Uusimmat

Arvostelu: Inmates on surkea selviytymiskauhupeli, josta 10 euroakin on liikaa

06.11.2017 20:20 Juho Anttila

Inmates

Mieli on hauras ja ikävät kokemukset heittävät sen herkästi vinoon syöksykierteeseen. Pelaaja sen tietää: ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun alitajunnan solmuja on auottu kauhun muotoon paketoituna. Hylätty vankila, ympäristöistä synkin, ei kuulu niihin paikkoihin, joissa tahtoisi herätä muistinsa menettäneenä. Näin on kuitenkin käynyt Inmates-uutuuspelin Jonathanille, jonka tehtävänä onkin kävellä huoneesta ja käytävästä toiseen, kunnes syy eristyksen takana paljastuu.


Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: David Andreasyan  / Julkaisija: Iceberg Interactive / Saatavilla: PC / Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5 3570K 3.4 GHz, 16 Gt muistia, NVidia GTX 970 / Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, 2,6 Ghz prosessori, Geforce 460 / Ati HD 6950 tai nopeampi näytönohjain, 2 Gt muistia / Pelaajia:1  / Muuta: Ladattava indiepeli / Ikäraja: 16


Tuttuakin tutumman alkuasetelman antaa anteeksi, kun kuulee, että Inmates on yhden miehen kehitysprojekti. Koko paletin hanskaaminen käsikirjoituksesta toteutukseen saakka on hirmuinen määrä työtä. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun teoksesta pyydetään rahallista korvausta, kohdistuu siihen väkisinkin myös laatuvaatimuksia riippumatta siitä, kuinka hirmuinen ponnistus pelin kehittäminen on alun perin ollut.

 Vankila on ympäristönä karu, mutta se ei silti käy tekosyyksi, johon vedoten voisi perustella toteutuksen kokonaisvaltaista ankeutta. Alusta saakka käy selväksi, ettei Inmates tempaa mukaansa ainakaan visuaalisella ilotulituksella. Pimeät ja yksityiskodista varsin vapaat ympäristöt toistavat itseään ja pakottavat pohtimaan, olisiko Davis Andreasyanin kuitenkin kannattanut etsiä projektiin mukaan muitakin tekijöitä.

Kankeus tuntuu myös pelattavuudessa. Inmates on käytännössä kävelysimulaattori, jossa uhkakuvat eivät konkretisoidu aidoksi kuoleman uhaksi eikä sivupolkuja juuri tarjota tallattavaksi. Epätoivoa luodaan lähinnä satunnaisten eksymisen hetkien muodossa. Eteneminen kun vaatii pahimmillaan lukuisten samanlaisten sellien kampaamista läpi siinä toivossa, että nurkasta löytyisi seuraavalle alueelle vievän oven avaava puzzle.

Tästä päästäänkin taas kysymykseen siitä, pitäisikö yhden miehen projektia kohdella silkkihansikkain, onhan kyseessä kuitenkin melkoinen savotta. Audiovisuaaliset puutteet voi vielä antaa anteeksi, mutta pelisuunnittelun ongelmia on vaikea sysätä resurssipulan syyksi.

Inmates

Inmates ei lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta haasta pelaajaa kuolemanvaarallisilla uhkakuvilla. Eteneminen on turvattua, mutta hidasta. Mainittuja puzzleja on mahdutettu mukaan kourallinen, ei sen enempää, eikä taso huimaa päätä. Pulmien ratkaiseminen on kovin helppoa, mutta vielä enemmän harmittaa se, kuinka kömpelösti ne pelaajalle tarjotaan.

Vankila on täynnä sellejä, mutta tämä on silti huono selitys sille, että pelaajan odotetaan kahlaavan ne kaikki läpi. Sen sijaan, että Inmates ohjaisi pelaajan luontevasti pulmapaikasta toiseen edessä on usein suljettu ovi. Siinä vaiheessa on sitten syytä tutkia lähihuoneet, joista jostakin löytyy tyypillisesti helposti ratkeava puzzle. Syytä sille, miksi pulmat työnnetään pelaajan nenän eteen näin teennäisesti ei tunnu löytyvän. Epäilen laiskuutta tai ainakin taitamattomuutta.

Toinen osa-alue, jossa loistaminen ei vaadi isoa tiimiä ja miljoonabudjettia, on tarina. Inmates kulkee tässäkin monta kertaa poljettuja polkuja. Kliseitä riittää: Herääminen jostain hämmentyneenä siitä, miksi tähän päätyi. Laput ja nauhoitukset, jotka paljastavat uhkaavia asioita ympäristöstä. Irrallisia raamatullisia viittauksia. Syyllisyys jostain kamalasta tapahtumasta.

Voin melkein lyödä vetoa siitä, että Inmatesin tarinallisista elementeistä saisi kasaan kattavan survival horror -bingon.

Inmates

Kun pelin lyhyt kesto nähdään positiivisena asiana, ollaan jo heikoilla jäillä. Inmates ei juuri kolmea tuntia pidempään nielaise, eikä tutkittavaa tai uudelleenpeluuarvoa muutenkaan löydy. Kympin hintainen peli voisi toki olla sijoituksen arvoinen, jos laatu olisi priimaa, mutta Inmatesin kohdalla pelaaminen on pääosan aikaa raskasta ja masentavaa ihan väärällä tavalla.

Kunnianhimo ansaitsee kehuja ja kannustusta, mutta siitä ei pääse ylitse, että David Andreasyan on haukannut Inmatesin kohdalla ihan liian ison palan. Kun rahkeet eivät riitä koherentin ja tyydyttävän kokemuksen tarjoamiseen, olisi ehkä parempi kerätä tietotaitoa harrastamalla vielä hetken aikaa sen sijaan, että näinkin ankeasta pelistä pyydetään Steamissä rahaa kymmenen euron verran.

Survival horror -skene pullistelee eri tasoisia pelejä, eivätkä kaikki niistä ole suinkaan valmiita. Kilpailu on kovaa ja uusien yrittäjien olisi syytä erottua. Sen sijaan, että Inmates pystyisi hyödyntämään lähtöasetelmansa ja ympäristönsä vaikutukset, osoittautuu se kaikin puolin ankeaksi ja jopa keskeneräisen oloiseksi peliksi. Kaikki kunnia ahkeralle indiemaakarille, mutta valitettavasti nyt ei osunut lähellekään maalia. Inmates on huono peli, joka ei ole siihen sijoitetun rahan tai ajan arvoinen.

 

INMATES

”Survival horror -genressä riittää yrittäjiä, eikä Inmatesilla ole siinä selviytymisen mahdollisuuksia.”

 

Jukka O. Kauppinen

Muropaketin uusimmat