Arvostelu Marvel’s Avengersista ei ole uudeksi Destinyksi, mutta Hulkilla on hauska riehua ja pelillä on hyvätkin hetkensä
Marvel’s Avengers on jakaantunut kahteen osaan. Yllättävää kyllä, yksinpeliosuus osoittautui co-op-puolta hauskemmaksi, vaikka peliä on markkinoitu lähes puhtaasti kavereiden kanssa pelattavana ryhmäpelinä.
Julkaisu: 4.9.2020
Studio: Crystal Dynamics, Eidos Montreal, Nixxes
Julkaisija: Square Enix
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PC, Xbox One
Pelaajia: 1, co-op verkon välityksellä
Ikäraja: 16
Peliä pelattu: noin 23 tuntia
Marvel’s Avengersin yksinpeliosuus alkaa, kun Kostajat juhlivat A-Dayta, mutta sitten kaikki menee pahasti pieleen. Tuntematon taho räjäyttää San Franciscon Golden Gate -sillan ja sen jälkeen ympärillä alkaa räjähtelemään muissakin paikoissa. Paikalle virtaa rekkakaupalla aseistautuneita naamiomiehiä ja koko kaupunki on kaaouksen vallassa. Vaikka alussa pelaaja pääsee alussa hetkeksi Thorin, Iron Manin, Hulkin, Captain American ja Black Widowin saappaisiin, eivät he suinkaan ole tarinan pääosassa.
Marvel’s Avengers sijoittuu nimittäin viisi vuotta A-Dayn jälkeiseen aikaan. Alun räjähdyksen yhteydessä osa tavallisista ihmisistä on saanut supervoimia ja heidän joukossaan on tarinan todellinen tähti, Kamala Khan alias Ms. Marvel. Kamalan uuden voiman myötä hänellä on mahdollisuus pidentää raajojaan ja muuttaa kokoaan.
A-Dayn hyökkäyksen jälkeen usko supersankareihin laskee yhteiskunnassa ja näitä aletaan pitää vaarallisina. Lopulta supersankarit, Kamala mukaan lukien, julistetaan laittomiksi ja valtaan nousee Marvelin sarjakuvista ja Iron Man 3:sta tuttu A.I.M-järjestö.
Kamala tekee tarinasta mielenkiintoisen, sillä sankaria ei ole (vielä) nähty Marvelin leffoissa, joten hahmolle voidaan rakentaa kiinnostava tarinan kaari. Alun nörttimäisestä teinitytöstä todelliseksi supersankariksi kasvavan Kamalan tehtäväksi jää yhdistää kadonneet Avengersin vastarintaan ja kukistaa supervoimia saaneita ihmisiä alistava A.I.M. Muiden sankareiden kohdalla Marvel’s Avengers olettaa, että Iron Man, Thor ja Hulk kumppaneineen ovat pelaajalle jo entuudestaan tuttuja.
Pelimekaniikkojen puolesta Marvel’s Avengersissa suurin osa ajasta otetaan mittaa kasvavista vihollislaumoista. Kamalan kumikäsillä on hauskaa vetää vihollisia pataan, mutta Ms. Marvelin lisäksi pelaaja pääsee toki tarinan edetessä myös muidenkin Avengersien saappaisiin. Kamppailu on melko yksinkertaista nappulajumppaa, mutta Hulkilla ja muilla supersankareilla riehuminen on silti yllättävän hauskaa puuhaa.
Ilman sivutehtäviä reilut kymmenen tuntia kestävä yksinpeliosuus onkin yllättäen jopa pelin parasta antia. Yksinpelin tarina pitää otteessaan ja erityisesti sen loppuhetket ovat suorastaan loistavia.
Marvel’s Avengersin kotiruudulta on mahdollista hypätä suoraan co-op-moninpelin puolelle, mutta sitä ei kannata tehdä. Moninpeli jatkaa nimittäin pelin tarinaa siitä, mihin yksinpeli jää, ja moninpeliin kesken kaiken hyppääminen sisältää merkittäviä juonipaljastuksia sellaiselle pelaajalle joka ei ole vielä ehtinyt suorittaa yksinpelikampanjaa loppuun saakka.
Co-op-moninpelissä on edelleen mukana jonkin verran tarinallista sisältöä, mutta pelin luonne muuttuu huomattavasti. Moninpeli painottaa Destiny-sarjan pelien tavoin erilaisten varusteiden keräilyä ja sankareille voi hankkia vaikka minkälaisia parannuksia. Ikävä kyllä Marvel’s Avengersin tapauksessa varustejumppa tuntuu ennemminkin pakolliselta pahalta kuin hauskalta hahmojen kehittämiseltä, eikä kehno inventaariosysteemi auta asiaa lainkaan.
Lisäksi erilaisten varusteiden vaikutusta ei meinaa edes huomata, sillä niistä suuri osa vaikuttaa vain hahmojen numeerisiin voima-arvoihin, kuten siihen kuinka paljon vahinkoa jokin tietty sankari tekee. Hulk tahtoisi vain riehua, eikä miettiä mikä lannevaate sopisi parhaiten päälle. Lisäksi peli sisältää mikromaksuja, joilla hahmoilleen voisi hankkia vaikka minkälaista kosmeettista tilpehööriä. Onneksi mikromaksuin hankittavan sisällön voi jättää myös kauppaan, eikä se vaikuta varsinaiseen pelikokemukseen.
Varusteiden lisäksi sankareille on tarjolla myös erilaisia kykyjä, jotka avaavat käyttöön uusia hyökkäyksiä tai hyökkäyscomboja. Ikävä kyllä yksinpelin aikana pääsee nauttimaan vain rajallisesta osasta kykypuuta ja suuri osa kyvyistä täytyisi hankkia moninpeliä grindaamalla. Co-op-osuuden pelaaminen onnistuu kyllä myös yksin, sillä pelaaja saa rinnalleen kolme tietokoneen ohjaamaa toveria, mutta kokemus on varmasti hauskempi kaveriporukan kanssa pelattuna.
Marvel’s Avengers kärsii myös teknisistä ongelmista. Latausruudut ovat välillä hyvinkin pitkiä eivätkä varsinkaan välivideoiden grafiikat näytä kovinkaan kaksisilta.
Kokonaisuudessaan Marvel’s Avengers ei ole kuitenkaan missään tapauksessa huono peli. Siitä huolimatta tuntuu siltä, että peliä on yritetty sulloa aivan liian väkisin ”peli palveluna” -muottiin, jotta julkaisija pääsisi työntämään sormensa moninpelaajien kukkaroihin mikromaksujen ja tulevan lisäsisällön muodossa.
Hukattu potentiaali harmittaa. Marvel’s Avengersin yksinpeli on nimittäin jo nykyisellään varsin mainio ja ainakin alehintaan pelin ostoa voi perustella jo pelkällä kampanjalla. Vielä kun yksinpeliin olisi ollut tarjolla vaikkapa 5-10 tuntia enemmän sisältöä ja kaikki kyvyt saisi avattua jo yksinpelin aikana, voisi kyse olla hyvinkin erinomaisesta kokonaisuudesta. Myöskään co-op-puolisko ei ole varsinaisesti huono, mutta se saisi keskittyä enemmän supersankareilla taisteluun ja vähemmän varusteiden kanssa välppäämiseen.
MARVEL’S AVENGERS
”Marvel’s Avengersissa yllättäen parasta hupia on sen yksinpelikampanja. Ja Hulkilla nyt vaan on hauska laittaa paikkoja remonttiin.”
