Uusimmat

Arvostelu: Matterfall on hetkittäin nerokas ja korkealentoinen mutta jää kauas suomalaispelitalon totutusta huipputasosta

24.08.2017 08:45 Heimo Tilkkanen

Matterfall

Suomalainen Housemarque on tullut vuosien varrella tunnetuksi erinomaisen toimivista ja viihdyttävistä arcade-räimeistään. Viimeksi firma hurmasi juuri reilu kuukausi sitten huikealla Nex Machinallaan. Tämä mielessä on yllättävää, että miltei heti perään julkaistiin toinenkin peli, Matterfall. Vielä yllättävämpää on, että se jää kovin kauas Housemarquen totutusta tasosta.


Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: Housemarque / Julkaisija: Sony / Saatavilla: PlayStation 4 / Testattu: PlayStation 4  / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 12


Siinä missä tyypilliset Housemarquen pelit ovat olleet käytännössä modernisoituja versioita vanhoista kolikkopeleistä, Matterfall on enemmänkin sukua sille unohdetulle Housemarque-teokselle, Outlandille. Myös se on tasohyppelypeli, johon on lainattu reippaasti aineksia bullet hell -tyylisistä räiskintäpeleistä, sekä tietenkin Housemarquen muista peleistä.

Erikoinen konsepti toimiikin ihan kohtalaisesti, mutta ”ihan kohtalainen” ei ole se, mitä Housemarquelta odotetaan. Mikä meni vikaan?

Matterfall

Punakristallin varjossa

Ihmiskunnan tulevaisuus on taas kerran mallia megamälsyys. Tulevaisuuden teknologinen utopia rakennettiin mystisten punaisten kristallien varaan, sillä niistä revittiin virtaa vähän kaikkeen, kuten vaikka loputtomaan robottien armeijaan. Kuten arvata saattaa, punainen kristalli olikin paha juttu, robotit nousivat kapinaan ja ihmiskunta oli taas kerran liemessä. Hätiin lähetetään yksinäinen rakettirepulla varustettu soturi, jolla riittää savottaa maapalloa siivotessaan.

Pelinä Matterfall on yhdistelmä tuttua Housemarqueta ja vähän erikoisempia ideoita. Peruspelattavuus on tasohyppelyä yhdistettynä kahden tikun räiskintään. Pelin edetessä pelastetaan myös kenttiin kätkettyjä ihmisiä ja näin avataan käyttöön erikoisaseita ja passiivisia bonuksia, joista saa valita kerralla käyttöönsä maksimissaan kolme vaihtoehtoa.

Kuten Nex Machinassa, myös Matterfallissa käytössä on lyhytmatkainen teleportti, jolla on tosin tällä kertaa normaalia suurempi merkitys pelaajan selviytymisen kannalta. Teleportilla voi ottaa vähän lisää korkeutta – tai pituutta – hyppyihinsä ja lisäksi sen avulla voi poistaa pelistä vihollisten ammuksia ja lamauttaa vihollisia teleporttipaikan läheltä.

Kummallekin kyvylle tulee yllin kyllin käyttöä, sillä Matterfall lainailee avoimesti vaikutteita bullet hell -räiskintäpeleistä. Välillä tuntuu siltä kuin ruutu olisi enimmäkseen vihollisia ja ammuksia, joten teleporttipaikkansa saa valita harvinaisen tarkkaan. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaista, sillä on myös vihollisia ja ammuksia, joiden läpi ei voi teleportata, vaan ne pitää väistää perinteisin keinoin. Ja tästä myös alkavat Matterfallin ongelmat.

Matterfall

Matterfall

Sormet solmussa

Peli on äärimmäisen nopeatempoinen ja Nex Machinan tavoin ruutu on usein niin täynnä vihollisia, ammuksia ja räjähtäviä vokseleita, että on hyvin vaikea hahmottaa, mitkä elementit ovat vaarallisia ja mitkä eivät. Ongelmaa pahentaa se, ettei pelin sisäinen logiikka ole kovinkaan eheä. Jo alkumetreillä pelaajalle tehdään selväksi, että punaiset asiat ovat sellaisia, joiden läpi ei voi teleportata. Ja tämä onkin puoliksi totta: kaikki punakristalliesineet, jotka selvästi vahingoittavat pelaajaa, ovat todellakin punaisia. Mutta niin ovat myös monet viholliset, vain hieman eri sävyssä. Niiden läpi voi teleportata. Toiset viholliset taas ovat hieman eri sävyisiä, ja niiden läpi ei voi teleportata.

Pystytkö hahmottamaan pienten värisävyjen väliset erot sekunnin silmänräpäyksessä ja kauheassa pikselimyllytyksessä? Ai et? No sinne meni kombosi, ja ennemmin tai myöhemmin myös henkesi. Ja kun kuolema koittaa, edessä on usein paluu kauas taaksepäin, sillä Matterfall on hyvin kitsas checkpointiensa kanssa. Tämä taas on erityisen ikävää sen takia, että peli tuntuu usein aktiivisen ilkeältä. Ympärilleen ei voi katsella, joten edessä on usein sokkopudotuksia alemmille tasoille. Ja kovin usein näillä alemmilla tasoilla odottaa vihollinen, jonka voi väistää vain yli-inhimillisillä reflekseillä tai opettelemalla kantapään kautta vaaran paikat.

Matterfall

Eikä tässä vielä kaikki. Matterfall tekee suuren numeron pelaajan käytössä olevasta materiasäteestä, jolla voi manipuloida ympäristöä. Sillä käynnistetään hissejä, aktivoidaan joidenkin vihollisten jälkeensä jättämiä pommeja ja sädetetään olemassaoloon tasoja ja seiniä ennaltamäärätyissä paikoissa. Seinät ja tasot torjuvat vihollisten ammuksia, sekä tietenkin mahdollistavat esimerkiksi tasohyppelyn.

Useissa kohdissa täytyy pystyä sekoittamaan kaikkia pelihahmon monituisia kykyjä todella nopealla temmolla ja pienillä virhemarginaaleilla. Tasoja täytyy välillä manata esiin ilmahypyn aikana, samalla välillä vihollisia ammuskellen ja eri suuntiin teleporttaillen. Välillä nämä hektiset osiot ovat viihdyttäviä, koska ne haastavat pelaajan taidot hyvällä tavalla. Toisinaan taas mennään överiksi ja edessä on runsaasti uudelleenyrityksiä ja turhautumista.

Matterfall

Ihan jees, mutta

Matterfall ei ole huono peli. Se näyttää hyvältä, sen soundtrack on erinomainen ja siinä on paljon elementtejä, jotka ovat kiinnostavia tai jopa viihdyttäviä. Jotenkin kokonaisuus ei vain toimi. Ongelmat alkavat mielestäni siitä, että siinä missä käytännössä kaikki muut Housemarquen pelit ovat pintapuolisesti yksinkertaisia ja helposti opittavia, mutta samalla vaikeita hallita, Matterfallissa oppimiskäyrä on paljon jyrkempi.

Peli on monimutkaisempi kuin useimmat muut Housemarquen pelit, eikä tämä monimutkaisuus suinkaan ole aina sen eduksi. Tuntuu siltä kuin peli olisi kaivannut lisää tuunailua, iterointia ja virtaviivaistamista, sillä nyt esimerkiksi se paljon puhuttu materiasäde ei lisää peliin kamalasti mitään, vaan lähinnä tuo mukaan tarpeetonta monimutkaisuutta.

Kyse ei ole myöskään siitä, että olisin pelissä jotenkin kolossaalisen surkea ja nyt purkaisin turhautumistani nillittämällä arvostelussa, sillä kiitos pelin high score -listojen pystyin tasojen ja pomojen läpäisyn jälkeen toteamaan, että useimmiten suoritukseni oli top 10 -tasoa. Toki tämä on peliarvostelijoiden top 10, eli todennäköisesti pelin julkaisun jälkeen edessä on roimaa pudotusta.

Matterfall onkin harmillinen tapaus. Se on nytkin ihan OK-tason peli, jonka kanssa minulla oli välillä hauskaa ja joka tarjoili hetkittäin hyviä hetkiä, väläytteli kiinnostavia ideoita ja jakeli korkealentoisia lupauksia. Samalla se on kuitenkin monilla tavoin kömpelö, eikä useinkaan lunasta ideoidensa potentiaalia. Suoraan sanoen se jää kauas siitä tasosta, mihin Housemarquen pelien kanssa on totuttu, ja se on valtava harmi, se.

 

MATTERFALL

”Hyviä hetkiä, kiinnostavia ideoita ja hauskaa räiskintää, mutta myös kömpelö räiskintäpeli suomalaisstudiolta.”