Arvostelu: Dreamfall Chapters päätti viimein lähes 20-vuotiaan seikkailupelisarjan
Longest Journey -pelisarja on nimensä mukaisesti tehnyt pitkää taivalta. Ensimmäinen osa pullahti norjalaisten kourista vuonna 1999, ja jatko-osa Dreamfall: Longest Journey odotteli kärsivällisesti vuoteen 2006 asti. Eivätpä Pohjolan naapurimme vieläkään kiirettä pitäneet, sillä viitenä erillisenä episodina julkaistu viimeisin osa Dreamfall Chapters potkaistiin alkuun vasta 2014.
Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: Red Thread Games / Julkaisija: Deep Silver / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Mac, Xbox One / Testattu: PC, PlayStation 4, Mac, Xbox One / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 16
Voinemme siis päätellä että norjalaisten sisustustauluissa ei lue Live, Love, Laugh vaan hiljaa hyvä tulee. Nyt Chaptersin kaikki jaksot on kääritty yhteen pakettiin ja lykätty nykykonsoleille.
Longest Journey lienee monellekin tuttu peli. Jos ei pelikokemuksen takia, niin ainakin nimi lienee tutulta. Siinä missä kulttiklassikoksi nousseen sarjan ensimmäinen osa oli vielä perinteistä point’n click -seikkailua, nyt on siirrytty ajan hermon mukaisesti hahmon suoraan ohjaukseen. Tavaroiden etsiminen, inventaarion plärääminen ja puzzlejen ratkominen ovat toki vielä tallella.
Kaksi tarinaa samassa
Tarina keskittyy kahteen eri aikakaudella elävään henkilöön. Kaukaisessa scifi-henkisessä tulevaisuudessa sankarittarena toimii aiemmasta osasta tuttu Zoë Castillo, joka yrittää jatkaa elämäänsä tiukasti valvotussa poliisivaltiossa lähestyvien vaalien alla. Toisaalla seuraamme rinnakkaisessa fantasiamaailmassa elävää, uskonnolliseen azadi-kansaan kuuluvaa Kian Alvanea, joka hetken aikaa tiilenpäitä maanpetturuudesta luettuaan alkaa selvitellä miten pitkälle korruption kylmä koura yltää.
Puitteet hyvälle seikkailulle ovat kasassa, eikä Dreamfall onneksi tuota pettymystä. Puzzleratkonnan ohella joutuu tekemään tarinaan vaikuttavia päätöksiä, jotka vaikuttavat tarinaan suuresti. Jo ensi metreillä tehty valinta kahden eri asian välillä voi vaikuttaa siihen mitä lopussa tapahtuu tai sanotaan. Valintoja tehdessä on mahdollista nähdä mitä muut pelaajat ovat valinneet, ja jokaisen episodin lopussa saadaan lyhyt tiivistelmä tehdyistä valinnoista. Pelatessa saadaan myös tieto siitä kun aikaisemmin tehdyt valinnat alkavat ilmoitella seuraamuksistaan.
Dreamfallissa ei kiirettä pidetä, vaan meno on rauhallisen leppoisaa. Pelialueet eivät ole kovin laajoja, ja eksyminenkin on vaikeaa hyvän kartan ansiosta. Muutamia kertoja hankaluuksia kertyi siitä, kun tehtävänä oli etsiä tietty henkilö tai esine, ja ainoana vihjeenä saatiin summittainen alue etsittäväksi. Jouduin pari kertaa sortumaan ohjeisiin kun oma älli loppui kesken kaiken. Puzzlet pistivät myös aivonystyrät liikkeelle tehokkaasti, osa ratkesi puolivahingossa, osa sitten ohjetta katsomalla ja toteamalla ”ei kai tuota kukaan olisi itse tajunnut mitenkään”.
Kameran liikuttaminen hankaloitti myös pelaamista, kun etsit tiettyä esinettä ja kuvakulman täytyy olla juuri oikeassa asennossa, jotta tavarat voi poimia tai havaita maasta, seiniltä, tai katosta.
Hirveän pitkän mutta harvakseltaan julkaistun pelisarjan syvin ongelma on se, että pelaajalta oletetaan tietämystä aiemmista peleistä ja niiden tapahtumista. Vaikka olenkin joskus pelannut Longest Journeyta, niin eipä minulla ollut muistissani juurikaan niiden tapahtumia tai muutakaan. Onneksi täysin pihalla kaikesta olevakin saa pelistä jotain irti, mutta välillä hahmojen välinen jutustelu saa aikaan ”onks täs jotai mitä mun pitäs tietää?”-fiiliksen.
Dreamfall Chapters on perusmukavaa seikkailua, ja laskelmieni mukaan kymmenen tunnin jälkeen ruutuun pamahtivat vasta kolmannen jakson lopputekstit. Luvassa onkin rentoa ja kaunista perusseikkailua useamman illan ajaksi, niin sarjaan tutustuvalle untuvikolle kuin asiantuntijaveteraanille.
DREAMFALL CHAPTERS
”Lähes 20 vuotta työstetty pelitrilogia päättyi rentoon ja kauniiseen perusseikkailuun”
