”Näyttää Pixar-leffalta, mutta on vaikea kuin Dark Souls” – Arvostelussa uusi seikkailupeli Kena: Bridge of Spirits
Kena: Bridge of Spirits on PlayStation 5:llä todella näyttävä peli, jonka kuvankaunis maailma suorastaan kutsuu seikkailemaan. Haastava kamppailu ja lattea tarina valitettavasti laskevat arvosanaa pelille, joka olisi voinut olla vuoden parhaimmistoa.
Julkaisupäivä: 21.9.2021
Kehittäjä: Ember Lab
Julkaisija: Ember Lab
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 4 & 5 (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 6 tuntia
Kena on nuori henkiopas, joka saapuu korruption valtamaan maailmaan matkallaan pyhälle vuoristoalttarille. Suuri katastrofi on kohdannut valtakuntaa, ja Kena löytää pian itsensä auttamasta metsäisen maailman asukkaita. Edessä on taistelua, salaisuuksien etsimistä ja pienten Rot-olentojen kokoamista avuksi kamppailussa.
Tämä on yksinkertaisuudessaan idea Kena: Bridge of Spiritsissä, joka ilmestyi äskettäin PC:lle, PlayStation 4:lle ja PlayStation 5:lle. Toimintaseikkailu yhdistelee vaikutteita sieltä ja täältä: pelimaailma on enemmän tarinallisten indiepelien sukua, mutta taistelussa on enemmän kuin ripaus Dark Soulsia.
Kena: Bridge of Spiritsin suurin voimavara on visuaalinen tyyli ja kuvankaunis toteutus. Ainakin PlayStation 5:llä peli on älyttömän upeaa katsottavaa välivideoista taisteluun. Maailma on tuikkivine valoineen, metsineen ja synkkine luolineen uskomattoman kaunis, siitä ei pääse mihinkään.
Pelistudio Ember Lab on ammentanut peliinsä avoimesti vaikutteita Pixarilta, mikä näkyy visuaalisessa tyylissä. Kena ja hänen pienet Rot-kumppaninsa voisivat aivan hyvin olla Pixar-leffasta, ja ilme vetoaakin varmasti myös perheen pienimpiin. Valinta on tosin sikäli erikoinen, että väkivallan vuoksi peli on saanut K12-ikärajan, ja se on myös paikoin huomattavan haastava.
Kena: Bridge of Spiritsissä vuorottellaan pelimaailman tutkiskelun ja taistelujen välillä. Edellä mainittu on rentoa pienten pulmien ratkomista ja salaisuuksien etsimistä. Alueet avautuvat tarinan myötä lineaarisesti, mutta niillä riittää myös vapaata koluttavaa. Taistelu äityy sen sijaan turhankin vaikeaksi.
Perustaistelut eivät tuota suuria hankaluuksia, etenkään alun jälkeen, kun Kenalle saa hieman lisätaitoja. Pulmallisempia ovat eri kokoiset boss-taistelut, joita kohtaa melko usein. Nämä mittelöt tuovat mieleen enemmän Nioh-pelit ja Sekiro: Shadows Die Twicen (2019) kuin lempeän seikkailun.
Taistelujärjestelmä on sentään enimmäkseen hiottu ja toimiva. Tosin välillä ohjaus ei tunnu tarpeeksi reaktiiviselta vihollisten nopeuteen nähden, ja counter-torjunta on hemmetin vaikea ajoittaa, omaan makuuni vaikeampi kuin edellä mainituissa peleissä. Boss-kamppailut alkavatkin pian ärsyttää pelissä, jonka pelityyliin ja tunnelmaan ne eivät tunnu oikein sopivan.
Jollei muuta, niin tasapainoa olisi saanut harkita uudelleen. On tietysti hyvä että pelistä löytyy haastetta sitä haluaville, mutta boss-taistelut tuntuvat kohtuuttoman vaikeilta suhteessa peruskamppailuun. Vaikka aiemmat taistelut olivat enimmäkseen läpihuutojuttuja, heitin lopulta ohjaimen tiskiin jossakin pelin puolivälin tienoilla, kun olin hinkannut yhtä pomoa likemmäs tunnin.
Mainittakoon, että lähdin pelaamaan Expert Spirit Guide -vaikeusasteella. Kun sitten tuli seinä vastaan, vaihdoin alemmalle tasolle, mutta en huomannut boss-kamppailussa oikein mitään eroa. Peli ei myöskään tarjonnut tässä kohtaa oikein mahdollisuutta kehittää Kenan kykyjä enää paremmiksi. (Tarjolla on myös Story Mode -taso, jota en kokeillut. Sillä oletettavasti pelin pääsee läpi kuka tahansa.)
Moitteita on annettava myös kertomuksesta ja tarinamaailmasta, joka ei oikein erotu massasta. Kena: Bridge of Spiritsin maailma on kaunis, mutta vähän turhan geneerinen. Hellyttävät Rot-otukset ovat sen ainoa persoonallinen juttu, siinä missä tuhotut kylät, mystiset voimat ja vuoren viisas opettaja on jo nähty sataan kertaan. Päähenkilöllä ei myöskään ole mitään persoonaa.
Kena: Bridge of Spirits tekee siis vahvan ensivaikutelman, mutta peli ei lopulta nouse upean visuaalisen toteutuksen tasolle. Ei ole mikään suuri yllätys, että Ember Lab on aiemmin ollut juuri animaatiostudio, jolle Kena on ensimmäinen peliprojekti. Juuri pelinä se olisi kaivannut hiomista.
Ennakkoon erittäin lupaavalta näyttänyt Kena: Bridge of Spirits onkin lopulta pienoinen pettymys. Mikään huono peli ei ole kyseessä, ja haastavista taisteluista nauttiva, nopeilla reflekseillä varustettu pelaaja voi pitää siitä paljonkin. Se vain jättää toivomisen varaa, eikä motivoi kylliksi jatkamaan seikkailua, kun kamppailu käy haastavaksi.
KENA: BRIDGE OF SPIRITS
”Uskomattoman kaunis toimintaseikkailu ei pelinä yllä visuaalisen toteutuksen tasolle.”
