Arvostelu: Saimme vihdoinkin pelattavaksi Half-Life: Alyxin – ja rakastimme jokaista hetkeä VR-pelin parissa

09.08.2020 09:00 | Ilari Hauhia

Jo keväällä ilmestynyt, mutta laitetoimitushaasteiden takia vasta kesällä Muropaketin arvosteluun ehtinyt Half-Life: Alyx on tekninen hyppy tulevaisuuteen ja sen lisäksi vieläpä loistava peli. 


Julkaisupäivä: 23.3.2020
Studio: Valve
Julkaisija: Valve
Saatavilla: VR-laitteet
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: noin 13 tuntia


Half-Life: Alyx sijoittuu tarinansa puolesta ensimmäisen ja toisen Half-Lifen välimaastoon. Pelistä voi kyllä nauttia vaikka muita Half-Lifejä ei olisi aiemmin pelannut, mutta Half-Life-saagasta paremmin perillä olevat tietenkin ymmärtävät hahmoja ja ympäristöä huomattavasti paremmin. Ennen pelin aloittamista onkin viisasta kerrata aiempien pelien juonet esimerkiksi YouTubesta.

Combine-soturit kaappaavat aivan Half-Life: Alyxin alkuminuuteilla Alyx Vancen isän. Pelaaja hyppää Alyxin saappaisiin ja lähtee pelastamaan isäänsä Combine-joukkojen käsistä. Tästä alkaa noin 10-15 tuntia kestävä seikkailu, joka onnistuu äimistyttämään kerta toisensa jälkeen.

Pohjustukseksi kerrottakoon, että Half-Life: Alyxia pelattiin Muropaketin testiin saapuneiden HTC Vive Cosmos Elite -VR-lasien avulla. Aikaisempi kosketukseni VR-peleihin on ollut varsin minimaalista ja lähdin testamaan peliä varovaisen positiivilla ennakko-odotuksilla.

LUE MYÖS: Testi: HTC Vive Cosmos Elite VR-laitteisto – Hintava vaihtoehto sopii VR-pelit tosissaan ottavalle harrastajalle

Half-Life: Alyx ylitti kuitenkin kaikki odotukset.

Vietin ensimmäisessä kentässä pitkän ajan pelkästään äimistelemällä silmien edessä avautuvaan City 17 -kaupunkia ja ihmettelemässä VR:n hienouksia. Striderin valtava koko realisoituu paljon paremmin, kun sen valtava jalka oikeasti tärähtää maahan nenän edessä.

Sen lisäksi esimerkiksi satunnaisten tavaroiden, kuten kuppien ja haarukoiden, noukkiminen ylös pöydältä ja heittely ympäriinsä tuntui uudelta ja ihmeelliseltä. Niinkin yksinkertainen asia, kuin radiokanavan vaihtaminen nuppia vääntämällä, tekee pelistä hyvin immersiivisen.

Kun Alyx saa käsiinsä voimahansikkaat, jolla pelimaailmassa olevia objekteja voi manipuloida laajemmin, tulee pelifysiikoilla leikkimisestä vieläkin hauskempaa. Pelimaailma on täynnä yksityiskohtia, joiden kanssa löytää kerta toisensa jälkeen tapoja vuorovaikuttaa.

Myös Half-Life: Alyxin räiskintä on aivan erilaista kuin tavallisissa FPS-peleissä.

Kun asetta heiluttelee hiiren sijaan kädellä ja lataaminen muodostuu lippaan irroittamisesta, uuden lippaan kiinnityksestä ja latausliikkeestä, miettii luotien käyttöä huomattavasti tarkemmin kuin silloin kun tähtäintä liikutellaan hiirellä ja uusia pateja saa käyttöön painamalla R-näppäintä. Kamppailusta tulee sitä hauskempaa, mitä laajemmaksi oma aseiden repertuaari kasvaa ja mitä enemmän niitä pääsee päivittämään, joskaan käyttöön ei missään vaiheessa tule yhtä montaa asetta kuin aiemmissa Half-Lifeissä.

Aseita kaivaa kotelosta usein melkoisella vimmalla, sillä myös pääravuista (Headcrab) ja muista vihollisista tulee huomattavasti pelottavampia, kun ne näyttävät hyppäävän omalle naamalle.

Half-Life: Alyxissa voi liikkua kolmella eri tapaa.

Ensimmäinen vaihtoehto on teleportata lyhyitä matkoja, jolloin ruutu menee hetkellisesti mustaksi aina liikkeen aikana. Tämä on ”tylsin” tapa, mutta myös kaikista turvallisin valinta, sillä tällöin VR-lasit eivät todennäköisesti aiheuta pahoinvointia edes uusille pelaajille. Toisessa vaihtoehdossa Alyx hyppii paikasta toiseen ensimmäisen vaihtoehdon tavoin, mutta ruutu ei mene välillä mustaksi. Graafisesti hienoin tapa liikkua on tavallisten pelien tavoin kävelemällä ja kääntymällä ilman teleporttailua, mutta tämä vaihtoehto aiheuttaa helpoiten pahoinvointia.

Kun pahimmasta VR-hämmästyksestä pääsee yli, kiinnittyy huomio itse pelaamiseen ja tarinaan. Sen lisäksi, että Half-Life: Alyx on teknisesti yksi kaikkien aikojen kunnianhimoisimmista ja upeimmista seikkailuista kautta aikojen, on kyseessä loistava peli myös muilta osin. Pelin tarina pitää otteessaan alusta loppuun saakka ja maailma on aidosti painostava ja pelottava, mikä on tässä tapauksessa loistava asia. Alyx kohtaa matkansa aikana kiinnostavia ja hyvin näyteltyjä hahmoja.

Tähän mennessä VR-peleillä ja laitteistoilla on ollut tietynlainen muna-kana-ongelma. Ihmiset eivät ole ostaneet VR-laitteita, koska VR-laitteille ei ole ollut olemassa juurikaan AAA-luokan pelijulkaisuja. Half-Life: Alyx aiheutti kuitenkin merkittävän piikin VR-laitteiden hankinnoissa, joten peli on vihdoin avattu.

Half-Life: Alyx on osoitus siitä, kuinka upeita pelejä VR-maailmassa voi tehdä isommalla budjetilla. Pitää toivoa, että Valven lisäksi myös muut kehittäjät ja julkaisijat uskaltautuvat tulevaisuudessa VR-pelien maailmaan, jotta vastaavan tasoisia kokemuksia nähtäisiin myös jatkossa.

HALF-LIFE: ALYX

”Half-Life: Alyx on käänteentekevä esimerkki siitä, kuinka upeita VR-pelit voivat olla.”