Arvostelu: Friday The 13th: The Game on rohkeasti erilainen kauhupeli

Friday the 13th: The Game on kömpelöhkö kauhumoninpeli, joka kuitenkin koukuttaa upeasti monipuolisella pelattavuudellaan ja tiiviillä tunnelmalla.

Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: IIIFonic / Julkaisija: Gun Media / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One  / Testattu: PC / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Core i3-530 tai nopeampi, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain / Pelaajia: 8 /  Ikäraja: 18

Uuteen Friday the 13th -peliin on upotettu hurja määrä Friday-kaanonia, sillä peli ei pohjaudu sellaisenaan yhteenkään tiettyyn elokuvaan. Sen sijaan se sekoittaa riemukkaalla tavalla yhteen aineksia monista elokuvallisista esikuvistaan, niin paikkojen kuin hahmojenkin muodossa. Valittavissa, arvottavissa ja avattavana on useita erilaisia Jasoneita, samoin kuin leiriohjaajia. Myös leirejä on useita erilaisia ja tavaroiden paikat arvotaan joka erään. Tämä tuo selviytymiskauhuun persoonallisuutta ja vaihtelevuutta.

Pelin varsinainen nerokkuus piilee kuitenkin siinä, että se on verkon kautta pelattava moninpeli, jossa yksi pelaajista on Jason. Jasonia pelaavan päämäärä on kaunis ja ytimekäs: tapa kaikki. Leiriläiset puolestaan yrittävät selviytyä hengissä joko kutsumalla apua, pakenemalla tai tekemällä Jasonista selvää. Kaikki vaihtoehdot ovat vaikeita, ja useimmiten Jason tulee ja tappaa.

Pelastumiseen on armollisesti monta tapaa, jotka tosin vaativat kaikki monia erilaisia valmisteluvaiheita. Jos löydät osat ja korjaat puhelinkopin, niin poliisit tulevat apuun. Tosin 911-soiton jälkeen on vielä pysyteltävä hengissä heidän saapumiseensa saakka. Auto ja vene tarjoavat pakokeinon, mutta kun molemmista puuttuu jotain: akku, propelli, bensaa, avaimet… Jos kaikki nämä löytyvät, ja jos porukka saa kaikki välivaiheet tehtyä, niin ainakin joku saattaa päästä pakoon.

Friday the 13th:in jokainen pelikerta on täynnä peli peliltä erilaisia muuttujia. Kaikkien esineiden paikat arvotaan joka kerta. Pelihahmot ovat erilaisia, samoin Jason. Ja tietenkin se, kuinka hyvin ihmiset osaavat pelata yhteen tai viestiä.

Jokainen selviytymisseikkailu alkaa herkullisen kaameasti. Jason tulee, Jason tappaa, leiriläiset rynnistävät kauhuissaan kuka minnekin ja sitten alkaa epätoivoinen pako. Porukka ravaa pitkin leiriä ja tutkii talojen ja mökkien kaappeja etsien apuvälineitä, aseita ja pelastautumiseen tarvittavia välineitä. Ovet perässä salpaan ja ikkunat kiinni, niin Jason ei ihan noin vain kävele ovesta sisään kirves kourassaan. Tai kävelee kyllä, mutta ainakin pelaaja kuulee varoituksen, kun ovea ryskätään palasiksi ja ehkä ehtii paeta ikkunasta.

Jason on pysäyttämätön hirviö, leiriläiset saaliita, mutta saaliinkin elämä on jännää. Etsintä, löytämisen ilo, kuolonhuudot ja hahmon kokemat kauhunpuistatukset, jotka muuten heikentävät dramaattisesti tämän toimintakykyä. Tarpeeksi kauhuissaan olevalla leiriläisellä ei enää välttämättä pysy edes puukko kädessä, eivätkä edes ilmansuunnat ole enää selviä. Mutta joskus saaliitkin voivat yllättää. Tietyissä olosuhteissa, tietyillä aseilla on mahdollista vähintään tainnuttaa Jason ja tämän voi jopa tappaa, jos asiat luistavat oikein, oikein hyvin.

Tämä monipuolisuus ja arvaamattomuus tekevät Fridayn pelaamisesta oudon lumoavaa. Peli ei ole järin kaunis, mutta se on sitäkin tunnelmallisempi. Pelastautumisvälineiden etsintä, Jasonin välttely, piilottelu, muiden auttaminen ja se tunne, kun homma tuntuu luistavan – ja se vielä kamalampi tunne, kun Jason saapuu paikalle juuri kun luulee pelastumisen olevan aivan kulman takana. Joskus käy mäihä, ja pelaaja pääsee Jasoniksi. Se vasta vänkää onkin. Jasonilla on yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän voi aistia juoksevat tai panikoivat leiriläiset, tai siirtyä nopeasti paikasta toiseen. Hän on myös hurjan vahva, lähes pysäyttämätön, vaikka nöyrtyykin hieman pesäpallomailan tai muun aseen kohdalla.

Friday the 13th  yllätti positiivisesti – ja pelottavasti. Vaikka se on periaatteessa samaa ideaa ja samoja tavoitteita kierrättävä kauhutoiminta, niin tarjolla on myös vahvaa, kauhuelokuvamaista tunnelmaa. Siitä täytynee kiittää myös leffantekijöitä, jotka ovat antaneet palautetta peliprojektillekin. Mukana ovat olleet alkuperäisteoksen ohjaaja Sean S. Cunningham, efektimaakari Tom Savini, säveltäjä Harry Manfredini ja jopa Jasonin näyttelijä Kane Hodder, jotka ovat auttaneet löytämään oikeaa fiilistä.

Yleensä 10-15 minuuttiin rajoittuvat matsit ovat lyhyitä, piinaavia tuokioita, joissa edes kuolema ei harmita. Pelaaja kun voi jäädä katsojaksi ja ihailla kuinka muut pärjäävät. Voi miten hyvältä tuntuukaan nähdä, kun joku oikeasti pääsee pakoon! Alkuun tosin saattaa harmittaa, sillä mitään bottivastustajia tai peliin upotettuja toiminnallisia tutoriaaleja ei vielä ole. Pelaajat heitetään kylmiltään syvään päähän ja vaikka pelimekaniikka onkin pääosin selkeää, on kauhistelussa myös paljon opeteltavia pikkujuttuja. Nettioppaiden lukeminen auttaa, mutta kertovatko ne jopa liikaa, siinäpä kysymys. No, tähän tulee korjausta myöhemmin, sillä pelin yllättävän menestyksen myötä indietiimillä on ollut mahdollisuus panostaa pelin jatkokehitykseen.

Friday myös lainaa nykypelien mekaniikkoja, joidenkin mielestä varmasti ärsyttävästikin, lukitsemalla hahmoja ja kykyjä levelien ja kokemuspisteiden taa. Pelaa ja kerää expaa, jos haluat lisää kykyjä sekä selviytymiseen että tappamiseen. Hämmentävintä Fridayssa on se, että vastoin kaikkia odotuksia, sillä on oikeasti paljon pelaajia. En ole joutunut odottamaan yhtään ainutta kertaa minuuttia pidempään matsiin pääsemistä. Seksikäs peli ei uusi Friday the 13th ole. Se ei lumoa kauneudella tai tekniikalla. Pikemminkin siinä säväyttää pieni karuus ja kömpelyys. Sekä Jason. Tuo kaunis, kamala, murhanhimoinen Jason, jonka tähdittämä peli uskaltaa astella selviytymiskauhun maailmaan täysin omia polkujaan, omalla visiollaan, ja tekee sen koukuttavan hyvin.

FRIDAY THE 13TH THE GAME

“Kömpelöhkö kauhumoninpeli, joka kuitenkin koukuttaa upeasti monipuolisella pelattavuudellaan ja tiiviillä tunnelmalla.”