UUSIMMAT

Arvostelu: Alien: Blackoutissa hyvä idea on pilattu surkealla toteutuksella – Mobiilikauhu ei paljoa pelota

07.02.2019 09:00 | Ilari Hauhia

Alien: Blackoutin oli tarkoitus tuoda sekä elokuvista että peleistä tuttu avaruushirviö pelottelemaan myös mobiilipelaajia. Suureksi harmiksi kohtalaisen kiinnostava idea on pilattu heikolla toteutuksella, kun naamalle hyppäävä Alien lähinnä ärsyttää pelottelun sijasta.


Julkaistu / Tekijä: D3PA / Saatavilla: Android (Testattu Nokia 8), iOS / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 12 / Peliä pelattu arvostelua varten: noin 2 tuntia


Spin-off-peli Alien: Blackoutissa pelaaja ottaa Amanda Ripleyn roolin. Ripley on avaruusalus Weyland-Yutanin ainut eloonjäänyt miehistön jäsen sen jälkeen, kun Xenomorph on teurastanut kaikki muut aluksella työskennelleet ihmiset. Ikävä kyllä tarvikkeita mukanaan tuonu tukialus ei ole saanut Ripleyn viestiä siitä, ettei Weyland-Yutanilla ole turvallista, vaan telakoituu kiinni avaruusasemaan. Alien: Blackoutissa Ripleyn tehtävänä onkin auttaa paikalle saapuneen tukialuksen miehistöä pakenemaan paikalta ilman että koko ryhmä jää Alienin saaliiksi.

Alien: Blackoutin perusidea on kiinnostava ja sinällään oiva tapa tuoda pelisarja mobiililaitteille. Ripley ei kohtaa miehistöä naamatusten, vaan kytkeytyy Weyland-Yutanin turvajärjestelmään omista piilopaikoistaan ja ohjeistaa radion avulla tukialuksen miehistöä. Alien: Blackout onkin ennemminkin kevyt strategiapeli kuin varsinainen kauhupeli.

Pelaajalla on käytössään aluksen pohjapiirros, johon pelaaja piirtää miehistölle turvallisia etenemisreittejä. Samalla Ripley tarkkailee liiketunnistimien ja kameroiden avulla, missä päin Weyland-Yutania Xenomorphi hiippailee ja sulkee ja availee sen perusteella ovia miehistölle. Lisähaastetta tilanteeseen tuo, että Alien saattaa löytää myös pelaajan tämän piilopaikasta. Siksi pelaaja ei voi katsoa koko aikaa pelkkää Weyland-Yutanin karttaa vaan tämän täytyy olla valmiina sulkemaan myös piilopaikkansa ovi, jos Alien tulee koputtelemaan.

Ai miksikö ovea ei voi pitää aina kiinni? Siinäpä hyvä kysymys.

Ensimmäisen ja ehkä vielä toisenkin kartan ajan miehistön ohjailu kartan välityksellä tuntuu tuoreelta ja hauskalta idealta. Pian Alien: Blackoutin puutteet kuitenkin ilmenevät ikävillä tavoilla ja pilaavat peli-ilon. Ensinnäkin Alien saattaa olla yksi universumin kammottavimmista tappajista, mutta tämän aivosolut eivät liene kauhean kehittyneet. Xenomorphin tekoäly on surkea, joten tätä pystyy hämäämään lähes maailman tappiin asti avaamalla ja sulkemalla yhtä ovea. Alien innostuu oven äänestä joka kerta ja palaa näin sen luo ihmislihan toivossa.

Taktiikka laskee pelin haasteen nollaan, joten sen käyttäminen ei ole millään tavalla mielekästä. Alien: Blackout on kuitenkin varsin helppo peli, vaikka ei turvautuisikaan tekoälyn juksuttamiseen. Yleensä tasoista selviää lähinnä juoksuttamalla miehistön suoraan kohteeseen. Mikäli Alien sattuu lähistölle, osaavat miehistön jäsenet piiloutua automaattisesti. Liian kauaksi piiloon ei kannata jäädä, koska jokaisessa tasossa on aikaraja, mutta se tuskin tulee koskaan vastaan.

Mikäli piiloon ei ehdi ja Xenomorph syö välipalaksi yhden neljästä miehistön jäsenestä, ei sekään haittaa vielä mitään. Taso lasketaan läpäistyksi, vaikka vain yksi neljästä ihmisestä pääsee maaliin saakka. Tämä kyllä tarkoittaa, että seuraavat kartat joutuu pelaamaan alimiehityksellä, mutta tämä ei ole järin suuri ongelma. Tasoja on nimittäin vain seitsemän ja koska vaikeustaso on kovin matala, läpäisee Alien: Blackoutin helposti alle parissa tunnissa. Tämän jälkeen samoja tasoja voi toki pelata uudelleen, mutta mitään varsinaista uudelleenpeluuarvoa ne eivät tarjoa, sillä tasot eivät muutu pelikertojen välillä.

Mikäli miehistön eri jäsenet pitää elossa loppuun saakka, palkitaan pelaaja kohtuullisen hyvällä tarinalla joka muodostuu Ripleyn ja miehistön välisestä radiokeskustelusta. Kovin jännittävä tai tiivistunnelmainen Alien: Blackout ei silti ole ja miehistön jäsenen kuoleman voi kuitata pitkälti olankohautuksella. Jos miehistön viimeinenkin jäsen joutuu Alienin uhriksi, täytyy taso aloittaa alusta.

Myöskään Ripleyn itsensä pitäminen hengissä ei pelota vaan ärsyttää. Kun jumpscaremaisen Xenomorphin askeleet kuuluvat läheltä, täytyy ovi kiirehtiä sulkemaan. Ovi ei kuitenkaan aina ehdi mennä kiinni asti vaikka sitä luuli painaneensa ajoissa, minkä vuoksi Alien tulee popsimaan Ripleyn parempiin suihin ja taso alkaa alusta. Myöhemmissä kartoissa ovia on useampia ja niitä ei voi tarkkailla yhtä aikaa, jolloin pitää lähinnä arvata mistä ovesta Xenomorph hönkii päälle, jotta oven ehtii sulkea ajoissa.

Kokonaisuudessaan Alien: Blackout on aivan liian lyhyt suhteessa sen 5,49 euron hintalappuun. Toisaalta peli ei ole kovin viihdyttävä, joten tavallaan on helpotus, ettei se kestä paria tuntia kauempaa.

Alien: Blackout on ladattavissa Androidille Play Storesta ja iOSille App Storesta.

ALIEN: BLACKOUT

”Alien: Blackoutin hyvä idea on pilattu heikolla toteutuksella, eikä se onnistu pelottelemaan kunnolla.”