UUSIMMAT

Arvostelu: Far Cry New Dawn on parempi kuin Far Cry 5 – mutta pienempi ja täynnä hulluja eläimiä

14.02.2019 13:01 | Tuukka Hämäläinen

Far Cry New Dawn jatkaa Far Cry 5:n tarinaa tiiviimmällä, itsenäisellä jatko-osalla, joka vie pelisarjan reseptin postapokalyptisiin maisemiin. Peli rakentuu vahvasti edeltäjänsä varaan, mutta tehtävät tarjoavat kylliksi vaihtelua, ja tarinassa on enemmän potkua kuin pääpelissä.


Julkaisupäivä: 15.2.2019 / Tekijä: Ubisoft Montreal / Julkaisija: Ubisoft / Pääkehittäjä: Jean-Sébastien Decan / Saatavilla: PlayStation 4 , Xbox One & PC / Testattu: PlayStation 4 Pro / Pelaajia: 1 (kahden pelaajan co-op verkossa) / Ikäraja: K18 / Peliä pelattu arvostelua varten: +16 tuntia


Viime vuotinen Far Cry 5 vei pelaajat Yhdysvaltain fiktiiviseen Hope Countyyn, jossa taisteltiin militaristista Eden’s Gate -kulttia vastaan. Far Cry 5 oli laaja ja viihdyttävä open world -räiskintä, jolla oli kuitenkin ongelmansa: eteneminen vaati paljon samankaltaisten hommien toistoa, ja tarina jätti runsaasti toivomisen varaa, hyvistä näyttelijöistä huolimatta.

Perjantaina ilmestyvä Far Cry New Dawn ei ole niinkään kokonainen peli kuin edeltäjänsä spin off -projekti, ja vaikuttaa jopa täysin mahdolliselta, että se olisi saanut alkunsa DLC-laajennuksena. En siis odottanut New Dawnilta mitään ihmeellistä, mutta hieman yllättäen se tarjoaakin omalla tavallaan pääpeliä paremman kokemuksen, vaikka sisältöä onkin määrällisesti vähemmän. (Tämä näkyy muuten myös hinnassa, sillä New Dawnin julkaisuhinta on suuremmista peleistä poiketen vain noin 45 euroa.)

(Pienen pieni spoilerivaroitus on paikoillaan: arvostelu paljastaa väistämättä Far Cry 5:n loppuratkaisun.)

New Dawn on likimain suoraa jatkoa Far Cry 5:lle. Tapahtumapaikkakin on sama, mutta ajassa on hypätty noin 17 vuotta eteenpäin. Kävi kuten profeetta Joseph Seed ennusti, eli pommit putosivat, ja yhteiskunta sellaisena kuin sen tunnemme koki loppunsa. Luonto kuitenkin elpyi, tosin ehkä hieman muuttuneena, ja lopulta selviytyjät nousivat bunkkereistaan rakentamaan uutta maailmaa.

Kaikki ei kuitenkaan ole Hope Countyssa hyvin edes maailmanlopun jälkeen, sillä pian Highwaymen-niminen posse on saapunut terrorisoimaan aluetta, johtajinaan siskokset Mickey ja Lou. Näissä olosuhteissa hätiin saapuu johtajansa seurassa myös pelaajan ohjastama, mykkä ja nimetön Captain, joka voi tuttuun tapaan olla mies tai nainen. Itse pelihahmo on siis eri kaveri kuin Far Cry 5:ssä, mutta peli sisältää monia edellisestä osasta tuttuja hahmoja.

Far Cry New Dawn on muutenkin edeltäjänsä suoraviivainen seuraaja: se tuntuu, näyttää ja kuulostaa Far Cry 5:ltä, ja pelimaailmakin on tuttu, joskin hieman apokalypsin muokkaama. Pelimekaniikat ovat samankaltaiset, räiskintä edelleen hiottua ja sulavaa, ja pelihahmon kehitys sujuu tuttuun Perk-pisteillä.

Pelin tarina ja tehtävät etenevät nyt kuitenkin lineaarisesti, vaikka pelaajalla onkin vapaus tehdä sivutehtäviä ja muita pienempiä hommia haluamassaan järjestyksessä. Siinä missä Far Cry 5 jakautui kolmeen alueeseen, jolla oli omat johtajansa ja tehtävänsä, on New Dawn yhtä aluetta ja päätehtävät on suoritettava järjestyksessä.

Siinä samalla valloitetaan tietysti tukikohtia, hankitaan Guns for Hire -apureita ja etsitään varustekätköjä sekä muutakin keräiltävää. Valtaosa asioista toimii täysin samoin kuin Far Cry 5:ssä, ja edeltäjänsä tapaan myös New Dawnia voi pelata verkon välityksellä kaksinpelinä. (Jälkimmäistä en tällä kertaa pystynyt testaamaan.)

Hieman yllättäen lineaarisuus on pelikokemukselle eduksi. Far Cry 5:ssä joutui eri alueiden vastarintaa kerätäkseen toistamaan turhan paljon samankaltaisia tehtäviä, mutta New Dawnissa päätehtävät tarjoavat runsaasti vaihtelua ja tarinassa on jopa pari yllättävää käännettä. Ja kuinka ollakaan, jopa edellisen pelin tutuista hahmoista, erityisesti Joseph Seedistä, saadaan jatko-osassa enemmän irti. Useimmat hahmot ovat toki kliseisiä kuin synti, mutta tarina pitää silti mukavasti otteessaan.

Päätehtävien ohella pelaajan tärkein tehtävä on kehittää Prosperity-nimistä tukikohtaa. Tämä tapahtuu käytännössä värväämällä eri alojen spesialisteja ja keräämällä polttoainetta, jolla voi päivittää tukikohdan eri alueita, eli käytännössä esimerkiksi laajentaa tarjolla olevien aseiden, räjähteiden ja ajoneuvojen valikoimia. Polttoainetta saadaan valloittamalla vihollisten tukikohtia – ja valloittamalla niitä uudelleen haastavammalla vaikeusasteella.

Varusteita ja aseita taas saadaan kokoamalla niitä itse kerätyistä resursseista, jotka korvaavat rahan Far Cry -maailman valuuttana. Hätähousut voivat myös ostaa resursseja oikealla rahalla mikromaksujärjestelmän kautta, mutta pelikauppa ei ollut vielä auki testatessani peliä.

Kokonaan uusi ominaisuus ovat Expedition-tehtävät, joita on tarjolla seitsemän (jälleen kolmella eri vaikeusasteella). Näissä päästään vierailemaan eri puolilla Yhdysvaltoja varastamassa resursseja Highwaymenien valloittamilta alueilta, muun muassa hylätystä huvipuistosta, lentotukialukselta ja Alcatrazin vankilasta. Expedition-tehtävät ovat myös käytännössä välttämättömiä, jotta pelissä saa kehitettyä järeämpiä aseita – ja niitä muuten todellakin tarvitaan, että loppupuolen tehtävät saa läpäistyä.

Far Cry New Dawn on kiistatta edeltäjäänsä pienempi paketti, pelimaailmassa ei ole yhtä paljon puuhaa kuin Far Cry 5:ssä, ja tehtävät saa helposti läpäistyä alle 20:ssä tunnissa. Tämä ei kuitenkaan osaa häiritä, kun päätarina tarjoaa tarpeeksi vaihtelua, eikä edetäkseen joudu oikeasti grindaamaan. Myös Treasure Hunt -tehtävät tarjoavat mukavan vaihtelevia sivuhommia, ja on harmi, että niitä on lopultakin vain kymmenen kappaletta.

Ainoa, mitä jäin Far Cry 5:stä kaipaamaan, olivat Clutch Nixon -tehtävät, eli erilaiset stunttiajot. Mitään vastaavaa ei New Dawn nimittäin sisällä.

Tarinasta on sanottava myös se, että siirtyminen postapokalyptiseen maailmaan oli Far Crylle hyvä veto – vähän samankaltainen kuin Hours of Darkness –laajennuksen siirtyminen sotatantereelle. Far Cry 5:ssä häiritsi jonkin verran se, että Hope County tuntui olevan joka tapauksessa melkein sotatilassa, eikä radikalisoitumista ja uskontoa käsittelevä tarina pyrkinyt sanomaan aiheestaan oikein mitään, vaikka olikin sijoittuvinaan nykyhetken todelliseen maailmaan.

New Dawnissa on asetelma siirretty pari pykälää kuvitteellisempaan ympäristöön, ja vaikkei pelin tarinalla vieläkään mitään oikeaa sanottavaa ole, ei se samalla tapaa häiritse pelatessa. Ja New Dawnin myötä myös Eden’s Gaten kulttitarina saa oikean päätöksen.

Postapokalyptinen maailma on myös parhaimmillaan todella kaunis, sekä räikeän värikäs, mikä poikkeaa hieman Far Cry 5:stä – maailmanloppu on tänä vuonna pinkki, kuten myös tuleva Rage 2 osoittaa. Pelimaailman luontoa on siis muokattu sopivasti muuttamatta sitä täysin Fallout-pelien mutanttilehmien maailmaksi.

Täytyy tosin ihmetellä, mikä vaivaa kaikkia eläimiä maailmanlopun jälkeen. New Dawnissa nimittäin jopa kalkkunat yrittävät saada pelaajan hengiltä, ja pelin aikana tulee väistämättä lahdanneeksi puoli eläinkuntaa. Pelaaja ei voi kuin ihmetellä, miksi melkein joka helvetin elukka yrittää pistää pelihahmon kylmäksi. Ehkäpä eläimet yrittävät kostaa ihmiskunnan aiheuttaman ydintuhon?

Far Cry New Dawn on tuskin maailman mieleenpainuvin peli, mutta se on hiottu, koukuttava ja pirun viihdyttävä. Astetta huokeammalle hinnalle tarjotaan kylliksi vastinetta, eikä lopputuloksesta jää juuri mitään kaivelemaan hampaankoloon.

FAR CRY NEW DAWN

”Far Cry New Dawn on omassa lajissaan erinomaisen viihdyttävä räiskintä.”