Arvostelu: Mega Man Legacy Collection 2 niputtaa klassikot hienoksi kokoelmaksi
Parin vuoden takainen Mega Man Legacy Collection sukelsi firman ikonisen suosikkihahmon kuuteen ensimmäiseen peliin. Nyt on aika pistää hyppytaidot koetukselle pääsarjan neljän seuraavan osan kanssa.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Capcom / Julkaisija: Capcom / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One / Testattu: Xbox One / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 7
Monien peliyhtiöiden suurimmat hitit ovat saaneet alkunsa aikapäiviä sitten, ja tämän päivän muotia onkin kierrättää vanhoja hittejä uusiksi. Myös japanilaisen Capcom-peliyhtiön historia ylettyy kauas vuosikymmenten taakse, ja firma tuotti varsinkin 1990-luvulla monituisia uraauurtavia pelejä ja pelisarjoja. Esimerkiksi Resident Evilin tai Street Fighterien suosiota ja merkittävyyttä ei voi kyseenalaistaa.
Suosion huipulle mahtuu toki myös heikompiakin hetkiä, ja etenkin Street Fighterien kohdalla sarjasuoltaminen meni jo överiksi. Samaan jamaan joutui myös Mega Man -sarja, joka poiki pelejä ja alasarjoja liukuhihnalta pelikonsolien yleistyessä. Joskus muinoin tahti oli kuitenkin hillitympi, ja niihin aikoihin keskittyvät Mega Man Legacy Collection 1 ja 2. Niiden myötä nykykoneillakin päästään tutustumaan yhden kaikkien aikojen rakastetuimman tasoloikkapelisarjan juuriin.
Mega Manin toinen kokoelma sisältää neljä Mega Mania (7-10).
Mega Man Legacy Collection 2:n pelien idea on tunnetun simppeli. Pelaaja on robottipoika, jolla ei ole erikoiskykyjä, paitsi kädessä oleva ase. Kenttiä voi pelata mieluisassa järjestyksessä ja näiden lopussa on pomotaistelu, jonka voittamalla Mega Man saa juuri niistetyn veijarin kyvyn omaan käyttöönsä. Idea on eräänlainen versio, kivi, paperi, sakset -tempusta, sillä jokaisella pomolla on heikkoutensa. Jäähahmot kellistyvät sähköaseita käyttämällä, vastaavasti jäävoimilla taasen kelpaa kiusata tuliolentoja.
Jahka kaikki kyvyt on kerätty välipomoilta odottaa edessä vielä viimeinen haaste, eli pääpomon kaataminen kaikkia opittuja kykyjä hyväksikäyttäen. Tämä hahmokykyjen kehittäminen ja vaihtaminen oli aikoinaan ainutlaatuinen idea, eikä silloin oltu myöskään totuttu vapaisiin kenttävalintoihin.
Mega Manien käännös uudelle sukupolvelle kumartaa alkuperäisversioihin päin. Pelaamiseen tarvitaan ainoastaan paria nappia, eivätkä Capcomin pelit ole helpottuneet yhtään vuosien saatossa. Mega Manit pyörivät emulaattorin varassa, mutta alkuperäiseen ulkoasuun ei olla koskettu. Värit ovat tietysti nykytekniikalla pirteämmät, ja tarkkuutta on tullut lisää. Kuva-asetuksia voi säätää esimerkiksi 16:9-kuvasuhteeseen, joskaan se ei tee täyttä oikeutta peleille.
Myös kuvafiltterillä voi leikkiä niin, että peli näyttää samalta kuin pelaisi vanhalla kuvaputkitöllöllä. Mukavaa, että on vaihtoehtoja, mutta asetukset tuntuvat turhalta hifistelyltä. Onneksi musiikkeihin ei ole koskettu, sillä varsinkin Mega Manin NES-versioissa on kovanluokan pilinät, joita on pakko rakastaa edelleen.
Emulointi mahdollistaa myös tallennuspisteiden tekemisen kesken pelaamisen, mihin paikkaan vain itse haluaa. Näin ollen vaikeita kohtia taikka pomotaisteluita ei tarvitse stressata ylettömästi, joskin samalla katoaa osa haasteiden alkuperäisestä viehätyksestä.
Mega Manit ovat todella haastavia pelejä, joten tallennusmahdollisuus on vaihtoehto. Niiden ansiosta kokemuksesta saa juuri niin autenttisen tai stressittömän kuin vain haluaa. Mega Man on myös saanut emulaation voimasta itselleen autotulitusnapin sekä suojakentän, jolloin hahmo ottaa vähemmän vaurioita osumista.
Kokoelman neljässä pelissä riittää mukavasti pelattavaa, vaikka niitä ei olekaan varsinaisesti pituudella pilattu. Aikoinaan pelitunteja kertyi ennen kaikkea yrityksen ja erehdyksen kautta, ja uusversioiden tallennusmahdollisuutta käyttämällä pelit sujahtavat läpi alkuperäisiä nopeammin. Tätä kuitenkin paikataan uudella haastepelimuodolla, jossa kisataan aikaa, kuolemia ja erilaisia taitoja vaativia kohtia vastaan.
Eri haasteet sekoittavat pelien kohtia keskenään nopeiksi muutaman minuutin nipuiksi, joita saa hieroa ihan tosissaan. Tuloksia voi vertailla tulostaulujen kautta muiden yrittäneiden kesken.
Megigsen musiikeista nauttivat voivat puolestaan kuunnella pelisarjan ikimuistoisimpia kappaleita erityisessä musatilassa. Silloin on helppo muistaa, jotta minkä takia sarjan musiikit löytyvätkään lähes poikkeuksessa kaikkien aikojen pelimusiikkien TOP 10 -listoilla.
Mega Man Legacy Collection 2 on yksi parhaista vanhojen pelien uudelleenjulkaisuista, varsinkin ensimmäisen kokoelman kyljessä. Mutta ei Mega Manin tarina suinkaan tähän rajoitu – ehkäpä seuraavissa kokoelmissa päästään nauttimaan vielä Mega Man X -sarjan peleistä uudella sukupolvella. Nekin kun ovat keränneet kiitosta fanien keskuudessa.
MEGA MAN LEGACY COLLECTION 2
”Tasoloikkasankari Mega Man elää muuallakin kuin vain muistoissamme.”
