Arvostelu: Agents of Mayhem on kuin tylsempi ja mälsempi Saints Row

Tiedämme kaikki millainen pelisarja Saints Row on. Kaksi ensimmäistä osaa ottivat homman vakavasti, mutta sitten loppukin totisuus heitettiin romukoppaan ja homma vedettiin herkullisella tavalla leikiksi. Varsinkin kaverin kanssa meno oli mahtavaa, sillä täysin överiksi repivä komediaräiskintä toimi herkullisen hyvin. Nyt Saints Row palaa keskuuteemme mutta aivan uusin elkein.

Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: Volition / Julkaisija: Deep Silver / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One / Testattu: PlayStation 4 / Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi, Intel Core i3-3240 tai vastaava / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18

Otetaas pieni vilkaisu taaksepäin. Saints Row: Gat out of Hell -pelissä painettiin lopussa reset-nappia ja muokattiin maailma uuteen uskoon. Agentsin maailma on periaatteessa sama kuin Saintseissakin, mutta kuitenkin se on myös erilainen – kaikki on vain pistetty uusiksi. Niinpä Steelport on muisto vain, ja sen sijaan Agents alkaa futuristisen ilmeen saaneessa Etelä-Korean pääkaupunki Soulissa. Sen kaduilla valtaa pitää kaksi ryhmittymää, vähemmän paha MAYHEM ja enemmän paha LEGION, joiden välinen yhteiselo ei suju kovinkaan rauhaisissa merkeissä.

Agenttihommia

Pelattavissa on 12 agenttia, joista alussa käytettävissä on kolme. Kun päämajana toimivasta Arkista lähdetään kaupungille, valitaan mukaan kolme agenttia, joiden välillä voi nopeasti vaihtaa. Näin kuoleman porteilla olevan agentin voi päästää tauolle keräämään voimia ja tilalle tulee täysissä voimissa oleva.

Uusia agentteja saa käyttöönsä tehtäviä suorittamalla, ja jokaisella heistä on oma aseistuksensa ja omat kykynsä, mayhem-skillit. Kameraa rakastava Hollywood turvautuu rynnäkkökivääriin ja erikoiskykynä nenän päälle nostettaviin Ray Baneihin, joiden turvin alkaakin varsinainen räjähdysten ooppera, jolla viholliset lakaistaan tanaan. Fortune taasen ammuskelee akimbona-pistooleilla ja heittää tarvittaessa kentälle droonin, joka hämää vihollisia soittamalla musiikkia. Joule on muotialalta sähköhommiin siirtynyt kaunotar, joka täräyttää vihollisia sähkövoimillaan. Omia suosikkejani ovat Oni, joka maskinsa ja vaimennetun pistoolinsa avulla saa pelosta vapisevat viholliset pudotettua nopeasti, ja Scheherazade, joka turvautuu lähitaisteluun miekkansa avulla ja hoitelee kauemmat viholliset heittoveitsin.

Jokaisella agentilla on erikoiskyky, jota vaaditaan tietyissä tehtävissä. Kannattaa siis ottaa huomioon, jos LEGIONin tarkastuspistettä vallattaessa vaaditaan mestarihakkeroijaa, että mukana olisi suotavaa olla agentti, joka taitaa tietotekniikan salat. Agentin kykyjä voi muuten edelleen parantaa keräämällä kaupungille siroteltuja kristalleja.

Jokainen hahmo avataan omalla, agentin soolona suorittaman tehtävän kautta. Alkuun pääsee katsomalla pienen videon, jolla avataan jokaisen agentin menneisyyttä ja syyt MAYHEM-organisaatioon liittymiselle. Tehtävän suoritettuaan agentti liittyy poppooseen ja on heti käytettävissä, jahka kaverit päättävät lähteä kierrokselle kaupungille.

Pienen suurkaupungin kaduilla

Soulin kaupunki on pakattu pieneen kokoon. Paikat tulevat tutuiksi melko nopeasti, kun tehtävältä toiselle siirtyessä ohittaa usein samoja maisemia. Muutoin kaupunki näyttää siltä mitä tulevaisuuden kaupunki tulee luultavasti olemaan. Sähköautoja, itsenäisesti liikkuvia mainosautoja ja katuhuoltoajoneuvoja, hologrammihahmoja, vaikka mitä. Jalkaisin ei tarvitse kulkea tai kattoja pitkin hyppiä, vaan oman auton voi kutsua nappia painamalla tai kaapata liikenteestä minkä tahansa ajoneuvon.

Virkavallan edustus jää järjestyksenvalvontarobotteihin, jotka eivät juurikaan jaksa vaivautua estelläkseen antisankariemme menoa.

Päätehtävät muodostuvat agenttien värväämisestä, heidän henkilökohtaisten tehtäviensä suorittamisesta sekä suurpahisten päihittämisestä ja kiinniotosta. Sivutehtävää löytyy myös reilusti, aina panttivankien vapauttamisesta LEGIONin maailmanlopun härveleiden tuhoamiseen sekä ajoneuvojen toimittamiseen MAYHEMille.

Toistoa ja tylsyyttä

Parin ensimmäisen pelitunnin jälkeen mielessä pyöri pari asiaa. Alku näyttää lupaavalta, sillä agentit vaikuttavat erinomaisesti luoduilta ja meno oli täynnä räiskettä ja pauketta. Mielessä pyöri väkisinkin co-op-haave, voisipa tätä paahtaa kaverin kanssa. Pian tajusin ettei co-opia ole, mikä ihmetytti suuresti. Tämähän olisi mitä mainioin peli pelattavaksi kaverin kanssa.

Meno alkaa myös nopeasti toistamaan itseään. Kun tehtäväannossa käsketään skannaamaan alue ja etsimään salaovi LEGIONin tukikohtaan, hakkeroimaan se auki ja tämä sama toistuu kymmenen kertaa, niin kyllästyminen on taattu. Tukikohdissakaan ei ole mitään vaihtelua, vaan samat käytävät ja huoneet odottavat joka kerta. Kyllästymisen myötä sivutehtäviäkään ei jaksa enää kahlata läpi, ellei ole pakollista tarvetta rahalle tai muulle.

Myös pienet tekniset ongelmat latistavat tunnelmaa. Hahmojen välinen dialogi kärsii, kun agentti A kysyy agentti B:ltä jotain ajomatkan aikana. Sen sijaan, että vastaus tulisi nopeasti, saattaa keskustelun jatkumiseen mennä useampikin hetki. Myös bugit estivät etenemistä, kun merkitty ovi ei auennut tai tapahtumat eivät edenneet, vaikka alueet oli jo tyhjennetty vihollisista. Onneksi on keksitty checkpointit. Ajoittain agenttia myös laiskotti, eivätkä he välittäneet oikein totella ohjainkomentoja.

Sum summa rum, Agents of Mayhem suoriutuu tehtävästään keskinkertaisesti. Suurimpia miinuksia ovat pieni kaupunki, jossa ei ole juurikaan nähtävää, samat tehtävästä toiseen pyörivät alueet ja co-opin puute. Kun – tai jos – jatkoa tulee, niin toivon että nämä kohdat olisi korjattu. Ideana oman antisankarikoplan ohjastaminen on erinomainen, mutta toteutus jättää paljon parantamisen varaa. Antisankariagenttimme ansaitsevat parempaa.

AGENTS OF MAYHEM

”Avoimen maailman rymistelyä liian pienessä ja itseään toistavassa hiekkalaatikossa.”