Arvostelu: Destiny 2 iskee kympillä – tiukkaa toimintaa, runsaasti sisältöä ja vauhdikas tarina

13.09.2017 10:04 | Miikka Lehtonen | 3684

Destiny 2

Destiny 2 on ollut pelimaailmassa viime päivien ykköspuheenaihe. Ongelmallinen sarjan ensimmäinen osa oli jo todella suosittu, ja kun kakkososan puhuttiin yleisesti korjaavan suuren osan edeltäjänsä virheistä, vain taivas oli rajana. Nyt Destiny 2 on pelattu, ja edessä on tilinteon aika. Peli on kyllä parempi, mutta onko kaikkia ongelmia sittenkään korjattu?


Julkaisupäivä:julkaistu / Tekijä: Bungie  / Julkaisija: Activision  / Saatavilla: PlayStation 4 &  Xbox One  / Tulossa: PC (lokakuu 2017) / Testattu: PlayStation 4 Pro  / Pelaajia: 1-3 (PvE-tilassa internetissä), 2-12 (PvP-tilassa internetissä) / Ikäraja: 16


Activisionin ja Bungien Destiny on klassinen esimerkki pelinkehityksen kamaluudesta. Bungiella oli suuret ja todella korkealentoiset suunnitelmat MMO-mekanismeja ja halomaista räiskintää yhdistelevälle pelilleen, mutta kehitysjakson lopussa jotain meni kamalasti pieleen. Projektista pilkottiin irti suuria osia, tarina pistettiin miltei kokonaan uusiksi (tai oikeammin suurelta osin romukoppaan) ja kaupan hyllyille yritettiin pelastaa se, mitä pelastettavissa oli.

Tuloksena oli peli, jonka räiskintä tuntui hyvältä, mutta jossa monet muut asiat tökkivät vastaan enemmän tai vähemmän. Bungie itse yritti korjailla virheitä lukuisissa laajennuksissa, mutta monet ongelmista olivat niin syvällisiä, että korjaukset piti jättää jatko-osaa varten.

Nyt se on täällä ja ilahduttavasti voinkin kertoa, että suuri osa ongelmista on korjattu. Ei täydellisesti, mutta korjattu silti.

Destiny 2

Matkaaja raudoissa

Destinyn keskiössä ovat Guardianit, ihmiskunnan viimeiset yliluonnolliset soturit, jotka puolustavat kansansa rippeitä ympäröiviltä muukalaisvoimilta. Guardianit saavat kykynsä maapallon lähistöllä leijuvalta, pienen planeetan kokoiselta olennolta, jotka kutsutaan matkaajaksi. Niin kauan kuin matkaajan valo paistaa tämän suojattien ylle, ne ovat kuolemattomia ja voittamattomia.

Destiny 2 heittää asetelman katolleen, kun marsilaisten voittamaton punainen legioona hyökkää ihmiskunnan viimeiseen kaupunkiin murskaavalla joukkiolla. Matkaaja lyödään rautoihin, jotka katkaisevat valon virtaamisen ja yllättäen koko ihmiskunta onkin sukupuuton partaalla. Guardianit muistavat taas, mitä kuolemanpelko tarkoittaa, sillä heidän seuraava kuolemansa tulee olemaan myös heidän viimeisensä. Mitä kieroilla muukalaisilla onkaan suunnitelmissa ja miten ihmeessä heidät voi muka pysäyttää?

Koska kyseessä on videopeli, yksi Guardian (tai oikeammin noin 1,2 miljoonaa Guardiania pelin pelaajamääriä katsellen) löytää keinon palauttaa valon voima sisimpäänsä ja niin alkaa eeppinen pelastusretki, jonka aikana selvitetään muukalaisten suunnitelmat, löydetään niissä olevat aukot, kasataan iskuryhmä ja sitten pelastetaan maapallo.

Destiny 2

Tarinankerronta on selvästi parempaa tasoa kuin viimeksi, mikä nyt ei itsessään olisi vielä huikea saavutus, sen verran huonosti Destiny homman hoiti. Tarjolla on runsaasti enemmän välianimaatioita sekä yleensäkin hahmoja. Kullakin pelin neljästä pääalueesta hengailee oma tyyppi, joka jakelee tehtäviä ja toimii pelaajan ohjaajana. Jopa muukalaisten suunnitelmia valaistaan erityisillä vilkaisuilla kulissien taakse. Kaikki tämä saa pelin maailman tuntumaan elävämmältä ja sai ainakin minut välittämään sen hahmoista aivan eri tavalla kuin viimeksi.

Tehtäväsuunnittelu on myös parempaa kuin aiemmin. Toki suuri osa tehtävistä yhä noudattaa samaa kaavaa (taistele tiesi läpi hirmuisen muukalaisjoukon, murhaa tehtävän pomo ja sitten odottele kun Ghost skannaa / hakkeroi jotain), mutta mukana on myös paljon piristäviä poikkeuksia, jotka tuntuvat mukavilta kohokohdilta tarinassa.

Ikävänä puolena viholliset ovat käytännössä samaa porukkaa kuin viimeksikin. Kaikki alkuperäisen Destinyn vihollisrodut on taas tungettu mukaan tarinaan enemmän tai vähemmän toimivilla tekosyillä, ja suurelta osin niiden yksiköt ja aseet ovat prikulleen samoja kuin viimeksikin. Mukana on hieman yllätyksiä uusien taktiikoiden ja yksiköiden muodossa, mutta olisin toivonut enemmän uudistuksia ja tuunauksia. Tarinatila on silti laadukkaampi kuin viimeksi ja sen parissa vierähti iloisesti muutama päivä. Itse tarina sinänsä ei ole kuin ehkä 8-10 tunnin mittainen, jos sitäkään, mutta kaikkea muuta tekemistä on niin paljon, että koko paketti toimii mukavasti.

Destiny 2

Kamalasti tekemistä

Eräs Destiny 2:n suurimmista MMO-pelien lainauksista on se, että ne varsinaiset tarinatehtävät ovat vain pieni osa pelin sisällöstä. Ilahduttavasti kaikki se muu sivuroipe on integroitu osaksi peliä paljon paremmin kuin viimeksi. Alkuperäisessä Destinyssä tarjolla oli vain sangen yksinkertaisia ja tympeitä partiotehtäviä (jotka valitettavasti ovat mukana edelleen) sekä julkisia tehtäviä, joissa iso määrä pelaajia otti vaikka yhteen vihollispomon ja tämän saattueen kanssa.

Hyvänä esimerkkinä alkuperäisen Destinyn ongelmista nämä julkiset tehtävät paljastettiin pelaajille niin surkeasti, että oli käytännössä pakko käyttää pelaajien tekemää nettisivua, joka ilmoitti, mihin aikoihin missäkin pelialueen osassa tapahtui jotain. Enää tähän ei ole tarvetta, sillä Destiny 2 osaa pitää pelaajansa paljon paremmin kartalla siitä, että vaikkapa läheisen kukkulan takana alkaa parin minuutin päästä julkinen tehtävä.

Niiden ohella tarjolla on sivutehtäviä, joita kutsutaan seikkailuiksi. Ne ovat tarinallisia ja koostuvat aika yksinkertaisista komponenteista, mutta ovat silti viihdyttäviä. Pelialueilta löytyy myös useita pieniä luolastoja, joiden päässä odottaa pieni pomo ja tämän vartioima aarrearkku.

Mainiona oivalluksena kaikki aktiviteetit eri alueilla jakelevat aina jotain tavaraa. Vaikka ei saisikaan loottia, ja usein toki saa, pokkaa mukaansa ainakin alueen ohjastajalle kiikutettavan kolikon, joita voi vaihtaa sitten kohtalaisen koviin esineisiin. Näin muodostuu tunne siitä, että mitä tahansa tekikin, etenee aina jollain tavalla ja kehittää hahmoaan. Tämä on valtavan hyvä uudistus edelliseen peliin verrattuna.

Pienoisena yllätyksenä jotkin perinteiset Destiny-elementit, kuten kolmen pelaajan iskuryhmien Strike-tehtävät, sekä nopeamman liikkumisen mahdollistavat Sparrow-motskarit on jemmattu kiven alle. Striket aukeavat vasta kun tarina on miltei pelattu ja prätkiä saakin sitten odottaa tarinatilan läpäisyyn saakka. Ratkaisu tuntuu oudolta, mutta aukeaa ehkä paremmin kun muistaa sen Destiny 2:n MMO-pyrkimyksen. 8-10 tuntia ei ole kuin kärpäsen paska siinä peliajassa, jota Destiny 2 -pelaajien odotetaan peliin upottavan, joten mikäs siinä on Strikejä ja motskareita pari tuntia odotellessa.

Destiny 2

Parempi, mutta…

Destiny 2:n uudistukset eivät toki lopu tähän, vaan koko peliä on tuunailtu. Suuri osa muutoksista on pieniä, mutta tuntuvia. Sellaisia, joita kutsutaan pelialalla ”elämänlaatuparannuksiksi”. Ne helpottavat pelaajan arkea ja tekevät pelaamisesta miellyttävämpää.

Itse peruspelattavuus oli jo ennestään hyvässä jamassa, sillä räiskintähän oli Destinyn parasta osa-aluetta. Se toimii vähintään yhtä hyvin kuin ennenkin. Kullakin hahmoluokalla on nyt kolme eri kykypuuta, joiden avulla pelikokemustaan voi tuunata haluamansa kaltaiseksi. Aseiden valintaa on myös vapautettu, sillä siinä missä aseet oli aiemmin jaettu tyypeittäin pää- tai sivuaseiksi, nyt luokittelussa ratkaisee se, onko aseessa elementaaliefekti (jolloin se tehoaa paremmin kilpiin) vai ei. Kummassakin tyypissä on aseita laidasta laitaan, pistooleista rynkkyihin ja tarkkuuskivääreihin.

Mukana on myös pienoisia ongelmia, jotka kielivät vähän ikävästä ahneudesta. MMO-peleissä eräs keskeisistä koukuista on oman virtuaalibarbinsa kustomointi ja tuunailu mahdollisimman komean näköiseksi. Destinyssä tässä auttoivat shaderit, eli väriefektit, joilla koko varustuksensa pystyi värittämään haluamansa kaltaiseksi ja yhtenäisen näköiseksi.

Destiny 2

Jatko-osaa varten shaderit on suoraan sanoen pilattu. Ne ovat nyt esinekohtaisia, mikä on sinänsä ihan kiva idea, sillä nyt koko asun ei tarvitse olla enää saman värinen, vaan voi vapaammin sekoitella. Ne ovat kuitenkin myös kertakäyttöisiä. Jos saan haltuuni vaikka kolme kivan pinkkimustan kuvioinnin antavaa shaderia, voin käyttää niitä vain kolme kertaa ja sitten ne ovat historiaa. Pelissä, jossa varusteet vaihtuvat vähän väliä, tämä on ongelmallista. Vielä ongelmallisempaa on se, että satunnaisten droppien ohella shadereita voi tietenkin ostaa oikealla rahalla pelin mikromaksukaupasta. Samasta kaupasta voi ostella myös boosteja kokemuspisteisiin ja muuta pientä hyödykettä. Pelin tuottajat vakuuttavat, että pelaamalla suorastaan hukkuu shadereihin, mikä ei ensinnäkään ole totta ja lisäksi aika paska tekosyy. Sopii toivoa, että Bungie ja Activision korjaavat ongelman pikimmiten, mutta enpä pidätä hengitystäni.

Lopulta Destiny 2 ei ole mikään maata mullistava merkkitapaus, vaan enemmänkin Destiny 1.5. Se ei ole vallankumous, vaan sama tuttu peli sujuvampana ja hieman parempana pakettina tarjoiltuna. Ja tämä onkin ehkä lopulta se suurin kysymysmerkki, sillä Destiny 2 on yhä Destiny. Kun tarinatila on pelattu läpi, edessä on grindausta ja uudelleenpeluuta. Ajetaan samoja Strike-tehtäviä tai PVP:tä uudelleen ja uudelleen paremman lootin toivossa, jotta voi ajaa hieman kovempia Strike-tehtäviä paremman lootin toivossa raidien aukeamista odotellessa. Grindataan, kehitetään hahmoa ja grindataan hieman enemmän.

Itse en moista jaksanut alkuperäisen Destinyn kohdalla, enkä tule jaksamaan nytkään. Toisaalta itsekin sain pelistä helposti 20 tuntia oikein sujuvaa ja mukavaa pelattavaa, joten hankintaa voi pitää perusteltuna ja kannattavana, vaikka ei tulisi ikinä raidille astumaankaan ja haluaisi vain nähdä kaikki tarjolla olevat tehtävät kertaalleen. Tiukkaa toimintaa, hyvä ja vauhdikas tarina ja runsaasti sisältöä. Kyllä Destiny 2:ta voi oikein hyväksi peliksi kehua!

DESTINY 2

”Tiukkaa toimintaa, hyvä ja vauhdikas tarina ja runsaasti sisältöä – hyvä peli!”