Uusimmat

Arvostelu: Mario + Rabbids: Kingdom Battle on vuoden parhaita pelejä

09.09.2017 00:32 Heimo Tilkkanen

Mario + Rabbids: Kingdom Battle

Kun Ubisoft ilmoitti työstävänsä Marion ja Rabbids-hahmot yhteen heittävää peliä, moni odotti varmasti pahinta. Paperilla yhdistelmä kuulostaa kuitenkin hyvin oudolta. Vielä oudompaa on se, että lopputuloksena on eräs vuoden 2017 parhaista peleistä.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Nintendo, Ubisoft  / Julkaisija: Ubisoft  / Saatavilla: Switch / Testattu: Switch / Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella) / Ikäraja: 7


Ubisoftin itsenäisesti kehittämä Mario + Rabbids: Kingdom Battle on hyvin outo tapaus, eikä ainoastaan aihepiirinsä osalta. Peliä kun voisi kuvailla söpöksi XCOMiksi. Kaikki kuulostaa paperilla niin ristiriitaiselta ja huonosti yhteensopivalta, että en voi kuin hämmästellä sitä, miten hyvin lopputulos on onnistunut.

Mario + Rabbids: Kingdom Battle

Taikalasien läpi

Mario + Rabbids: Kingdom Battlen tarina alkaa meidän maailmastamme, jossa nuori keksijäneiti on kehittänyt potentiaalisesti maailman pelastavat taikalasit. Niiden avulla voi yhdistää kaksi esinettä toisiinsa, ja näin ratkaista jos jonkinlaisia ongelmia. Kaikkien epäonneksi keksijä itse on lähtenyt juuri nukkumaan, kun kahjot rabbidit paukahtavat paikalle ja alkavat leikkiä laseilla.

Huonetta täplittävät Nintendo-aiheiset esineet ja koristeet yhdistyvät rabbideihin ja tuloksena on epäpyhiä kauhistuksia tähtien takaa. Kohtalo puuttuu peliin vielä kerran ja heittää koko konkkaronkan, myös nyt villisti itsekseen laukeilevat yhdistelylasit, jonkinlaisen portaalin kautta sienimaahan, joka muuttuu alta aikayksikön rabbid-aiheiseksi painajaiseksi.

Mario ja rabbid-huumori eivät kuulosta paperilla kovin hyvin yhteensopivalta idealta, mutta käytännössä homma toimii. Pelaajan kulkiessa pitkin suuria kenttiä vastaan tulee jos jonkinlaisia outouksia, kuten jättimäinen vessanpytty, jonka vesisuihkun päällä kelluu hämmentynyt kuukunen (”no, ainakin sen takapuoli taitaa olla tässä vaiheessa jo aika puhdas”).

Maailmassa riittää runsaasti pieniä puzzleja ratkottavaksi, ja ideana on selvästi ollut pistää pelaaja palailemaan vanhoille kotikonnuille useasti. Tarinan edetessä kun oppii jos jonkinlaisia uusia kykyjä, joiden avulla aluksi toimimattomat liukuvat palikat, kaivamiskohdat ja muut puzzlekomponentit naksahtelevat paikalleen. Näin löytää kätkettyjä aarteita ja jopa kokonaan uusia lukuja pelin tarinaan.

Käsikirjoitus on ihan hyvälaatuista. Huumori on hölmöä ja runsasta, sekä usein ainakin huvittavaa. Mario + Rabbids: Kingdom Battle on selvästi kirjoitettu koko ajan silmää iskien, sillä yllättävät tarinankäänteet ovat tarkoituksella eivät-niin-yllättäviä ja meno on koko ajan sympaattista. Itse tykkäsin. Pelin pääasiallinen houkutin on kuitenkin se itse taistelu, joka on runsasta ja onneksi myös äärimmäisen viihdyttävää.

Mario + Rabbids: Kingdom Battle

Lapsosen eka XCOM

Mario + Rabbids: Kingdom Battlen taistelumoottori vaikuttaa ensisilmäyksellä todella simppeliltä, mutta kyse on vain loivasta oppimiskäyrästä. Taistelualueet koostuvat ruudukoista, joiden avulla mitataan hahmojen liikkumaetäisyyksiä, aseiden kantamia ja tietenkin myös näkökenttiä. Tarjolla on kahdenlaista maastoa: puolikorkeaa ja täysikorkeaa. Se suurin helpotus tulee mukaan kuvioihin juuri näin muodossa, sillä peli mallintaa osumatarkkuudet hyvin karkeasti.

Jos kohteeseen on suora näköyhteys, laukaus osuu aina. Jos välissä on puolikorkea seinämä tai sopiva kulma täyskorkeaan, osumatodennäköisyys on 50%. Jos näköyhteyttä taas ei ole lainkaan, osuma ei onnistu koskaan. Etäisyydet ja muut tekijät eivät tähän vaikuta.

Tämä saa varmasti XCOM-veteraanien niskavillat pystyyn, mutta käytännössä ratkaisu toimii. Pelaaminen ei ole niinkään prosenttien laskeskelua ja satunnaislukugeneraattorille kiroamista kuin vuorojen suunnittelemista mahdollisimman hyvin. Sekä pelaajalla että vihollisilla on loivan alun jälkeen käytössään monipuolisesti erilaisia kykyjä, joiden yhteisvaikutusten huomiointi on avain voittoon.

Pelaaja saa lopulta valita kolmen hahmon ryhmänsä kahdeksasta vaihtoehdosta. Tarjolla on Mario, Luigi, prinsessa Peach ja Yoshi, sekä lisäksi kaikkien neljän rabbid-versiot. Kullakin on omat pelityylinsä ja sitä tukevat aseistuksensa. Luigi esimerkiksi on tarkka-ampuja, jonka imuripyssyt kantavat muita pitemmälle. Tämän lisäksi Luigi on ripeäliikkeinen. Prinsessa Peach taas taistelee haulikkojen avulla ja heittelee räjähtäviä kumiankkoja.

Kullakin hahmolla on myös kykypuut, joihin saa tarinan aikana sijoitella pisteitä ja näin avata paitsi uusia kykyjä, myös vanhoja muokkaavia muuttujia. Kaikki hahmot osaavat liukutaklata vihollisia, jotka ovat heidän liikeradallaan ja näin tehdä niihin vähän vahinkoa. Rabbid-Luigin liukutaklauksissa on vampyyriefekti, jonka ansiota kaikki kohteisiin vahinkoa tekevät parantavat omia kestopisteitään. Rabbid-Marion taklaukset taas räjähtävät ja vahingoittavat kaikkea ympärillä, olipa sitten kyseessä vihollinen, ystävä tai vaikka suoja.

Kaikki hahmot osaavat myös ponnistaa tiimikaverin päältä ilmojen teille ja näin vaikka hypätä korkeammalle tasanteelle sniputtelemaan tai saada vain liikkeeseensä lisäpituutta. Näitäkin hyppyjä voi modata. Ehkä kaverin päältä hyppääminen poistaa molemmista osapuolista ikävät statusefektit, tai ehkä laskeutuessaan parantaa ympärillä olevia tiimikavereita?

Mario + Rabbids: Kingdom Battle

Mario + Rabbids: Kingdom Battle koostuu neljästä luvusta, joista jokaisessa on yhdeksän alakappaletta. Kappaleet taas sisältävät yhdestä kolmeen taistelua, joten pelattavaa on ihan mukavasti. Vaikeustaso nousee pelin edetessä siinä määrin, että jo pelin puolivälin kohdalla taisteluita joutuu usein yrittämään uudelleen useita kertoja. Viholliset saavat myös käytännössä kaikki Marion tiimin osaamat erikoiskyvyt. Jotkut rabbidit osaavat ampua näkökentässään liikkuvia pelaajan hahmoja, parantaa kavereitaan, pelotella pelaajan ryhmän ulos suojasta ja niin edelleen.

Omia ykkösinhokkejani tai -suosikkejani ovat jääkaapin kokoiset jättipuput, jotka liikkuvat hitaasti, mutta lähelle päästyään lyövät uhrinsa miltei kerrasta kanveesiin. Jättipuput myös raivostuvat osumia saatuaan ja juoksevat pelaajankin vuorolla ampujia kohti. Aluksi tämä tuntuu kamalalta jutulta ja vain puhtaalta haitalta, mutta kun vihollisten kykyä oppii manipuloimaan, sillä voi viritellä kaikenlaisia ansoja. Ehkä Mario ja Luigi ampuvat ristiin kahta jättipupua ja pakottavat ne näin juoksemaan klimppiin, jotta rabbid-Mario voi käydä liukutaklaamassa molemmat ja sitten mäjäyttää kummatkin kerralla kanveesiin jättimäisellä lekallaan?

Ikään kuin tämä ei riittäisi, kaikilla aseilla on vielä omat erikoisjuttunsa. Kun sattuu pamauttamaan kriittisen osuman, asemallista riippuen tuloksena voi olla vaikka mitä. Jotkut aseet heittävät vihollisen taivaan tuuliin (ja tarjoavat tilaisuuden ampua tätä lennosta, jos joku on kytiksellä), liimaavat vihollisen maahan, sytyttävät tämän palamaan tai vaikka jäädyttävät tämän erikoiskyvyt vuoroksi.

Tekoäly on myös erinomaisen hyvä ja osaa ottaa ikävästi hyödyn irti pelaajan kyvyistä. Jos asettaa jonkun tiimiläisensä ampumaan näkökentässä liikkuvia vihollisia, rabbidit lähettävät ensimmäiseksi näköpiiriin suojatun vihollisen, joka ei ota ensimmäisestä laukauksesta yhtään vahinkoa – tai jääkaappi-pupun, joka saa osumasta juuri sen verran lisäkantamaa, että pääseekin lyömään ampujaansa.

Yksittäiset taistelut myös suunniteltu erinomaisen hyvin. Taistelukentät ovat monipuolisia ja tavoitteet myös vaihtelevia. Aina ei suinkaan pidä tappaa kaikkia vihollisia, vaan taistella tiensä loputtomien pupulaumojen läpi kohdealueelle tai vaikka saattaa eksynyt Toad kotiin vihollislaumojen läpi.

Yksinkertaisen alun jälkeen Mario + Rabbids: Kingdom Battle nousee erinomaisten taktiikkapelien listan kärkisijoille. Taistelu on monipuolista, haastavaa, ajoittain turhauttavaa ja erinomaisen viihdyttävää. Ainoa oikea valituksen aiheeni on, ettei pelissä ole minkäänlaista undo-toimintoa. Joskus vain vahingossa liikkuu väärään ruutuun koska kursori lipsahtaa viime hetkellä, eikä näitä töppejä voi mitenkään perua. Tällöin edessä on joko tehtävän aloitus uusiksi tai virheen kanssa eläminen.

Mario + Rabbids: Kingdom Battle

Pelattavaa riittää

Mario + Rabbids: Kingdom Battle on myös mukavan laaja peli. Tarinatilan läpäisyyn menee useampi päivä, eikä peli ole sen jälkeen vielä koettu. Vaikka ei jaksaisi etsiä kätkettyjä aarteita ja bonusroippeita, läpäistyihin kenttiin ilmestyy 10 haastetehtävää, joissa mitataan osaamisen tasoa. Näissä tehtävissä auttaa kovasti se, että sijoittelemansa kykypisteet voi nollata milloin tahansa ja ryhmänsä koostumustakin voi vaihtaa vapaasti.

Tarjolla on myös co-op-kampanja, jossa kaksi pelaajaa ohjastaa kukin kahden hahmon ryhmää ja yrittää taistella tiensä läpi erityisen haastavien tehtävien. Pahuksen hauskaa, mutta valitettavasti co-op ei onnistu kuin samalta ruudulta. Nettipeliä ei ole tarjolla. Toisaalta Switchin äänikommunikaatosähellykset huomioiden tämä on ehkä ihan hyvä juttu, sillä Mario + Rabbidsissa kaikki pitää suunnitella tarkkaan ennakkoon ja vuorot ovat kuin käytännössä suuria komboja. Täten aktiivinen keskustelu on avainasemassa.

Kokonaisuutena Mario + Rabbids: Kingdom Battle on vuoden parhaita pelejä ja kiilaa ykkösellä Switchin parhaiden pelien joukkoon. Se näyttää hyvältä, siinä on erinomaisen upea soundtrack, ja pelaaminen on riemukasta. Pienten nipotusten ohella pelistä ei löydy mitään suurta valitettavaa, ja eniten ehkä harmittaakin se, että sitä ei ole enempää.

Kyllä, Mario + Rabbids: Kingdom Battle on laaja peli, mutta siinä on silti loppu – enkä haluaisi sitä. Kai se pitää sitten Season Pass ostaa, hemmetti. Jos se ei ole hyvän pelin merkki, niin mikä?

MARIO + RABBIDS: KINGDOM BATTLE

”Mario + Rabbids on vuoden parhaita pelejä ja kiilaa ykkösellä Switchin parhaiden pelien joukkoon.”