Arvostelu | Omno on helmi, jota seikkailupelien ystävien ei kannata ohittaa

11.08.2021 22:08 | Tuukka Hämäläinen

PC:lle ja konsoleille ilmestynyt Omno on indiepeliksi erittäin hiottu ja vakuuttava kokemus. Pulmanratkonnan ja seikkailun yhdistelmä on nähty ennenkin, mutta se ei hyvää peliä onnistu pilaamaan.


OmnoJulkaisupäivä: 29.7.2021
Studio: Studio Inkyfox
Julkaisija: Future Friends Games, Studio Inkyfox
Saatavilla: PC, Xbox One (testattu), PlayStation 4 & Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 3
Peliä pelattu arvostelua varten: 3,5 tuntia


Omno on niitä harvinaisia pelejä, joiden takana on käytännössä yksi kehittäjä. Tässä tapauksessa se on saksalainen animaattori Jonas Manke, jolle Studio Inkyfoxin nimissä julkaistu Omno on ensimmäinen pelijulkaisu.

Sitäkin vakuuttavampaa jälkeä useille alustoille saapunut pelin tarjoaa. Omno kiinnitti huomioni jo yli vuosi sitten Steam Game Festivalin pelitestissä, ja nyt lopputulos on saapunut koko maailman ihmeteltäväksi.

Päällisin puolin Omno on tutunoloinen indieseikkailu. Minimalistinen visuaalinen ilme, vähäeleistä tarinankerrontaa, pulmanratkontaa, tasohyppelyä ja opittavia erikoiskykyjä. Se mikä Omnossa on poikkeuksellisen vakuuttavaa, on tunnelma ja hiottu lopputulos.

Vaikka läpäisin koko pelin ja kalusin kaikki pelialueet sataprosenttisesti läpi, en törmännyt mihinkään säröihin, bugeihin tai edes epätarkkuuteen ohjauksessa. Omno on todellakin huolellisesti toteutettu, paljon siistimmin kuin monet paljon suuremman kokoluokan pelit, joiden takana on moninkertaiset budjetit.

Omnon keskiössä on nimetön pelihahmo, jonka tehtävänä on taivaltaa muinaisen maailman halki ja kulkea kohti valoa. Oppaana hänellä on lentävä pikkuotus, ja pelin vähäinen tarinankerronta kulkee erikseen etsittävien viestien kautta. Pelihahmo seuraa hänen edellään kulkeneiden valonkantajien jalanjäljissä ja hänen tavoitteenaan on jatkaa matkaa seuraavaan maailmaan.

Omnon pelimaailma on enimmäkseen vaaraton ja sitä voi tutkia kiireettömästi edeten. Matkan varrella opitaan uusia temppuja liitämisestä teleporttaamiseen, ja nämä avaavat tietysti uudenlaisia pulmatehtäviä ja monipuolisempia pelialueita. Kunkin tason voi läpäistä hyvin nopeasti, mutta halutessaan voi jäädä keräilemään ylimääräisiä energiapalloja ja täyttämään listaa pelimaailman oudoista elämänmuodoista.

Omno on paljon velkaa Icolle (2001) sitä seuranneille, taiteellisesti virittyneille pulmaseikkailuille. Silti se erottuu tarpeeksi massasta ja osaa viehättää omalla yksinkertaisella tavallaan. Seikkailua ei myöskään ole pitkitetty turhaan, vaan sen läpäisee noin kolmessa tunnissa, mikä on juuri passeli mitta tälle pelille.

Omno ei siis keksi pyörää uudelleen, mutta sen lempeä tunnelma, kaunis pelimaailma ja sopivan helpot pulmat vievät mennessään. Pelin parissa viihtyy erinomaisesti sen keston ajan ja kertomuksen loppuratkaisu jättää haikean tunnelman.

Jos nyt muutaman sanan pelin tarinasta sanoisi, niin Omnossa on kyse luopumisesta, korkeuksien tavoittelusta ja oman paikan löytämisestä. Näiden teemojen löytäminen vaatii tosin tarkastelua vähän pintaa syvemmältä. Omnosta voi varsin helposti nauttia myös yksinkertaisena seikkailuna, jossa on ihmeellisiä dinosauruksia ja hassuja sieniotuksia.

OMNO

Arvosana: 3,5/5

”Hurmaava pieni pulmaseikkailu, josta ei jää puuttumaan mitään.”