Arvostelu: Call of Duty: Modern Warfare on klassikko, joka toimii hyvin myös PS4:lla

Vuonna 2007 julkaistu Call of Duty: Modern Warfare oli käänteentekijä CoD-räiskintäpelisarjan historiassa. Se siirsi suositun räiskeen toisesta maailmansodasta nykyaikaan, ja löi pöydälle verrattoman rankkaa, jopa äimistyttävää toimintaa. Mikä parasta, vuosikymmenen takainen klassikko toimii loistavasti tänäänkin.

Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Raven Software / Julkaisija: Activision / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One  / Testattu: PlayStation 4  / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, i3 @ 3,30 GHz tai nopeampi, 2 Gt näytönohjain / Pelaajia: 1, 2-12 (internetissä) / Ikäraja: 16

Call of Duty -pelisarja löi vahvasti läpi alkuosissaan, sillä vuoden 2003 Call of Duty ratsasti onnistuneesti Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvan aiheuttamalla maailmanlaajuisella huomiolla toiseen maailmansotaan ja Normandian maihinnousuun. Pelaajanäkökulmasta koettu maihinnousu Ranskaan on yksi eeppisimmistä pelikohtauksista ikinä, samoin kuin Call of Duty 2:n raju alku.

Kolmosessa ei enää ylletty samaan huikeuden, pelattavuuden tai myynnin juhlaan, joten neljäs Call of Duty pistettiinkin kunnolla uusiksi.

Tapahtumat siirrettiin nykyaikaan, tarinankerrontaan panostettiin monilla uusilla tavoilla ja siinä samalla käsikirjoituksen taso nostettiin aivan uuteen ulottuvuuteen. Siihen päälle vielä uudemman konsolitekniikan sekä PC:n lokaaliserverien mahdollistama moninpelaamisen uudet ulottuvuudet tiukkoine pelimuotoineen, niin käsissä oli harvinaisen selvä voittajapeli, joka sykki korkeajännitettä.

Call of Duty: Modern Warfare nousi massiiviseksi hitiksi ja klassikkoräiskinnäksi, joka päti niin yksin- kuin moninpelinä, ja sitä tahkotaan yhä edelleen aktiivisesti PC-pelilaneilla.

Ei siis oikeastaan mikään ihme, että sen remasterointi nykyaikaan nähtiin Activisionilla hyvänä ideana. CoD-sarja on luisunut viime vuosien mittaan alati jyrkkenevään alamäkeen, sillä kaikella nyt on kuitenkin rajansa. CoDeja on puskettu ulos niin tiheään vuositahtiin, että vähemmän tarkkasilmäiset ovat pudonneet kelkasta jo aikaa sitten. Warfareja on ties mihin lähtöön, siihen vielä Black Opseja sun muita. Pelien tapahtumat ja tilanteet ovat menneet aina vain korkealentoisemmiksi, jopa avaruuteen saakka. Ei ihme jos fanejakin väsyttää.

Kaiken tämän ”kaappasimme sotasatelliitin ja nuketimme suurkaupunkeja / lennetään avaruushävittäjällä” -räpellyksen keskellä paluu modernien CoDien juurille onkin tervetullut tuulahdus.

Modern Warfaren remasteroitu, nykykoneille päivitetty versio julkaistiin alkujaan Infinite Warfaren kylkiäisenä, mutta nyt se on saatavilla myös itsenäisenä pelinä. Tarjolla onkin hurja vuoristorata räiskintää.

Call of Duty: Modern Warfare viehättää muun muassa sillä, että se rakentaa upean teknotrillerin uhista, joita vastaan on vaikea puolustautua. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiset haaveet palaamisesta suurvallaksi, varastetuilla joukkotuhoaseilla uhittelevat äärinationalistit ja heidän kanssaan hyvää pataa olevat terroristit ovat aiheita, jotka huolestuttavat oikeassakin elämässä. Tosin CoD-sarjan tai Rainbow Sixien ystäville ne eivät kuulostaa kovinkaan kummalliselta, pikemminkin peruskauralta. Modern Warfaren tarinakaaressa on kuitenkin se vahvuus, että se kirjoitettiin puhtaalta pöydältä, kun sarja ei ollut vielä yliampunut aihetta pilalle.

Hämmästyttävintä on silti se, kuinka hyvin Modern Warfare toimii ja tempaisee mukaansa jopa sellaisen, joka ei ole piitannut CoD-sarjasta pätkääkään vuosikymmeneen. Tämähän on aidosti hyvä peli ja hieno tarina.

Vaikea sanoa mikä pelissä tekee kovimman vaikutuksen. Sen kerronnan kattavuus ja monipuolisuus? Näkökulman siirtyminen paikasta ja hahmosta toiseen erikoisjoukkojen eri osastojen kootessa suurten salajuonten palapeliä, mysteeri ja tiedustelutieto kerrallaan? Dramaattisten tilanteiden ja käänteiden tuomat yllätykset, jopa shokit? Tehtävien värikkyys ja vaihtelevuus? Toiminnan ja taistelujen luistavuus värikkään ase- ja varustevalikoiman kera?

Vai ihan vain sutjakka pelattavuus?

Eiköhän parasta ole yksinkertaisesti se, että nämä kaikki elementit toimivat niin hienosti yhteen ja luovat räiskintäpelin, joka on enemmän kuin osiensa summa ja peli, joka on ylpeästi hyvä Call of Duty.

Call of Duty: Modern Warfare rakentaa toiminnallisen kokonaisuutensa monenlaisista elementeistä. Pääsääntöisesti pelaaja toimii osana ryhmää, jolla on joskus tarkemmat, joskus vapaammat tavoitteet. Yleensä tavoitteena on kuitenkin joko kerätä tiedustelutietoja kokonaiskuvan selventämiseksi, tai jahdata tiettyjä tyyppejä.

Hyvin usein tavoite on pysytellä huomaamattomana tai ainakin päästä näkymättömissä mahdollisimman lähelle vastustajia. Salakavalat, äänettömät tapotkin ovat hyvä taito arsenaalissa. Siinäpä yrität lymytä huomaamattomana, kun metsäisen aukion keskellä olevan pusikkosi ympärillä ajaa kokonainen kapinallisarmeijan osasto.

Tämän himmailun vastapainoksi toisissa tehtävissä soditaan sitten oikein kunnolla, täyttä sotaa. On panssarivaunuja, raskaita aseita, jopa ilmaiskuja. Jännimmilleen homma menee, kun pelaaja paiskataan vähän isomman kaluston kyytiin jakamaan esimerkiksi raskasta ilmatukea maassa eteneville kollegoille. Jumalan sormella kelpaa tökkiä vapaan maailman vihollisia.

Toiminta puree miljoonien volttien tasoisesti myös soturikaverien fiksuuden ansiosta. Nämä kaverit osaavat sotia ja käyttää aseitaan, vaikka tehtävien eteneminen ja menestyminen onkin tietysti puhtaasti pelaajasta kiinni. Tosin fiksuja ovat vihollisetkin. Ne perkuleet liikkuvat, väijyvät ja kiertävät pelaajan osastoa, tarjoavat yllätyksiä ja ovat yleensä kova vastus.

Call of Duty: Modern Warfare toimii niin hyvin, haastaa niin vahvasti ja tarjoaa niin paljon pelaamisen iloa, että on itse asiassa vaikea käsittää sen olevan vanha peli. Voi toki olla, että joidenkin mielestä mekaniikoissa ja toteutuksessa on myös vanhentuneisuuden makua, mutta tätä en allekirjoita. Pikemminkin joitakin asioita on CoD-sarjassa viety myöhemmin tarpeettoman kikkailun suuntaan, mihin verrattuna yksinkertaisempi ja paljaampi pelattavuus tuntuu miellyttävän toimivalta.

Eikä ulkoasukaan hassumpi ole. Ei se ihan tämän päivän ultimaattisimmilta superuutuuksilta näytä, mutta erittäin hyvältä silti. Ja kyllähän tähän remasterointiin on ihan oikeasti panostettu. Pelimoottori on saatu toimimaan hienosti tämän päivän pelikoneilla, ja sitä on ehostettu grafiikkamoottoriremontilla, uusitulla äänimaailmalla, uusiksi tehdyillä animaatioilla ynnä muilla modernisoinneilla. Klassikkoa on tehty uusiksi niin perusteellisesti, että se on melkein kuin remake, ei vain remasterointi.

Lauonpa tähän loppuun yllätyksen: en ole aiemmin juuri pelannut Modern Warfarea. Pelisarjan siirtyminen nykyaikaan kuulosti aikoinaan mälsältä, eikä asetelma lämmittänyt yhtään. Olen tarttunut peliin muutaman kerran laneilla, mutta väsyin sen moninpeliin joka kerta nopeasti. Remasteroitu versio kuitenkin paljasti, että minulta jäi aikoinaan loistava peli väliin. Yksinpelikampanjan tarjoama pelikokemus oli niin mukaansatempaava ja mieleenpainuva.

Joillekin – tai monille – Modern Warfaren yksinpeli on taasen täysin toissijainen, sillä heille se oli ennen kaikkea vuodesta toiseen tahkottu moninpeli. Minua moninpelipuoli ei suoraan sanoen kiinnostanut nytkään, mutta ilmeisesti sitä on päivitetty jopa enemmän kuin yksinpeliä – ja huonompaan suuntaan. Mukaan on näet näemmä tuupattu elementtejä uusimmista Call of Dutyistä, joilla on varmatenkin tavoiteltu uudemman polven pelaajayleisöä mutta pilattu vanhan ystävänsä pariin palaavien nautinto. Lisäksi PC-pelaajat näyttävät valittavan verkossa pelin huonosta toimivuudesta kovallakin koneella. Tällä kertaa konsolipelurit taisivatkin viedä voiton, sillä PlayStation 4:llä pelattuna Modern Warfare Remastered oli täysin toimiva, ongelmaton ja loppuun saakka kantava elämys.

Ehkä eniten Call of Duty: Modern Warfaren toimivuudesta kertoo se, että se nappasi minut otteeseensa paljon tiukemmin kuin esimerkiksi Black Ops III, Ghosts tai Infinite Warfare. Toivottavasti Call of Duty: WWII:n paluu juurille loppuvuodesta onnistuu yhtä hyvin.

CALL OF DUTY: MODERN WARFARE REMASTERED

”Vuosikymmenen takainen räiskintäpeli näyttää jonneille miten kunnon pelielämys tehdään.”