Arvostelu: Forza Motorsport 7 on parasta mitä autopelifani voi toivoa

Voiko autopeli olla taidetta? Microsoftin mielestä voi. Forza on taidetta, fantasiaa, unelmien toteuttamista sekä kuolaamissimulaattori. Forza Motorsport 7 toteuttaa villeimmätkin fantasiat, ja se sopii jokaiselle ikää, tai sukupolvea katsomatta. Millainen on sinun täydellinen hetkesi, kun tahtoosi alistuu reippaasti hevosvoimia ja vääntöä kuin pienessä pitäjässä?

Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Turn 10 / Julkaisija: Microsoft / Saatavilla: PC & Xbox One / Testattu: PC Windows 10, AMD R7 1700, 16 Gt muistia, Nvidia GTX 1080 Ti ja Xbox One / Laitevaatimukset: PC Windows 10, Intel i5 750 tai AMD FX 6300, 8 Gt muistia & Nvidia GTX 650 tai AMD R7 250X / Pelaajia: 1, 2 (samalla ruudulla), 2-24 (internetissä) / Ikäraja: 3

Kaksitoista vuotta Forzaa, seitsemäs Forza Motorsport ja muutama sivu-Forza. Sarja on paahtanut tasaisesti eteenpäin julkaisu julkaisulta, ja tahti vain tuntuu kiihtyvän. Eikä Forza ole vain peli, vaan yhteisö, jonka parissa jokainen suunnittelija- ja tuunaajasielu voi toteuttaa itseään. Forza on autokansan tapaamispaikka, josta löytyy jokaiselle jotain. Se mitä siellä ei ole, sitä ei tarvita – tai niin niiden lukuisten autojen ja mahdollisuuksien alta voisi kuvitella.

Forzan ongelma on ollut – ironisesti – se mitä radalla tapahtuu. Yö- ja sadekilpailuja on odotettu jo ensimmäisestä pelistä saakka. Kymmenen vuotta siihen meni, kunnes luontoäiti otti vihdoin kisatilanteita haltuun sarjan kuudennessa osassa. Yö on todella pimeä ajaa Span perämetsissä ilman ratavaloja, taikka jännää paahtaa satojen kilometrien tuntivauhtia Le Mansin ahdistavalla takasuoralla, jonka valaisee vain kuu ja ajovalot. Erityisen nasevaa on aamuinen sarastus tai illan hämärtyminen. Niillä tunnelma saadaan vähintään kohdilleen. Omat haasteensa tuo myös iltaa vasten viilenevä rata, mikä vaatii tarkempia ajolinjoja ja huolellisempaa jarruttamista.

Edellisen osan mainio, mutta puutteellinen sadekelikin on saanut lisää viilausta, vaikka se ei ole vieläkään aivan täydellinen. Jos haluaa sadetta, on valittava ennalta määrätty rata, jolle kehittäjät ovat armosta suoneet sadekuuroja. Märän kelin ratavalikoima on kutosta suurempi, mutta jostain syystä varsinkin Pohjois-Amerikan radoilla vain muutamaa pääsee ajamaan sateella. Esimerkiksi Circuit of the Americas -rataa ei pääse ajamaan sateella, mikä vähän harmittaa vaikkapa F1-sarjaan verrattuna. Niissä samaa rataa saa luistella kosteallakin.

Sadetta saa kuitenkin säädellä nyt enemmän uratilan ulkopuolella ja netissä, mikä on kiva asia. Keli elää myös kesken kisaamisen, mikä tuo luonnollisesti omat haasteensa mukaan. Harmittavasti ominaisuus ontuu edelleen, sillä rata kyllä kastuu ja lammikoita kasaantuu hyvinkin nopeasti, mutta pinta ei kuivu täysin enää saman kisan aikana. Ja toivottavasti seuraavassa osassa pääsisi myös ajamaan yösateella, sillä se on edelleen joko tai, mutta ei yhtä aikaa, eikä vuorokaudenaikoja varsinaisesti ole.

Kokonaisuutena ratavalikoima on hyvä, mutta myös aika perusvarma. Poikkeuksetta lähes jokaisesta vähänkin vakavammasta autopelistä löytyy samat iänikuiset Catalunyat, Hockenheimit ja Silverstonet. Onneksi mukana on myös muutama harvinaisempi poikkeus. Vakioksi nousseet Prague ja mukavan haastava Bernese Alps ovat mukavia fantasiaratoja. Samoin oivaa ratasuunnittelua tukeva Maple Valley tekee paluun. Nämä ovat piristävää vaihtelua ikonisille kilparadoille.

Uutta ajettavaa löytyy edelliseen Forzaan lisärinä julkaistut Virginia ja Homestead variaatioineen, sekä täysin uusi Dubai. Dubai on siitä erityinen, että ympäristö on täyttä auringonpaistetta ja aavikon irtohiekkaa. Radan kuuma ja elävä pinta vaikuttaa autojen käyttäytymiseen aivan eri tavalla kuin normaaleissa lämpötiloissa ajettavat Hockenheim tai Silverstone. Kaikkineen pelissä on 32 ympäristöä, joiden ratamäärä hipoo vakuuttavaa 122 kappaletta variaatioineen.

Bugeja on muutamia ja yksi tosissaan säikäyttävä. Rata katoaa varsinkin Amerikan radoilla ajoittain täysin alta, mikä tekee mutkissa ajamisesta astetta haastavampaa. Pitemmillä sessioilla peli jää joskus junnaamaan autojen osia vaihtaessa tallennusruutuun. Normaalisti paussi kestää viitisen sekuntia, mutta joskus peli on vain pakko sulkea, kun odotus on venynyt kymmeneen minuuttiin…

Bugeista huolimatta Forza on silti autopeli ja siinä se on paras. Ajomalli on hyvässä balanssissa niin kasuaalin kuskin kuin tosisimulaattorinistin suhteen. Autot taipuvat tahtoon, pelasi sitten ohjaimella tai ratilla, mikä on hyvän pelin merkki. Siinä missä Project Cars 2 tai Assetto Corsa ovat kieli keskellä suuta ajamista, Forza Motorsport 7:n autojen tuunaus, virittäminen ja astetta ronskimpi lähestymistapa tekee pelistä ennen kaikkea hauskemman.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi lepsu, sillä jokaisella renkaalla on tarkalta tuntuvat omat fysiikkansa, jonka huomaa eritoten sadekeilillä ajaessa: yksikin rengas jos lohkaisee lätäkön päältä, saattaa auton kurssi muuttua radikaalisti päin ratavallia. Motorsport seiska tuntuu näin ollen taas tuoreelta ja lähes uudelta peliltä, mikä on ihme juttu: pienillä täsmäuudistuksilla saa pelin tuntumaan lähes aivan toiselta peliltä, mutta silti Forzalta.

Teknisesti peli on jumalattoman kaunis molemmalla alustalla. Täydellä 1080p:n teräväpiirrolla, sekä 60 ruudun sekuntivauhdilla Xboxilla kiilaa suoraan kärkeen. PC:llä peli ottaa myös kärkipaikan selvällä erolla kilpailijoihin, eikä Turn 10 huijannut väittäessään, että tekstuurit ovat tarkkoja. Ne ovat! Valitettavasti en ole päässyt kokemaan ajamisen riemua 4K-tarkkuudella, mutta siitäkin ilosta saa nauttia nyt tietokoneilla ja myöhemmin Xbox One X:llä.

Pelillisiä harppauksia on otettu muutoinkin siellä ja täällä. Autot ovat yksityiskohtaisia ja näyttävät makeilta, ja kauniit autot myös kolhiintuvat kauniisti. Kovista tälleistä osia irtoaa radalle, mutta irtokamat eivät edelleenkään vaikuta ajamiseen seuraavalla kierroksella. Ratahenkilökuntaa ei valitettavasti kisoissa ole ja renkaat vaihtuvat varikolla maagisesti. Jostain syystä ratti ei vieläkään käänny yli 180-astetta virtuaalikuskin käsissä, mikä on varsinkin ratilla ajaessa järjetöntä. Uusi kuvakulma sentään poistaa ratin ruudulta, mutta sekään ei ole kovin järkevän näköistä liian pienellä näkökentällä.

Kaverilistaa nuuskiva Drivatar-ominaisuus on identtinen edellisen osan kanssa, mutta se oli hyvä jo ennestään. Samoin nykyään tuntuu olevan kovassa huudossa eräänlainen laatikko-onni. Se tarkoittaa Forzan tapauksessa sitä, että pelin sisäisellä rahalla voi ostaa laatikon, josta tulee satunnainen määrä modikortteja, kuskin ajoasuja, sekä parhaassa tapauksessa harvinaisia autoja. Modikortit ovat kulutustavaraa, jotka kestävät yhdestä kolmeen kisaan. Haastekortit puolestaan pakottavat ajamaan pelkästään sisäkuvakulmasta, ilman ABS-jarruja tai muita ajoapuja. Suorituksista palkitaan rahalla ja kokemuspisteillä. Korttihomma toimii ja tekee ajamisesta entistäkin persoonallisempaa.

Pelimuodoissa on sen verran uutta, että Forza Motorsport 7:n uratila on saanut kaivattua uudistusta, vai voisiko sanoa, että se on palannut vanhaan toimivaan kaavaan. Kisaus ei ole enää yksioikoista kisasta kisaan siirtymistä, vaan pelaaja saa valita suhteellisen vapaasti neljästä kuuteen kisaan kestäviä pyrähdyksiä mestaruussarjan sisällä. Sarjoja on yhteensä kuusi, jotka luonnollisesti ovat aina vähän haastavampia entistäkin nopeammilla autoilla. Edellisen osan satunnaiset show-tapahtumat, ajetaan ennalta määrätyillä autoilla tai keilataan Top Gearin tapaan, ovat myös vapaasti valittavissa. Näytösajon suoritettuaan ajettavan auton saa itselleen, mikä onkin oiva tapa saada eksoottisia menopelejä talliinsa.

Moninpelipuolella ote on varmaa. Kisoissa ei esiintynyt verkkoviivettä esiinny ja muokkausmahdollisuudet ovat laajat. Suurena harmina on tosin se, että kisoja voi muokata mieleisekseen vain yksityishuoneessa. Muutoin joutuu menemään valmiiksi säännösteltyihin huoneisiin, joissa esimerkiksi vauriot saattavat olla päällä tai sitten ei. Ei olisi pahitteeksi tuoda takaisin mahdollisuutta tehdä kaikille avointa pelihuonetta omilla säännöillä.

Forza Vista on edelleen mukana, mutta autopornoilu toimii valitettavasti vain omistamiinsa vehkeisiin. Se on sääli, mutta niitähän riittää ostettavaksi kunnioitettavat 700 kappaletta. Valitettavasti lisenssiongelmista johtuen joitain merkittäviä autoja puuttuu, kuten Toyotan katuautot, vaikka muutama valikoitu auto onkin listalla. Vastaavasti Volkswagen on tullut takaisin Forza Horizon 3:n skippaamisen jälkeen, ja Porschet ovat kurvanneet radoilla jo sarjan alkuviivalta saakka.

Harmi tosin on, ettei eräs Clarksonin Jeremy ole enää mukana kuvioissa. Top Gearista potkitun Clarcksonin on korvannut joku nobody, jolla ei ole läheskään samaa karismaa. Kai hän jossain on vaikuttanut, ei sen väliä. Muita vaikuttajia sen sijaan on Ken Blockista Tanner Foustiin ja muutamaan muuhun, ketkä saavat jo nimellään tarttumaan rattiin, tai vähintään hymyilemään.

Top Gearmaisesti voisin yrittää kuitenkin tiivistäen todeta: Forza Motorsport 7 on parasta, mitä autofani voi toivoa. Se on kuin unelma.

FORZA MOTORSPORT 7

”Ei täydellinen, mutta Forza on parasta, mitä autofani voi toivoa.”