UUSIMMAT

Arvostelu: Arms voisi olla todella mainio kamppailupeli, mutta sen kulmat repsottavat ikävästi

04.07.2017 08:42 | Miikka Lehtonen

Arms

Nintendon kunniaksi on todettava, että firma ei pelkää kulkea omia polkujaan. Switch itsessään on hyvin erikoinen konsoli, ja sen kesän kuumin yksinoikeuspeli on vähintään yhtä hämärä.


Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: Nintendo / Julkaisija: Nintendo / Saatavilla: Switch / Testattu: Switch /  Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella ja internetissä)  / Ikäraja: 12


Arms on tappelupeli, jossa vieterikätiset sarjakuvahahmot mätkivät toisiaan ja pelaavat toisillaan koripalloa. Pelistä löytyy potentiaalia, mutta myös ongelmia. Kun se aikanaan paljastettiin, yleinen reaktio oli hämmentyneen vaisu. Jaa että mikä? Joku tappelupeli? Pöh.

Kun pelitoimittajat sitten kevään mittaan pääsivät testailemaan peliä ja nettiin levisi tietoja siitä, että Armsissa oli kuin olikin ideaa, hype lähti varovaiseen nousuun. Olisiko tässä uusi Splatoon?

Valitettavasti vastaus kysymykseen on kieltävä.

Arms näyttää pintapuolisesti Wii Boxingin uudelta tulemiselta, mutta totuus ei ole ihan niin karu. Yhtäläisyyksiä toki löytyy. Pelihahmon selän takaa kuvatussa mätkintäpelissä voi pelata liikeohjausten avulla, jolloin pelaaminen on Joyconien huitomista ja sohimista. Värikkään grafiikan ja liikeohjausten alla piilee kuitenkin ihan vakavasti otettava tappelupeli. Sellainen, joka onneksi tukee myös perinteisiä ohjauksia.

Pelin pääosassa on 10 lennokasta ja värikästä hahmoa. Yhdistävänä tekijänä on, että kaikkien kädet koostuvat vietereistä, tai ainakin vieterimäisistä esineistä. Master Mummyn kädet esimerkiksi ovat muumion kääreliinat, Helixin kädet taas näyttävät DNA-kierteiltä. Värikkään persoonallisuuden ohella kullakin hahmolla on myös oma erikoisuutensa. Master Mummy regeneroi energiaa pitäessään torjuntaa päällä, brittipoliisi Bytellä on mukana poliisikoira Barq, joka juoksentelee kentällä ammuskelemassa vihollisia lasereillaan ja Ribbon Girl osaa hypätä ilmassa kolme kertaa.

Ikävästi hahmojen erikoiskyvyt ja kaikki vähänkään edistyneemmät taktiikat täytyy lukea läpi tylsistä tekstiruuduista, mikä on vähän heikko suoritus, kun pelistä kuitenkin löytyy ihan kunnollinen tutoriaali. Sekä erikoiskykyjä että kehittyneitä taktiikoita tarvitaan nopeasti, sillä Arms ei ole maailman helpoin peli.

Arms

Armsiin pääsee kyllä mukaan helposti, sillä perusideat on nopeasti opittu. Vasen analogitikku liikuttaa hahmoa, ohjaimesta löytyy painikkeet hyppyä ja nopeaa sivuväistöä varten, ja tietenkin myös napit kummallakin kädellä lyömistä varten. Kun käsi – tai kädet – ovat lennossa, analogitikulla voi antaa niihin kierrettä, jolloin voi osua väisteleviin vastustajiin tai vaikka koukata edessä olevan tiimikaverin ohitse 2v2-pelitiloissa.

Tarjolla on kaksi tapaa pelata, normaali pad-ohjaus ja liikeohjaus. Valitettavasti tavoissa on ikäviä eroja. Liikeohjaimilla voi laittaa kumpaankin käteen erillistä kierrettä, mutta pad-ohjauksella ei. Vasen tikku kurvaa molempia. Myös blokkaus on sijoitettu oudosti vasemman analogitikun painamisen alle, kun esimerkiksi erikoisliikkeiden aktivointiin on varattu peräti kaksi nappia. Mitään mahdollisuutta määritellä ohjauksia uudelleen ei löydy, eikä oikeastaan mitään muitakaan optioita.

Liikeohjauksen puolella taas kontrolleiden tarkkuus ei ole aivan niin hyvä kuin sen pitäisi olla. Peli ei aina tunnistanut kaikkia liikkeitä oikein, tai sitten en vain osannut tehdä niitä tarkasti. Tämä on todellinen ongelma, sillä kun vähänkään pääsee alusta eteenpäin – tai hyppää nettipelin maailmaan – Arms vaatii tarkkaa ja luotettavaa suoritusta, jotta pelissä pärjäisi.

Pelaaminen on mukavan monipuolista, sillä jokainen hahmo tuntuu erilaiselta ja omanlaiseltaan. Liikkumanopeudessa ja eri liikkeiden tehossa on eroa ja jokainen löytää valikoimasta varmasti oman suosikkinsa tai parikin.

Arms

Soppaa hämmennetään entisestään nyrkeillä. Kullakin hahmolla on kolme erilaista nyrkkiä, joista saa taistelun alussa valita omansa kummallekin kädelle. Nyrkeillä on omat pelityylinsä: joku lentää hitaasti mutta osuu kovaa, toinen pomppii maassa kuin vesi-ilmapallo, kolmas kaartaa kuin bumerangi ja neljäs hajoaa ilmassa useammaksi pienemmäksi nyrkiksi. Niillä on myös omat elementaalivoimansa, jolloin kikkailemalla voi vaikka sytyttää vihollisensa palamaan tai lamauttaa tämän hetkeksi.

Heitot voi blokata lyömällä kohti vyöryvää nyrkkiparia ilmasta, normaalit iskut blokata tai väistää. Alun hirveän sähellyksen jälkeen pelistä löytyy syvyyttä ja se muuttuu enemmän kyräilyksi molempien pelaajien yrittäessä tökkiä aukkoja vastustajan puolustukseen. Siirtyminen sähellyksestä parempaan peliin vaatii toki paljon opettelua ja harjoittelua, mutta kun pelin kanssa pääsee sinuiksi, hetken aikaa tuntuu siltä, kuin Nintendolla voisi olla käsissään vuoden yllätyshitti.

Sitten todellisuus lyö päin naamaa.

Arms

Armsin ongelma on, että vaikka se itse tappelu on hauskaa, kaikki sen ympärillä tökkii. Yksinpeli on suorastaan fiasko, sillä se on vain yksinkertainen ladderi, jota kivutaan pieksemällä vastustaja toisensa perään. Ei tarinaa, ei välianimaatioita, ei mitään iloisia yllätyksiä.

Kavereiden tai nettivastusten kanssa tekemistä on vähän enemmän. Normaaleiden 1v1- ja 2v2-matsien ohella tarjolla on minipelejä, joissa vaikka pelataan vastustajilla koripalloa (heitot donkkaavat koriin) tai lämitään pommia lentopalloverkon yli. Minipelit viihdyttävät hetken, mutta ne ovat niin yksinkertaisia ja kömpelöitä, ettei niistä pitkäksi aikaa irtoa hupia.

Netistä löytyy muutama erilainen pelitila, kuten vaikka paljon grindaamista auetakseen vaativa ranked, jossa teoriassa saa vastaansa itsensä tasoisia vastuksia, sekä ”kasuaalitila”, jossa saa turpaansa itseään paljon paremmilta pelaajilta. Erikoisin tila on silti bilepeli, johon liitytään joko yksin tai kaverin kanssa. Tämän jälkeen ryhmä heitetään leijumaan Arms-avaruuteen, jota täplittävät erilaiset pelitilat. Ajan myötä ryhmä lähtee ajautumaan muiden pelaajien kanssa kohti jotain näistä, jolloin on aika pelata. Mutta mitä? Se on mysteeri.

Biletilasta löytyy myös PVE-minipeli, jossa kolme pelaajaa yrittää yhdessä kepittää kumoon kivikovaa pomoa. En löytänyt mitään muuta keinoa pelata tätä tilaa kuin yrittää sattuman kautta päästä siihen käsiksi biletilan takaa, mikä on taas vähintään outoa.

Arms

Arms kaipaisi myös pahasti jonkinlaista järkevää progressiota, sillä nyt ainoa suurempi metapeli on nyrkkien avaaminen eri hahmoille.

Oletusarvoisesti esimerkiksi Helix ei voi käyttää Master Mummyn nyrkkejä, vaan ne pitää ensin avata hänelle. Tämä tapahtuu ensin grindaamalla hiiiitaaaastiii pelin sisäistä valuuttaa pelaamalla eri pelitiloja (voitosta saa noin kolme kolikkoa, tappioista ei mitään). Kun rahaa on kasassa tarpeeksi, ostetaan oikeus pelata minipeliä, jossa mätkitään kentällä esiin pomppivia laatikoita ja näin avataan muutama satunnainen uusi nyrkki käyttöön satunnaisille uusille hahmoille. Mitä enemmän kolikoita lipustaan maksaa, sitä kauemmin saa hutkia. Halvin – ja aivan liian lyhyt – pelitila maksaa muutamia kymppejä, sitten mennään jo sataseen.

Voidaan toki ajatella, että jos se itse peruspelattavuus kiinnostaa, kaikenlainen progressio ja avaaminen on vain sokeria päällä. Armsin tapauksessa ei kuitenkaan ole ihan näin, sillä erilaisia käsiä todella tarvitsee. Niinpä niiden avaaminen ei ole varsinaisesti vaihtoehtoinen ja valinnainen harraste, vaan edellytys, jos meinaa pärjätä. Parempi siis grindata!

On valtava harmi, että Armsin reunat repsottavat näin paljon, sillä pelissä on paljon hyvää. Se näyttää upealta, pyörii erinomaisen hyvin ja tihkuu persoonallisuutta. Peruspelattavuus on myös oikein mainiolla tasolla ja kaverin mättäminen todella hauskaa. Peli kaipaisi kuitenkin päivitysten muodossa jonkinlaisia optioita ja paremmin kustomoitavia kontrolleita, sekä runsaasti lisäsisältöä. Toivottavasti niitä nähdään, sillä Armsissa olisi helposti potentiaalia uudeksi pelisarjaksi. Nykykunnossaan se ei ehkä kuitenkaan saa sitä tarvittavaa pelaajamassaa tuekseen, jotta käytännössä puhdas moninpeli pystyisi elämään ja kukoistamaan.

ARMS

”Arms näyttää upealta ja tihkuu persoonallisuutta. Sillä olisi potentiaalia kokonaiseksi uudeksi pelisarjaksi, mutta ei vielä tässä muodossaan.”