Uusimmat

Suuren maailman pelimusiikkispektaakkeli – Video Games Live Helsingin Jäähallissa

09.11.2014 16:00 Miika J.K. Halmela

Suomessa järjestettyjen videopelimusiikin konserttien kehitys on kuluneen puolentoista vuoden aikana ollut huimaa. Ensin oli Quinsonitus-vaskiorkesteri ja sympaattinen The Super Sound of  Video Games Raision kirjastotalolla. Seuraavaksi Turun filharmonikot pistivät parastaan paikallisessa konserttitalossa ruotsalaislähtöisen SCOREn merkeissä, jonka jälkeen Tampere Filharmonia soitti viimeistä penkkiä myöten loppuunmyydyssä Tampere-talossa Final Symphony –konsertissa Final Fantasy –pelien sovituksia.

Nyt länsirannikolta on siirrytty luultavasti isoimman mahdollisen spektaakkelin äärelle Helsingin jäähalliin. Maassamme 6.11.2014 ensimmäistä kertaa vierailleen Video Games Live -kiertueen kantavana ajatuksena onkin juuri tarjota suurimman mahdollisen mittakaavan pelimusiikkielämyksiä.

Paremmaksi on paha enää pistää, ellei seuraava yrittäjä varaa sitten käyttöönsä suoraan Olympiastadionia. Moista ei kuitenkaan tapahtune ihan lähiaikoina, sillä jäähallinkin penkeistä kovin moni huusi tyhjyyttään. Vaikka permannolla oli mukavasti väkeä, etenkin reunakatsomot olisivat vetäneet kolmanneksen lisää.

Syyttävä sormi osoittaa sateisen arki-illan lisäksi pääsylippujen hintatasoa: halvimmillaankin sisään pääsi noin neljälläkymmenellä eurolla. Kävijätavoitteista luultavasti jäätiin, vaikka vielä konserttia edeltävänä iltana Lippupalvelu oli tiettävästi kaupannut pilettejä ”kaksi yhden hinnalla” -tarjouksella. Pienempiä pelifaneja tai lapsiperheitä paikalla ei juuri näkynyt osallistujien keski-iän lähennellessä kolmeakymmentä.

Tunnelma kuin rokkikeikalla

Ennen tapahtuman alkua tunnelma käytävillä oli kuin rock-konserttia odotellessa. Bändipaitojen ohella ihmiset tosin suosivat peliteemaisia vaatteita – olipa paikalla jokunen pelihahmoksikin sonnustautunut. Näin vilaukselta ainakin Solid Snaken ja Linkin. Tarjolla oli myös aiheeseen sopivaa oheisohjelmaa: myynnissä oli kiertueen virallisia tuotteita, lisäksi yhteistyökumppanina toiminut GameStop oli tuonut omalle propagandapisteelleen testattavaksi Xbox One -konsoleita. Taisivat jotakin tilpehööriäkin jakaa.

Mutta jos lipun hinta oli iso, sitä oli myös itse show. Paikalle saapuneet pääsivät todistamaan ehtaa Amerikan meininkiä, jossa kaikki on valtavaa aina taustascreeneistä äänenvoimakkuuteen. Kun Video Games Liven primus motor Tommy Tallarico juoksi sähkökitaroineen lavalle ja polkaisi keikan käyntiin Castlevania-sikermällä, olivat muut soittajat vaarassa jäädä massiivisen särövallin alle. Yleisö tuntui silti nauttivan ja miksauskin parani illan edetessä.

Kitaroinnin ohella Tallarico luonnollisesti toimi tapahtuman kokonaisvaltaisena tirehtöörinä. Pitkän uran pelimusiikin parissa (Earthworm Jim, MDK, Messiah ja Prince of Persia ja monia muita) tehnyt säveltäjä-kitaristi jutusteli kappaleiden välissä ja muisti perijenkkiläiseen tyyliin kehua suomalaisia kovaksi jengiksi. Kauankohan talvisodan maineella voidaan ratsastaa?  Vastaus: kauan. Vaikka Video Games Live -konsertteja järjestetään kymmenittäin joka vuosi, rutiininomaisesta esiintymisestä huolimatta mies ei vaikuttanut leipiintyneeltä.

Kappaleita klassikoista uushitteihin

Miehen luottokapellimestari Emmanuel Fratianni oli saanut johdettavakseen 27 soittajasta ja 16 hengen kuorosta koostuvan Vantaan Viihdeorkesteri Ensemblen. Akustiikaltaan jäähalli ei ole ideaali ympäristö klassisille instrumenteille, mutta siihen nähden soittajat selviytyivät omasta savotastaan erinomaisesti. Kuorokin toimi ja onnistui kuulostamaan kokoaan isommalta, vaikka esimerkiksi The Elder Scrolls V: Skyrim -teeman alkuhuudahdukset lähtivät liikkeelle hieman haparoiden. Kyseinen veto osoittautui lopulta yhdeksi illan parhaista. 

Muutenkin toimivinta antia olivat kappaleet, jotka sävellettiin alkujaankin klassisille instrumenteille ja kuorolle – näissä orkesteri oli ehdottomasti omimmillaan. Vastapainoksi kuultiin myös monia kelpo sovituksia vanhoista klassikoista. Sekä uudemmat hitit että vanhat legendat upposivat täysillä yleisöön – muun muassa vekkuli Mega Man -sikermä palkittiin raikuvilla suosionosoituksilla.

Settilistan viisut olivat Tallaricon mukaan valittu pitkälti yleisötoiveiden pohjalta. Perusvarmojen hittien (mm. Halo ja World of Warcraft) ohella ohjelmaan mahtui hieman yllättävämpiäkin poimintoja, hyvänä esimerkkinä Monkey Island– ja Street Fighter II -potpurit.

Satunnaisin kohtaaminen oli silti floridalaisen Random Encounter -coveryhtyeen nouseminen lavalle pariin eri otteeseen. Slayer-taajuuksille viritetyillä kitaroilla ja hanurilla musisointiaan maustanut poppoo oli ainakin minulle entuudestaan tuntematon, mutta nuorukaisten soitannassa oli mukavasti rock-asennetta.

Myös kuulasta naislaulua kuultiin Riva Taylorin toimesta. Hän esitti muun muassa tulevan Assassin’s Creed Unityn tunnuskappaleen ja Still Alive -uusklassikon.  Jälkimmäisen oli samalla tarkoitus olla illan päättävä yhteislaulu, mutta jurot härmäläiset eivät tunnetusti laula julkisesti (paitsi karaokessa muutaman kaljan jälkeen).

Mielenkiintoinen kertakokemus

Kaikkinensa konsepti oli huolellisesti suunniteltu, sillä kappaleiden välissä screenillä pyöri useita humoristisia pelivideoita (Mortal Kombat vs. Donkey Kong oli erityisen tiukka) ja lopun encore-osuuskin oli toteutettu kekseliäästi continue-ruutuna.  Nähtiinpä illan aikana myös sellaisiakin kuuluisuuksia kuin Hideo Kojima ja Yuji Naka, tosin melko geneeristen videotervehdysten muodossa.

Satunnaisesti puuroutuvista soundeista huolimatta Video Games Live oli mielenkiintoinen kertakokemus. Silti esiripun laskeuduttua mielessäni pyöri päällimmäisenä ajatuksena kysymys hinta-laatutason kohtaamisesta. Ymmärrettävästi jäähalli ei ole ilmainen, mutta toisaalta esiintyjäkään ei ollut mikään Iron Maiden -luokan jättiläinen. Maltillisemmin hinnoiteltuna tapahtumasta olisi varmasti jäänyt suuhun parempi jälkimaku – ja ne tyhjät paikatkin olisivat loistaneet varmasti poissaolollaan.

 

Video Games Live

Lisätietoja: http://www.videogameslive.com

Teksti ja kuvat: Miika J. K. Halmela

 

Lisää aiheesta

Amiga Immortal 3 on tuplalevy täynnä hittejä 

Amiga Immortal 4 – Amiga-pelimusiikkeja hämmentävinä sovituksina 

Demoscenelegenda, Suomen ensimmäinen pelimuusikko Jori ”Yip” Olkkonen muistelee 80-luvun peli- ja demosceneä

Final Fantasyt soivat suloisesti jättikonsertissa

Jonne ”Purple Motion” Valtonen – haastattelussa demoscene- ja pelimuusikkoveteraani [osat 1-3] 

Lataa ilmainen Rob Hubbard –remix-albumi 

Matt Grayn C-64-biisien remasterointiprojekti Reformation sai Kickstarter-tavoitteensa täyteen vuorokaudessa 

SIDin kuninkaan paluu 

Turun konserttitalossa raikaa videopelimusiikin taika