Itse olen pelannut LucasArtsin pelejä jo todella monta vuotta, ja en voi muuta kuin ihmetellä että miten hyviä ne ovat, varsinkin seikkailupelit ovat sykähdyttäneet aivan uskomattomalla tavalla. LucasArts saattaa olla uusimman Monkey Island:in jälkeen historiaa, koska en millään jaksa uskoa että ihmiset ostaisivat niin helposti piratisoitavia pelejä. Itselläni on Monkey Island 1,2,3 ja Grim Fandango ostettuina, en ole niinkään pelaaja mutta LucasArtsin seikkailupelit ovat taattua viihdettä moneksi viikoksi eteenpäin. Ostan pelit mieluummin kannatus mielessä kuin piratisoin ne joltakin sivulta tai kopioin kaverilta. Jaakko Aro

·   Kiitos LucasArtsin viime aikojen töppäysten, on sairaalloinen Star Wars-innostukseni lopahtanut tyystin. Täytyy myöntää, että useampaa LucasArtsin sekä uutta, että vanhaa peliä on tullut kokeiltua ja huippukausi on _kaukana_ takana. Toivottavasti uusin Monkey Island edes hieman pelastaa tilannetta ja LucasArtsilla viimeinkin tajutaan jättää Star Wars edes hetkeksi rauhaan. Pelibisneksessä laatu korvaa määrän pitkällä tähtäimellä. Teemu Laukkarinen

·   LucasArts historiaa? Kyllä siitä taitaa tulla historiaa.. LucasArtsilla on käynyt pieni henkilöstökato. Kaikki häipyvät koska ei saa tehdä sellaisia pelejä mitä itse pelin tekijät haluaa, vaan tehdään sitä mitä valkokauluksiset johtajat sanoo. Eli matkitaan pelejä jotka myy, ei siis tehdä/uskalleta kokeilla uutta (Episode I:n pelit, Rogue Squadron, Masters of Teräskäsi, Force Commander, Indiana Jones Infernal Machine). LucasArtsin ainoa toivo Totally Gamesikin taisi lopettaa X-Wing Alliancen jälkeen koko yhteistyön LucasArtsin kanssa. Mutta itse pidän vielä yhtä Imperiumin vastaiskua mahdollisena – eli Monkey Island sarjan jatkoa. Leevi Hummer

·   Tottahan se on, vaikka sydämeni vuotaa verta sen tunnustaessani. Phantom Menacea en jaksanut pelata edes puoleen väliin. Force Commanderia odotin kuukausia ja kun se lopulta tuli, on minulla ollut vaikeuksia pakottaa itseni sitä pelaamaan. Samalla mieleni tekee palata vanhoihin aikoihin; Star Wars: Dark Forces, pelastamaan kaveria linnasta esimerkiksi. Peli on nykyisin ehkä vanhanaikainen, mutta henkevyydellään ja jättämillään muistoillaan ainutlaatuinen. Rebel Assault on edelleenkin mainiosti pelattava, mutta aikanaan se oli jotain suurta ja uskomatonta. Se tarjosi konkreettisena maailman , jossa olit elänyt päiväunissasi edelliset 20 vuotta.

Kyllä Star Wars brandin alla työskentelevien pitää olla ’uskovaisia’ ja tuntea hengenheimolaisuus, sen vaatimukset ja velvoitteet. Sillä ei syvällisyys ja henkevyys ole pelimaailmassakaan enää – onneksi – yksinoikeuksia. Mikko Orrainen

·   Star Wars Episode I oli jo niin kökkö elokuvanakin että ei kai sen pohjalta voi kunnon pelejäkään rakentaa. Pahaa pelkään että taso vain laskee tulevien Star Wars episodien myötä, niin peleissä kuin elokuvissakin. Lucas ei valitettavasti taida itsekään tietää onko hän elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja vai pelituottaja. Tähän ollaan tultu kun herra Lucas diktaattorina hämmentää liian montaa soppaa. Jarkko Virtanen

Muutama eDomen lukija mietti aihetta pidempäänkin ja kirjoitti todella pitkiä visioita LucasArtsin ja yleensäkin peliteollisuuden tilasta. Ne löydät seuraavalta sivulta.

 

Lukijapalautteen kookkaimmat mietelmät:

Jussi Puhakan mielestä Lucasin peleistä puuttuu nykyään taikaa:

Lucasarts ON historiaa jos se ei äkkiä käänny pois tältä episode yks tieltään (tulossahan on miljoonia episode 1 pelejä) joka on yllättävän huono. (Siis ei minkäänlaisia Paha/hyvä suhteita eikä prosenttiakaan siitä karismasta minkä esim. darth vader tai keisari tunteissa herätti)

Minua ei ainakaan kiinnosta pelata pelejä jotka on a) huonosti toteutettuja b) huono tarina c) vailla tietynlaista syvyyttä.

Siis sitten jedi knightin jälkeen en ole LucasArtsin peleihin koskenut, paitsi erinomaiseen X-wing allianceen joka jälleen herätti ne samat vanhat tunteet jotka X-wing ja tiefighter aikoinaan. Siis tämä primitiivinen pelko siitä että milloin tahansa keisarilliset joukot saattavat törmätä eteen (kuten eräässä x-wing alliancen tehtävässä) luo sen tunteen että nyt voi kuolla koska tahansa, tai imperiumin puolella pelatessa voi tulla tunnontuskia että miksi tappaa siviileitä…

Eikä sitä tunnetta minkä episode 1 iskosti, että on ihan jees 5v nappulan pistää avaruusasema paskaksi vain pelleilemällä ja sohimalla ohjaimia. Ja episode ykkösessähän ei edes (tietääkseni) kukaan ”kuollut” sanan tarkassa merkityksessä kuten vanhoissa trilogioissa, jedit vain pisti miljoonia robotti ruttusia läjään ja joku jarjar koheltamalla pisti lisää niitä läjään. En sitten tiedä onko tämä reitti hyväksi vai ei, mutta tällä hetkellä ei hyvältä näytä.

Kenties en itsekkään tajua mitä yritän selittää, mutta Lucasfilmin viimeisistä peleistä (paitsi alliancesta) on puuttunut se jokin, taika joka Lucasfilmillä aikoinaan oli. Kenties tämä syöksykierre olisi korjattavissa jos EP2 on jokin muu kuin lastenelokuva (ja pelattavia pelejä siitä voitaisiin tehdä). Tai sitten se Everquestin projekti mistä tuossa jutussa puhuttiin, siitä voisi tulla jotain todella siistiä jos Lucasarts EI rajoittaisi kehittäjiä, vaan antaisi niiden luoda todella ison universumin jossa voisi tehdä ja pelata ihan miten haluaa.. Liittyä kapinallisiin jos haluaa tai imperiumin joukkoihin pakkorekrytoinnin yhteydessä tms.. Mutta aika näyttää, luultavasti siinä käy juuri niin kuin yleensäkin, asia kuulostaa paperilla hyvältä ja on paljon hypetettym mutta kun lopputulos tulee julki tulos on yllättävän keskinkertainen.. (alliance tulikin kuin varkain ja osoittautui varsin hyväksi *ainakin minulle).

Force Fommander olisi voinut olla hyvä jos se olisi julkaistu silloin kun se oli valmis 2D peli tyyliin c&c eikä lähdetty 3D pelleilyyn.. tämäkin oma mielipiteeni.

Ja mitä yrityksen sisäisiin voimavaroihin ja haluun yrittää tulee niin epäilisin että kenties yritystä saattaisi löytyä. Mutta george lucas fanaattisesti blokkaa kaiken muun kuin episode 1 roinan (ainakin tuntuu siltä)m koska haluaa pönkittää tarinaansa mahdollisimman monille, ja tienata samalla mahdollisimman paljon rahaa.

Toivottavasti Monkey Island 4 tulee olemaan jotain!

Pekka Mikkola syyttää pelialan kaupallisuutta ja ahneutta:

Mielestäni kaiken takana on kaupallisuus. 80-luvulla firman perustajat olivat nuoria ja vailla huolia. Alkuun ilmeisesti uskallettiin yrittää ja ottaa niitä riskejä kun mahdolliset tappiot eivät olisi olleet mitään maailmoja ravistelevia. Firma oli pieni ja tulot/menot pieniä. Samalla firman johdossa ja työntekijöinä olevat olivat ehkä perheettömiä eikä rahan tarve ollut suuri.

Nyt LucasArts on ISO firma ja on paljon sijoittajia jne, jotka pitää pitää tyytyväisinä ja markkinatalous jyllää. Jo yhdenkin pelin penkin alle valahtaminen voi tehdä firmalle julmasti tappiota, koska ison luokan pelie0n mainonta yms vie paljon rahaa. Lisäksi palkkaa tarvii maksaa jo muillekin kuin itselle ja naapurin Martille. Lisäksi aikaisemmin villit ja vapaat ovat erehtyneet menemään naimisiin ja hankkimaan liudan lapsia ja perustamaan oman kodin.

Paineet pelien menestymiseen ovat suuret. Aikaisemmat ”häillä väliä” kokeilut, jotka toimivat uutuutensa takia ovat vaihtuneet tyyliin ”tämän pelin pitää tuottaa n dollaria ja sen piti olla valmis jo viime viikolla”. Kaupallisuuden vuoksi yritetään kalastaa esim. Star Wars lisenssillä. Erilaisilta tilastojen tarkkailijoilta ja muilta markkinaportaan miehiltä tulee tieto, että Episode I vetää kuin kiimainen härkä. Yhtiön johto (joka on vaihtunut ajan myötä pelintekijöistä pelkkiin bisnesmiehiin) päättää, että nyt tehdään Star Wars ja Episode i pelejä, koska filmi on saamassa niin ja niin paljon suosiota. Pakkohan silloin on pelienkin menestyä.

Ahneuden ja deadlinen takia pelit jäävät raakileiksi ja niistä tehdään typerän yksinkertaisia ja mutkattomia, jotta tavoitettaisiin mahdollisimman suuri pelaajaryhmä. Peli toisen jälkeen menee edellistä alemmaksi ja paineet saada varma kassamagneetit kasvavat. Taas kysytään neuvoa markkinaosastolta ja tilastotieteilijöiltä. Päätetään tehdä jostain hyvin myyneestä pelistä kopio tai ratsastaa SW-lisenssillä eikä uskalleta ottaa riskiä kehittää oma uusi myyvä idea. Ja taas upotaan syvemmälle mutaan.

Kaupallisuudesta ja voiton tavoittelusta siis on kyse. LucasArtsin kohtalo voi olla edessä millä tahansa pelitalolla… Niin pitkään kun ei uskalleta yrittää uutta. Isot pelitalot hukkuvat isoon kokoonsa ja tukahduttavat massallaan luovuutensa ja alistuvat massapelien tuotantoon. Aikaisempi omien taitojen kokeilu ja kehittyminen on vaihtunut vuotuisen tuloksen kaunisteluun.

Esa Komulainen miettii konsolipelien ja piraattien osuutta:

Surullinen kohtalo tosiaankin, puolijumalalliseksi (aikoinaan) kohonneelle ohjelmatalolle. Mutta LucasArtsin pelit silti saattavat jatkossa kohota keskitason yläpuolelle. Selitys: Liituraitatyypit ovat saaneet liikaa valtaa pelitalossa kuin pelitalossa. Sierra on tästä ehkä tällä hetkellä paras esimerkki (B5 simu, useat simulaattoriprojektit muillakin ohjelmistotaloilla ovat peruuntuneet) Periaatehan on että jätetään ne pelit tekemättä, joiden ennuste on epävarma. Näin ollen jatkossa tulee DOOM 3, Tomb Raider 5 ja Command and Conquer -Red Alert 2 -tyyppisiä pelejä. Jatko-osat kun myyvät yleensä ottaen vähintään noin 80 %:lle edellisten osien ostajakunnasta ja parhaassa tapauksessa muillekin ( jos jatko-osa on graafisesti parempi ja suurinpiirtein pelillisesti samaa tasoa kuin edelliset osat…)

Ei minulla pelikonsoleita vastaan mitään ole, itse asiassa ne takaavat monta kertaa pelaamisen pitempään kuin PC, jolle täytyisi hankkia 3 kk välein jotain uutta, joka vielä helposti maksaa saman kuin koko konsoli. Vaikeustasokin nyt YLEENSÄ on suunnilleen kohdallaan PC-peleihin verrattuna, tosin tuota N64 Raceriä en ole sattuneesta syystä pelannut. LucasArts tässä suhteessa reagoi kuitenkin vain nykytodellisuuteen, PC:n piratismi on valitettavasti karkottamassa pelivalmistajat PC-formaatilta, julmetun suuresta konekannasta huolimatta. Konsolipelit myyvät paremmin. Uusilla konsoleilla tulee myös ominaisuuksia, joilla saattaa konsoliin saada ominaisuuksia, joita ainoastaan PC on tarjonnut aiemmin, USB-liintäntä => verkko tai Isdn-kortti (DreamCastilla modeemi sisäänrakennettuna) jne. Näin ollen voisi ajatella että konsolipelit tulevat kehittymään parempaan suuntaan nykyisestä 70% autopelejä -suuntauksestaan.

Näin PC-käyttäjän näkökulmasta tuo X-Box on mielenkiintoinen, se kun perustuu PC-tekniikkaan ainakin komponenttitasolla. Saattaisi ajatella, että saamme MYÖS PC:lle paremmin optimoituja pelejä, jolloin tuo pakollinen 3 kk välein tapahtuva päivitys saisi tapahtua hieman harvemmin.

Reko Nokkanen syyttää rahastusta ja innovatiivisuuden puutetta:

Mielestäni koko innovatiivisuuden puute vaikuttaa koko PC-peliteollisuuteen. Huomaahan sen jo siitäkin, että Eidoksen kaltainen megayhtiö antaa Looking Glassin vaipua pinnan alle. Tuo oli oikeastaan viimeinen pisara meikälle ja jäi kyllä kertaheitolla PC-pelaaminen ja kävelin Stokkalle, nappasin Dreamcastin kainaloon ja pelailen nyt pelejä aivan yhtä mahtavalla innolla kuin silloin aikanaan kuusnepalla jolla innovatiivisuus on taattu.

Rahastuksen maun LucasArtsin Star Wars lisensoinnissa ymmärtää helposti kun katsoo minkälainen hypetys itse leffastakin oli. Pääasia, että paskaa saa pukattua tarpeeksi nopeasti ulos, ei laadulla niin väliä. Toisekseen, en pidä itseäni minään peliexperttinä vaikka pelailtu on jo Vic-20 ajoista lähtien. Kumminkin väitän, että tuo uusi Monkey Island floppaa siinä missä tuo Indyn 3D vammailukin. 3D nykyisillä tekniikoilla ympättynä seikkailupeleihin on niin masentava asia, että saa melkein tippa linssissä kuunnella kun firmat henkseleitä paukuttaen ilmoittavat, että tämä ja tämä ennen-niin-mahtava-title siirtyy 3D aikaan. Tokihan se Gabriel Knight 3 piti ostaa kun aikaisemmat olivat niin hyviä, mutta aivan takuuvarma paska se silti oli. Peli ei todellakaan ime minua mukaan tuohon seikkailumaailmaan, jos hahmo ei enää muistuta ollenkaan sitä mitä se joskus oli ja pelialueelta pystyy silmämääräisesti laskemaan polygoneja.

Ehkä en tosiaan jotain tämän päivän pelibisneksestä tajua, mutta jos peleistä halutaan näyttäviä niin siirtyisivät edes seikkailupeleissä takaisin ihan 2D versioihin. Varmasti saisi nykyresoluutioilla ja osaavilla animaattoreilla h*lvetin kaunista jälkeä.

Henk.koht. en jaksa uskoa, että innovatiivisuus enää PC:lle palaisi. Innovatiivisuus ei nykymarkkinoilla myy yhtään, se aiheuttaa hankaluuksia deadlineissä koska tehdään jotain mitä ei olla vielä kauheasti yritetty, markkinointi on hankalaa kun ei voi laittaa sitä ”contains scenes of extreme violence” -tarraa pakettiin ja ylipäätään nykyinen projektitoiminta pelien tiimoilta ei hirveämmin taida suosia muotin rikkomista.

Keskustelu

”Oli ihan ok ollut jos KoToR:it olisi mainittu tässä vaikka LucasArts toimikin vain julkaisijana…”

Muinaisten juttujen kommentit eivät ihan samalla tavalla osu silmään, mutta huomannet, että artikkeli on vuodelta 2000. KoToR ilmestyi 2003 ja KoToR II 2005.

Näissä legendaaristen studioiden perään itkemisessä tulee aina muistutettua samasta asiasta; pelejä tekevät ihmiset, eivät studiot. Lawrence Hollandin pallo putosi X-Wing Alliancen jälkeen, eikä häntä ole nähty Lucasartsilla muutenkaan kymmeneen vuoteen(Secret weapons over Normandyn jälkeen ei välttämättä edes ansaitse uutta tilaisuutta).

Jos kaipaa jotakin Lucasartsin seikkailulegendojen tapaista, niin Ron Gilbert ja Tim Schafer tekevät taas yhdessä hommia Double Finella. Ainoa, mikä tippuu on George Lucasin nimi lootasta, joka miehen viime vuosikymmenten ”kunnon” perusteella ei välttämättä edes ole paha asia..

Oli ihan ok ollut jos KoToR:it olisi mainittu tässä vaikka LucasArts toimikin vain julkaisijana…

Muropaketin uusimmat