Arvostelu: Diablo 3 Rise of the Necromancer on riemukas seikkailu luurankopossejen kanssa

Kuolleet nousevat haudoistaan! Tämähän ei sinänsä ole mitenkään uusi juttu, sillä zombeja ja demoneitahan kohdataan pelissä jos toisessakin koko ajan, mutta nytpä Diablo III:ssa ne nousevat haudoistaan pelaajan käskystä, tätä totellen!

Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä:  Blizzard / Julkaisija: Activision Blizzard / Saatavilla:  Mac, PC, PlayStation 4, Xbox One / Testattu: PC / Laitevaatimukset:  PC Windows XP tai uudempi, Pentium D 2,8 GHz, 1 Gt muistia, GeForce 7800 GT tai nopeampi näytönohjain / Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä) / Muuta: Laajennus  / Ikäraja: 16

Pitkä odotus on vihdoin päättynyt, sillä Diablo 2:sta tuttu Necromancer on saapunut myös uudempaan Diabloon. Eihän siihen mennytkään kuin tovi. Pelihousujen repiminen pääsikin heti hyvään vauhtiin internetin uumenissa, ja tällä kertaa ehkä jopa aiheesta.

Blizzardin Diablo 2 -toimintaroolipelillä – riitti ja riittää – ystäviä. Kun firma ilmoitti julkaisevansa megasuositun Necromancer-hahmoluokan myös Diablo 3:een, reaktiot olivat ristiriitaisia. Osa oli innoissaan, osa pelkäsi pahinta.

Ihan pahinta ei olisi tarvinnut pelätä, sillä Rise of the Necromancer ei ole mikään katastrofi. Julkaisussa on kuitenkin ongelmansa, ja toivon kovasti, että Blizzard korjaa niitä vauhdikkaasti.

Kuolleiden herra

Necromancer tuntuu ensisilmäyksellä vähän oudolta lisäykseltä pelin hahmovalikoimaan, sillä kuolleita haudoistaan nostava, vihollisia kiroava ja damage over time -efektejä hyödyntävä hahmoluokka kuulostaa paperilla kuin Witch Doctorin grafiikkamodilta. Blizzardilla ollaankin varmasti tehty paljon työtä, jotta saman oloiset hahmoluokat tuntuisivat erilaisilta pelata, ja pääosin tässä onkin onnistuttu.

Diablo 3:n kaikkien hahmoluokkien tavoin myös Necromanceria voi pelata useilla eri tavoilla. Kykyvalikoimasta löytyy kirouksia, kuolleiden manaamista haudoista, runsaasti erilaisia alueloitsuja ja paljon muuta. Jos haluaa pelata vihollisten keskellä hornantulta ja myrkkyä syöksevää, vihollisten sisuksista revityillä luilla suojautunutta lähitaistelijaa, se on ihan mahdollista – ainakin jos ei tähtää sinne aivan korkeimpiin Greater Rifteihin.

Itse valitsin perinteisemmän vaihtoehdon ja rullailin luurankoposseni kanssa pitkin maita ja mantuja. Eräs Necromancerin keskeinen mekanismi on vihollisten ruumiiden manipulointi. Luurankoja ei sinänsä tarvitse repiä irti vihollisista, vaan ne nousevat haudasta automaattisesti täyttämään rivejä tarvittaessa, kunhan kyvyn vain valitsee kykypalettiinsa. Sen sijaan ruumiita voi muuttaa kestopisteiksi, niistä voi ampua luisia keihäitä eläviä vihollisia kohti ja tietenkin ne voi myös räjäyttää.

Corpse explosion nousee suoraan Diablo 3:n hauskimpien kykyjen joukkoon. Napin painallus räjäyttää pinon alueella olevia ruumiita hirmuisten veripilvien saattelemana ja muuttaa kaikki alueella olevat viholliset jauhelihaksi.

Pienoisena ongelmana ruumiita ei välttämättä ole aina tarjolla, sillä jos vastassa on vaikka yksi iso vihollinen (kuten pomo) ilman nopeasti kuolevia roskavihollisia, ei ole mitään mistä manata. Ongelmaa vastaan voi taistella kyvyillä, joilla voi esimerkiksi hajoittaa mukana seuraavan hautagoleminsa pinoksi räjäytettäviä ruumiita.

Kun Diablo 3:ssa on niin sanotusti tilanne päällä, ruutu on täpötäynnä vihollisia, räjähdyksiä, partikkeliefektejä ja muuta sekasotkua. Sen joukosta on usein hankala erottaa, missä räjäytettäviä ruumiita on. Kyvyn käyttäminen vaatii sitä, että klikkauksellaan oikeasti osuu räjäytettävään ruumiiseen, joten vähän väliä kävi niin, että ruumiit vain eivät paukkuneet. Ongelma on Necromancerilla akuutti, koska mukana seuraa koko ajan kamala määrä turhan värikkäitä luurankoja sotkemassa kuvioita entisestään.

Kokonaisuutena homma toimii kuitenkin ihan hyvin, ja olenkin aika varma, että ruumiiden räjäyttely tulee olemaan suosittu buildi kaikilla pelin tasoilla.

Nipotettava ei jää siihen, sillä Necromancerin muutamissa kyvyissä ja niiden varaan rakennetuissa buildeissa on kohtalaisen ikäviä käytettävyysongelmia. Necromancerilla on kyky manata esiin haudasta luurankomaageja, jotka tekevät selvästi enemmän vahinkoa kuin peruslurkit. Valitettavasti luurankomaagit ovat olemassa vain muutamia sekunteja ennen kuin ne taas vajoavat maan alle, joten taistelun tiimellyksessä saa takoa nappia sormet punaisena. Pelaajat ovat betatestistä asti rukoilleet Blizzardia tekemään asialle jotain, mutta toistaiseksi näillä mennään.

Kokonaisuutena Necromancer on silti mielestäni oikein tervetullut lisä Diablo 3:n hahmovalikoimaan. Matka 70. tasolle sujui oikein mukavasti ruumiita räjäytellessä ja luokan pienet ongelmat ovat helposti sitä tasoa, että ne saa korjattua päivitysten kautta. 15 euron hintalappu toki voi paperilla tuntua kovalta yhdestä hahmoluokasta, muutamasta uudesta hahmo- ja varastoslotista ja pienestä kosmeettisesta tauhkasta, mutta toisaalta Diablo 3:n parissa tulee helposti vietettyä satoja tunteja, joten viihteen määrään nähden se ei ole hinta eikä mikään.

Ja entäs itse Diablo?

Siltä varalta, että Diablo 3:n pelaamisesta on hetki aikaa, on ehkä syytä käydä nopeasti läpi pelin nykytilanne. Se on pääosin ihan hyvä. Sitten julkaisun peliä on päivitetty aika tavalla, merkittävimmin Reaper of Souls -lisälevyn myötä.

Sen ulkopuolella Diablo 3 on saanut jonkin verran lisäsisältöä, mutta pääasiassa pelin houkuttimena toimivat kaudet. Muutaman kuukauden mittaiset pyrähdykset haastavat pelaajat aloittamaan aina puhtaalta pöydältä ja grindaamaan niin paljon kuin kantti kestää uniikin lootin ja palkintojen toivossa. Seuraava kausi pyörähtää käyntiin 20. heinäkuuta,  joten Blizzardilla on vielä muutama viikko aikaa saada Necromancer pelaajien odottamaan kuntoon.

Tuorein päivitys, versionumero 2.6.0, lisäsi peliin muutamia kivoja juttuja. Näistä pelin kannalta merkittävin on niin sanottu Challenge Rift -ominaisuus, eli käytännössä Diablo 3:n versio niin sanotuista daily-tehtävistä. Kaikki pelaajat saavat saman luolaston ja sitä varten samat varusteet. Tarkoituksena olisi juosta haasteluolasto läpi mahdollisimman nopeasti lootin toivossa. Erinomaisen hauskana ideana näitä haasteluolastoja ei revitä mistään hihasta, vaan ne ovat niin sanottuja snapshoteja luolastosta, jonka joku pelaaja on oikeasti pelannut läpi.

Itse pelailen Diabloa sykleissä. Uuden kauden (tai uuden päivityksen) myötä tulee aina pelattua hahmo tai pari 70. tasolle ja sitten ajeltua toistettavia tehtäviä ja riftejä lootin toivossa jonkin aikaa. Tosin ainakaan minä en jaksa hinkata samoja juttuja kovin pitkään uudelleen ja uudelleen siinä toivossa, että tällä kertaa satunnaislukugeneraattori heittäisi käteen sen tarvitsemani esineen. Toisaalta eipä tämä mikään Diablo 3:n ongelma ole, vaan sama juttu on vesittänyt minulle kaikkien MMO-pelien endgamet.

Jos toimintaropeilu kiinnostaa, Diablo 3 on edelleen sujuvimpia, hauskimpia ja suosituimpia vaihtoehtoja markkinoilla – eikä suinkaan kilpailun puutteessa. Diablo 4:n julkistamista odotellessa Necromancer on erinomaisen hyvä tilaisuus hypätä takaisin pelin pariin, ja tsekata missä kunnossa Diablo nykyään on.

DIABLO 3: NECROMANCER

”Diablo 3 on edelleen yksi sujuvimmista ja hauskimmista toimintaroolipeleistä ja Necromancer on oivallinen tilaisuus nauttia sen antimista täysin rinnoin.”