Arvostelu: ATOMEGA on palikkaräiskintä, joka jaksaa viihdyttää vain hetken

29.09.2017 08:35 | Ilari Hauhia

ATOMEGA on Ubisoftin siipien alla toimivan Reflectionsin kehittämä arcademainen ”räiskintäpeli”, jossa pelaajien tulee syödä kartalta löytyvää massaa kasvaakseen palikkamaailman isoimmaksi kihoksi. Ensimmäisestä persoonasta kuvattu ATOMEGA muistuttaakin pelimekaniikoiltaan suosittua Agar.ioa, mutta vain kolmanteen ulottuvuuteen siirrettynä.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Reflections / Julkaisija: Ubisoft  / Saatavilla: PC  / Testattu: Windows 10, FX-8320, 8 Gt muistia, Radeon RX 480 / Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi 64-bit, tuplaydinprosessori, 4 Gt muistia, 2 Gt näytönohjain / Pelaajia: 1 per tietokone, verkon välityksellä 4-8


ATOMEGA heittää neljästä kahdeksaan pelaajaa palikoista muodostuvalle peliareenalle ja antaa yksinkertaisen tehtävän: syö tai tule syödyksi. Kyseessä on selkeästi kaveriporukalle tarkoitettu peli, joten Muropaketti testasi ATOMEGAA poikkeuksellisesti neljän hengen tiimillä.

Erän aluksi kaikki pelikentälle kirmaavat pelaajat ovat massattomia energiapalloja. Asia kuitenkin korjaantuu vaaleanpunaisia massalaatikoita syömällä. Ensimmäisestä massalaatikosta energiapallo muuttuu hyppiväksi ja iloisesti ammuskelevaksi pikkulaatikoksi, jonka jälkeen lisälaatikot mahdollistavat palikka-gorillan ja T-Rexin tapaiset evoluutiot. Evoluutioketjun huipulla häämöttää puolestaan OMEGA, maan matoset laserkatseellaan tomuksi muuttava jumala.

Mikäli peliareenalla massalaatikoiden perässä juoksentelu ei innosta, voi lisäenergiaa kerätä myös laittamalla muita pelaajia kirjaimellisesti palasiksi. Kuollessaan viholliset palaavat takaisin ravintoketjun pohjalle massattomaksi energiapalloksi, jättäen jälkeensä herkullisen kasan energiaa.

Kuoleman voi yrittää välttää teleporttauskykyä hyöndyntämällä. Teleportin käyttäminen maksaa yhden kehitysasteen, mikä on pieni hinta takaisin lähtöpisteeseen palauttavaan kuolemaan verrattuna. Teleport siirtää sitä käyttäneen pelaajan turvaan johonkin päin peliareenaa, kauas pois hyökänneen pelaajan ulottuvilta. Kyvyn jonkinasteinen ylivoimaisuus aiheuttikin närää testiryhmässämme, sillä tappamisen ilosta pääsi nauttimaan vain harvoin vihollisten karatessa kerta toisensa jälkeen.

Yhteensä erilaisia ATOMEGA-evoluutioita on seitsemän: energiapallo, Cel, Zoa, Saur, Prime, Superior sekä OMEGA. Evoluutiopuussa ylöspäin kiipeäminen kasvattaa sekä pelihahmon kokoa että myös tämän tekemää vahinkoa. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, taistelukentän isot kihot voivat tiputtaa jaloissa pyörivät alemmat kehitysmuodot yhdestä tai kahdesta osumasta. Toisaalta Primen tai Superiorin kaltaiset taistelukenttien titaanit eivät ole yhtä ketteriä, jonka johdosta ne hyppäävät matalammalle ja ampuvat hitaammin esimerkiksi Celiin verrattuna. Pienemmät evoluutiot voivat myös käyttää pelikartalla reittejä, joihin muut eivät mahdu.

ATOMEGAn erän voittaa se pelaaja, joka on kerännyt kymmenminuuttisen erän aikana eniten massaa. Pelikertojemme perusteella tämä kuitenkin tarkoitti hyvin usein sitä, että ensiminuuteilla nopeiten kasvanut pelaaja voitti lopulta koko erän. Suuren kehitysasteen tiputtaminen vaatisi usein yhteistyötä muilta pelaajilta, eikä ATOMEGAssa ole joukkueita, vaan jokainen pelaaja keskittyy oman pelihahmonsa kehittämiseen. Jälkeen jääneiden pelaajien onnena on, että OMEGA-tason raidboss kuolee tietyn ajan jälkeen itsestään ja sitä ohjannut pelaaja joutuu aloittamaan massan keräämisen kokonaan alusta.

ATOMEGA sai testiryhmältämme kehuja sen helposta oppimiskäyrästä – kukaan pelaajista ei tutustunut peliin etukäteen, mutta sen yksinkertaiset kontrollit oli silti hyvin helppo omaksua vain muutaman minuutin pelaamisella. Ensimmäiset minuutit täyttivätkin testijoukkomme Discordin huutonaurulla pelaajien saavuttaessa yhä korkeampia ja ylivoimaisempia kehitysmuotoja.

Ikävä kyllä ATOMEGAn heikkoudet alkoivat tulla esille heti alkuinnostuksen hälvetessä. Ensinnäkin melko yksinkertaisilla grafiikoilla varustettu ATOMEGA pyöri melko tehokkaillakin koneilla huonosti, eivätkä testijoukkomme käyttämät GTX 1060- tai RX 480 -näytönohjaimet jaksaneet pyörittää peliä edes 60fps ruudunpäivitysnopeudella 1080p-resoluutiolla. Pelissä oli myös outoja muutaman sekunnin lagipiikkejä, jolloin ruutu jäätyi kokonaan.

Pelillisesti ATOMEGA kaatuu omaan yksinkertaisuuteensa ja sisällön puutteeseen.

Yhteen muuttumattomaan peliareenaan perustuva räiskintä tarjoaa hauskaa ajanvietettä tunniksi tai kahdeksi, mutta sen jälkeen peli ei tarjoa enää mitään uutta. Kun kaikki eri kehitysmuodot on päässyt kokemaan pari kertaa, ei ATOMEGAssa yksinkertaisesti ole mitään uutta jäljellä. Myös kentistä löytyvät powerupit, jotka voivat antaa väliaikaisesti esimerkiksi lisää hyökkäysvoimaa tai kuolemattomuuden, tuntuvat melko yksiulotteisilta ja tylsiltä.

Siinä missä Counter-Striken tai Dota 2:n tapaisia kilpailullisia pelejä jaksaa pelata uudelleen ja uudelleen, ei ATOMEGA ole tarpeeksi syvällinen tai palkitseva pelikokemus, jotta yksittäistä pelaajaa kiinnostaisi palata sen pariin useita kertoja.

ATOMEGA lieneekin parhaimmillaan esimerkiksi 4-8 pelaajan LAN-illoissa. Yksin pelattuna palikkaräiskintä on melko puuduttavaa, mutta hyvällä porukalla kymmenen euron hintainen ATOMEGA voi tarjota hauskaa viihdettä muutamaksi tunniksi.

Testaajien kommentit:

ATOMEGA muistuttaa Agar.ioa FPS-muodossa. Peli ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan ja käyttäisinkin aikaani mielummin oikeastaan minkä tahansa muun pelin, mukaan lukien Habbo Hotellin, parissa. On myös uskomatonta, että yksinkertaisilla laatikkomaisilla grafiikoilla varustettu peli pyörii GTX 1060 -näytönohjaimella 1080p-resoluutiolla alle 60fps. Positiivinen yllätys oli, että ATOMEGA toimi hyvin myös peliohjaimella. Pelillisesti ATOMEGAN hauskin osuus oli varmaankin emotejen spämmays.

-Tuukka Rintamäki

ATOMEGA oli ihan hauska kokemus, mutta en suostuisi maksamaan siitä kymmentä euroa. ATOMEGAn hyvänä puolena oli, että kokemattomankin pelaajan oli helppo hypätä mukaan taisteluun ja sen kontrollit ja pelimekaniikat oli helppo omaksua. Myös OMEGA-kehitysmuodossa muiden pelaajien käristäminen oli hauska kokemus. Toisaalta pelistä puuttui syvyyttä, minkä vuoksi en usko palaavani enää takaisin sen pariin.

-Anneka Kruuti

Minecraftiä ja Agar.ioa sekoittava ATOMEGA oli hauskaa viihdettä hyvällä porukalla, mutta yksin pelattuna palikoiden räiskiminen on järkyttävän tylsää. Kavereiden jahtaaminen laserkatseella varustetulla T-Rexillä jaksaa ikävä kyllä pitää otteessaan vain hetken.

-Aleksi Hauhia

ATOMEGA

”ATOMEGA on palikkaräiskintä, jonka paras ja huonoin puoli on sen yksinkertaisuus.”