Arvostelu: Battlefield V on vahva peli, joka on rakennettu tutuista palikoista
Mikäli Battlefield V -peliä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, olisi se ”massiivinen”. Toiseen maailmansotaan sijoittuvassa räiskinnässä kaikki on suurta: räjähdykset, kartat ja pelaajamäärät.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: DICE / Julkaisija: EA / Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1, lisäksi verkkopeli / Ikäraja: 18 / Peliä pelattu arvostelua varten: yli 15 tuntia
Toinen maailmansota oli ja on edelleen ihmiskunnan historian massiivisin konflikti. Siksi sitä käsitellään usein vain numeroina ja tilastoina. Kun esimerkiksi operaatio Barbarossassa kaatui miljoonia sotureita, jäivät yksittäisten sotilaiden uroteot ja tarinat ilman huomiota pieniksi sivuviitteiksi historian kirjoihin.
Battlefield V:n War Stories -yksinpelin tapauksessa DICE haluaa muistaa juuri unohdettuja taistelijoita.
War Stories on jaettu kolmeen noin kaksi tuntia kestävään episodiin. Näistä ensimmäinen, Under No Flag, kertoo Britannian SBS-erikoisjoukoista johon värvättiin ”sotilaita jotka osasivat ajatella ja toimia itsenäisesti.” Tarinassa brittiupseeri George Mason värvää Billy Bridgerin Lontoon vankilasta keskelle taistelukenttää tuhoamaan Saksan tukikohtia sissihyökkäyksillä.
Nordlysissä nuori norjalainen naiskapinallinen Solveig joutuu hiihtelemään keskelle vihollisjoukkoja pitääkseen perheensä turvassa ja hidastaakseen saksalaisten sotaoperaatioita. Tirailleur kertoo puolestaan senegalilaisita sotilaista, jotka pakotetaan sotimaan Ranskan riveissä.
Kaikkia tarinoita yhdistää teema siitä, miltä valtava sota näytti yksittäisten taistelijoiden silmin. Kun pienellä pelinappulalla oli suuri merkitys valtavalla sotatantereella. Tarinat ovat kiinnostavia ja paikoin jopa varsin koskettavia, mutta itse pelaamisen toteutus on jäänyt hieman puolitiehen.
Syystä tai toisesta War Storieseissa on painotettu hiippailua, eikä suin päin sotaan rynnistävä sotilas pysy hengissä kovinkaan kauaa. Hiippailupainotteisessa yksinpelissä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta Battlefield V:ssa tekoälyltä piilottelu tuntuu varsin sattumanvaraiselta. Välillä pelaaja voi juosta täysin Hoo Moilasena seisovan vartiovuorolaisen viereen ja puukottaa tätä naamaan, ilman että kukaan huomaa mitään. Toisaalta välillä vihollinen havaitsee kaukaisuudessa ryömivän pelaajan, vaikka yrittäisi olla kuinka varovainen.
Ikävä kyllä yksinpelissä ei pääse kokemaan Battlefieldien kenties parasta antia, erilaisilla sotakoneilla huristelua, kun kaikki tarinat keskittyvät jalkaväkitoimintaan. Ylipäätään lentokoneilla ja tankeilla ajoa ei ole mahdollista harjoitella mitenkään etukäteen, vaan ne ovat käytettävissä vain moninpelissä. Siitä huolimatta War Storiesit ovat hyvinkin pelaamisen arvoisia. Pelkästään niiden vuoksi Battlefield V:a ei kannata kuitenkaan hankkia.
Kuten aiempinakin vuosina, löytyy Battlefield V:n todellinen suola moninpelistä. Siinä missä yksinpelissä sotaa katsotaan yhden taistelijan näkökulmasta, siirrytään verkkopelissä maailmaan, jossa ei räjähdyksiä ja ruudinkäryä säästellä.
Battlefield-perinteeksi muodostuneessa Conquestissa kahteen joukkueeseen jaetut 64 pelaajaa taistelevat valtauspisteiden hallinnasta. Breakthroughssa toinen joukkue pyrkii valtaamaan toisten puolustamia valtauspisteitä järjestyksessä, kun taas Frontlines muistuttaa kovasti Conquestia mutta lisämakua antaa mahdollisuus sabotoida toista joukkuetta strategisiin paikkoihin asetetuilla räjähteillä.
Domination on Conquestin jalkaväkitaisteluun ja pienempiin karttoihin keskittynyt pikkuveli, kun taas Team Deathmatchissa loppukin strategia heitetään romukoppaan, ja ainoa tavoite on päästää vihollisia hengiltä.
Moninpelin massiivisuutta alleviivaa pelimuotojen uusin tulokas, muita pelimuotoja yhteen niputtava Grand Operations. Siinä taistelut on jaettu useampaan päivään, kun joukkueet kohtaavat toisensa useassa eri kartassa. Esimerkiksi Norjan jäisissä vuorimaisemissa hyökkääjät tiputtautuvat Narvikin taistelukentälle laskuvarjoin ja pyrkivät tuhoamaan ilmatorjuntatykit. Kun saksalaisten puolustuksia on pehmennetty, seuraa raskaampi kalusto perässä toisen päivän Breakthrough’ssa. Taisto jatkuu kolmantena päivänä Fjell 652 -kartassa Conquestin merkeissä.
Kaikkia pelimuotoja yhdistää kuitenkin pelaajan takaraivossa hiljaa jyskyttävä hyödyttömyyden tunne. Koska otteluiden pelaajamäärät ovat suuret, on joukkoja vaikea organisoida toimimaan yhteisen tavoitteen eteen. Suurimmassa osassa otteluita jokainen pelaaja pelaa omaa peliään, eikä joukkueen strategisesta ajattelusta ole tietoakaan. Silloin pelaajalla, pienellä pelinappulalla, ei ole merkitystä valtavalla sotatantereella.
Yksi Battlefield V:n parhaista puolista on sen loistava karttasuunnittelu. Karttavalikoima ulottuu Rotterdamin sokkeloisista raunioista Hamadan kaltaisiin valtaviin kokonaisuuksiin ja Aerodromen kaltaisiin kompakteihin sotatantereisiin. Kartat tarjoavat hyvin tilaa eri ajoneuvoille ja hahmoluokille.
Battlefield V painottaa entistä enemmän hahmoluokkien välistä yhteistyötä. Pelaajilla on käytössään vain yksi lääkintäpakkaus, eikä nurkassa kyyhöttäminen enää paranna sotilasta ilman lääkintämiehen apua. Ammukset puolestaan loppuvat nopeasti ilman tukijoukkojen jakamia täydennyksiä. Vihollisten havaitseminen kartalla ilman Reconin kiikareita ja tarkkuuskivääriä on aiempaa hankalaa, samalla kun kaikki muut hahmot kaipaavat Assaultin tulitukea.
Omia hahmoluokkiaan voi tuttuun tapaan kustomoida hyvin pitkälle. Asevalikoima on laaja ja uusia tuhon työkaluja aukeaa pelaajan käyttöön tasaista tahtia, mikä tuo peliin koukuttavaa progressiota. Aseita voi myös hienosäätää hyvin pitkälle erilaisilla optiikoilla ja muilla lisävarusteilla.
Graafisesti ja äänimaailmansa puolesta Battlefield V on hyvin vaikuttava. Kartat ovat yksityiskohtaisia ja räjähdykset vaikuttavia. Ikävä kyllä peli kärsii silloin tällöin graafisista bugeista, jonka vuoksi tekstuurit eivät lataudu kunnolla ja joskus koko kartta menee hetkellisesti mustaksi. Välillä pelihahmot jäävät puolestaan kuollessaan leijumaan ilmaan.
Myös servereiden toiminnassa riittää viilattavaa. Pelikello voi yhtäkkiä pysähtyä kesken erän syystä tai toisesta, eikä sota lopu välttämättä lainkaan. Välillä pelihahmot puolestaan juoksevat seinien tai lattioiden lävitse.
Battlefield V tarjoaa kiistatta hintansa edestä pelattavaa. Yksinpeliin saa upotettua helposti noin kuudesta kahdeksaan tuntia, moninpelin ollessa käytännössä loputon suo. DICE on luvannut päivittää peliin myös Tides of War -pelimuodon heti joulukuun alussa, kun taas Battlefield V:n Battle Royale -versio on luvassa ensi vuoden puolella. Niiden parissa räiskintään voi upottaa vieläkin enemmän vapaa-aikaa, mikäli muu sisältö on siihen mennessä koluttu läpi.
Battlefield V ei edes yritä keksiä pyörää uudelleen. Sen sijaan se tarjoaa sarjan konkareille hyvin tutun ja tasapainoisen elämyksen, joka ei ehkä yllätä, muttei myöskään petä odotuksia.
Sodan lopputulokseen yhden pelaajan toimilla ei ole välttämättä kovinkaan suurta merkitystä. Siitä huolimatta hymy nousee huulille, kun hyvin tähdätty tarkkuuskiväärin luoti napsahtaa vastustajan otsalohkosta sisään, vihollisten poteron pääsee tyhjentämään ovelalla koukkauksella tai kun Spitfire tulittaa viholliskoneen räjähtäväksi palloksi kerosiinia.
BATTLEFIELD V
”Battlefield V on massiivinen sotaleikki, joka tarjoaa tasaisen varmaa räiskintää.”