Arvostelu: Deus Ex:n jalanjäljissä kulkevasta Dexistä ei ole Cyberpunk 2077:n korvaajaksi

30.07.2020 20:00 | Ilari Hauhia

Cyberpunk on tällä hetkellä kovassa huudossa ja dystopisiin tulevaisuuden maailmoihin sijoittuville peleille riittää yleisöä. Ikävä kyllä Dex ei ole kummoinen välipala edes pahimpaan cyberpunk-nälkään.


Julkaisupäivä: 24.7.2020
Studio: Dreadlocks
Julkaisija: QubicGames
Saatavilla: Nintendo Switch (testattu), PC, Xbox One, PlayStation 4
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: noin 8 tuntia


C

yberpunk-peleille riittää kysyntää varsinkin nyt, koska jo muutamaan kertaan siirretty Cyberpunk 2077 antaa edelleen odottaa itseään. Monet pelaajat ovatkin etsineet sopivaa pelattavaa sekä pienemmpistä indiepeleistä että vanhemmista seikkailuista.

Periaatteessa roolipelausta, hakkerointia ja tasohyppelyä yhdistelevä Dex kuulostaa lupaavalta. Aiemmin PC:lle, Xbox Onelle ja PlayStation 4:lle saatavilla olleelle ja nyt Nintendo Switchille ilmestyneessä Dexissä pelaajalle tarjoaan vaihtoehtoisia kykypuita sekä mahdollisuuksia oman hahmon kehitykseen eri suuntiin. Mukana on myös hakkerointia, paperilla kiinnostavalta vaikuttava Harbour Primen dystopinen pelimaailma sekä muita Cyberpunk-pelien peruselementtejä.

Ongelmat alkavat kuitenkin jo alkumetreille. Dexin tarinassa pelaaja on saanut kannoilleen hämyisen järjestön, joka syystä tai toisesta jahtaa pelaajaa ja yrittää murhata päähenkilön. Tarina alkaa kliseisesti eikä se juuri parane pelin aikana. Mukaan on ängetty lähestulkoon kaikki cyberpunkin kestosuosikit aina pahoista korporaatioista älykkäisiin robotteihin ja hakkerineroihin ja kokonaisuus on melkoinen sekasotku.

Pienenä valopilkkuna tarinassa vastaan tulevien hahmojen ääninäyttely on pienen budjetin peliksi ihan kohtuullisella tolalla. Harbour Primen kaupunki on myös ihan komeaa katseltavaa, joskin hahmojen animointiin oltaisiin voitu panostaa vähän enemmän.

Dexin pahimmat ongelmat liittyvät kuitenkin pelimekaniikkoihin. Riippumatta siitä, kehittääkö omasta pelihahmostaan käsirysyihin erikoistuneen melee-taistelijan vai kättä pidempään turvautuvan pyssysankarin, tuntuu kamppailu joka tapauksessa pakolliselta pahalta joka turruttaa hyvin nopeasti.

Monet viholliset tuntuvat epäreilun vahvoilta ja usein päälle ryntää kerralla aivan liian suuri joukko pahiksia. Osaan arvostaa vaikeita pelejä jos ne tuntuvat reilulla tavalla vaikeilta, mutta Dexissä kuoleminen tuntuu aivan liian usein siltä, ettei tilanteesta olisi voinut selvitä oikein millään tavalla.

Monissa kohdissa vihollisten ohi hiippailu onkin huomattavasti helpompi tapa edetä pelissä kuin niiden kohtaaminen taistelussa. Tämä kuitenkin vie pohjan koko taisteluun keskittyvältä kykypuulta ja aseiden ostamiselta.

Hakkerointi tuntuu vielä taisteluakin kehnommalta kokonaisuudelta. Kyse on käytännössä kahden tatin räiskintää tarjoavasta minipelistä, joka ei viihdytä oikeastaan missään kohtaa. Hakkerointia on tungettu jokaiseen mahdolliseen väliin ja se tuntuu hyvin keinotekoiselta tavalta pidentää peliä.

Nintendo Switchillä toimivien cyberpunk-pelien tarjonta ei ole ennenkään ollut järin kaksinen, mutta ikävä kyllä myöskään Dex ei juuri paranna tilannetta. Kokonaisuudessaan Dex ei nimittäin oikein vakuuta millään osa-alueella.

Dexin tarina on hyvin kliseinen eikä se tarjoa juuri yllätyksiä. Kamppailu tuntuu kehnolta ja paras vaihtoehto on usein vältellä sitä viimeiseen asti. Hakkerointi on turhauttavaa ja sitä joutuu tekemään aivan liian usein. Pelimaailma näyttää graafisesti paikoin ihan hyvältä, mutta hahmojen animoinnista tulevat mieleen vuosikymmenen takaiset ilmaiset flash-pelit.

DEX

”Dexistä ei ole Deus Ex:n tai Cyberpunk 2077:n korvaajaksi edes pahimpaan cyberpunk-pelien nälkään.”