Arvostelu: Outward on sietämättömän vaikea, mutta sitäkin palkitsevampi fantasiaroolipeli

11.04.2019 19:59 | Teemu Purhonen

Selviytymisroolipeli Outward vie fantasiamaailmassa pärjäämisen tasolle, joka on varmasti monelle liikaa. Haasteista nauttiville peli on napakymppi, vaikka välillä tuntuukin, että kehittäjät ovat lähteneet toteuttamaan aivan liian mahtipontista projektia rajallisilla resursseilla.


Julkaisupäivä: 26.3.2019
Tekijä: Nine Dots Studio
Julkaisija: Deep Silver
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PC (Windows) & Xbox One
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 20 tuntia


Realismiin painottuva fantasiaroolipeli on yhdistelmänä mielenkiintoinen, sillä fantasiamaailma on lähtökohtaisesti epätodellinen ja kuvitteellinen konsepti. Outwardin realismi onkin kiehtova tapaus sen vuoksi, että se pohjautuu äärimmäisen todenmukaiseen luonnossa selviytymiseen. Tässä tapauksessa kyse ei ole pelkästä yksinkertaisesta perustarpeiden tyydyttämisestä. Ruoka pitää valmistaa itse. Se saattaa pilaantua, eikä sitä veden kanssa mahdu kerralla reppuun kuin rajallinen määrä. Edes nukkuminen ei ole mutkatonta, sillä syväunisuus saattaa sankarin Outwardissa joko hirviöiden kitaan tai rosvojen seipäisiin. Eri tilanteet vaativat niihin kuuluvaa pukeutumista. Liika vaatetus kuumissa olosuhteissa aiheuttaa helposti nestehukkaa. Lumimyrskyssä hilluminen pelkät kalsarit jalassa aiheuttaa puolestaan odotetun ja hyisen lopputuloksen.

Outwardissa pärjääminen tiivistyykin yhteen sanaan: valmistautuminen. Kaikki mahdolliset tilanteet tulee ennakoida, jolloin niiden kohtaaminen ei vie pelaajaa manan maille. Kyseessä ei ole selviytymispeli sen varsinaisessa merkityksessä, sillä kuoleminen ei päätä pelikertaa. Outward kuitenkin rankaisee myös tällaisessa tilanteessa pahimmillaan tai parhaimmillaan – näkökulmasta riippuen – todella raskaalla kädellä. Peli saattaa hyvinkin jatkua pelikartan vastakkaiselta puolelta, ja vielä ilman varusteita.

Outward edellyttää pelaajalta pitkää pinnaa, vastoinkäymisten kestämistä ja suunnatonta paneutumista sen rajattomilta tuntuviin yksityiskohtiin, jos siinä mielii pärjätä.


Outwardissa sankari ei ole minkäänlainen messias, vaan eräänlainen rantapummi, jonka ensimmäisenä tavoitteena on kerätä tarpeeksi hopeakolikoita, jotta velkojat eivät vie tämän taloa. Kuten asiaan kuuluu, ei hopeakolikkojen hankkiminen ole vaivatonta puuhaa. Niitä tienaa erilaisia tehtäviä suorittamalla tai esimerkiksi monstereiden myllyttämisellä saavutettujen aarteiden kaupittelulla.

Aarteiden ja muiden esineiden kantaminen erämaasta kaupunkiin vaatii miettimistä, sillä myös tavaroiden kantaminen on toteutettu realistisesti. Reppuun mahtuu vain rajallinen määrä tavaroita, jolloin isompaa saalista joutuu kantamaan paikasta toiseen lukuisia kertoja. Eikä saaliin kantaminen ole ainoa asia, joka aiheuttaa tiukkaa pohdintaa siitä, mitkä tavarat ovat selviytymisen kannalta olennaisia ja mitkä puolestaan ovat tarpeettomia.

Tehtävien suorittaminen ja monstereiden lahtaaminen vaatii taistelujen voittamista, joka kuten varmasti arvasit, on työlästä.

Taistelutekniikan täydelliseen hallintaan kannattaa upottaa mahdollisimman paljon aikaa, koska haparointi aiheuttaa niitä vaivaannuttavia tilanteita, joissa pelaaminen loppuu äkilliseen kiukunpuuskaan. Taistelumekaniikka on viritetty sellaiseksi, että sen tulee olla selkäytimessä, jos kamppailujen voittaminen kiinnostaa. Taisteluliikkeet vaativat staminaa, joka hupenee sen mukaan, kuinka paljon pelaaja päättää riehua. Valitettavasti, tai onneksi, Outwardin tekoäly ei ole mikään varsinainen HAL 2000, vaan pikemminkin Linnunradan käsikirjasta tuttu Eddie. Vihollinen ei esimerkiksi käy pelaajan kimppuun, jos tämä päättää pakittaa ja kierrellä vastustajaa staminan nousua odotellen.

Outward on siinä mielessä erikoinen roolipeli, ettei siinä edetä kokemuspisteillä hankittavien tasojen kautta, vaan kaikki uudet taistelukyvyt ostetaan kaupungeissa päivystäviltä hahmoilta. Kykyjen ja rahankäytön kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jotkut niistä ovat täysin tarpeettomia tai eivät toimi odotetulla tavalla.

Lyöntiliikkeitä ei ole aluksi montaa. Puolustautuminen rajoittuu kilvellä tai aseella torjumiseen, ja iskun alta pois pyörähtämiseen. Viimeiseksi mainittu tekniikka tuli todettua käteväksi, sillä sen ansiosta on mahdollista päästä vastustajan taakse pahoja tekemään. Onneksi vihollisen saa helposti lukittua sankarin eteen. Tämä helpottaa peliä niin paljon, että Outwardin monien muiden haasteiden rinnalla se tuntuu varsinaiselta suunnitteluvirheeltä.

Perikato koittaa täysin varmasti ilman täydellistä taistelusuunnitelmaa, johon kuuluu myös pelin taikajärjestelmän sisäistäminen. Erilaisilla loitsuilla voi esimerkiksi hidastaa vihollisia, ja mukana on monia fantasiaroolipeleistä tuttuja taikoja, kuten vanha kunnon tulipallo. Magian kanssa tulee olla tarkkana, sillä sitä käytetään tutusti mana-pisteillä, joiden hankkiminen syö pelaajan osumapisteiden maksimimäärän lisäksi myös staminaa.

Monista kiperistä tilanteista pääsee eroon juoksemalla. Pieni kupru omaan ylpeyteen on pieni hinta siitä, ettei peliä joudu jatkamaan pelimaailman reunalta ilman omia selviämisen kannalta olennaisia varusteita.

Etenkin vaaroja pakoon pinkoessa huomaa, että Aurain piinaavan julma maailma on oudolla tapaa autio ja paljas. Outwardin ytimessä on luonnossa samoilu ja pärjääminen, mutta tyhjyys ei auta immersion illuusion luomisessa. Ja jos erämaa tuntuu autiolta, kaupungit ne vasta ovatkin suorastaan tyhjiä, eikä niissä ole montaa hahmoa, jonka kanssa keskustella tai toimia. Suurin osa peliä on erämaalla taivaltamista, joten tyhjyys voi helposti rokottaa peli-intoa.

Outward on heittämällä yksi vaikeimmista koskaan pelaamastani peleistä, sillä sen jokainen tekijä on viilattu mahdollisimman vaivalloiseksi, eikä se katsele epäonnistumisia hyvällä. Pelin oppiminen vie aikaa ja vaivaa, eikä se päästä pelaajaa helpolla muualle kuin tuonelaan tai ostoksille uuden ohjaimen hankkimiseksi. Jatkuvat haasteet voivat helposti uuvuttaa siihen pisteeseen, ettei Outwardin pelaaminen tunnu enää mielekkäältä. Tässä piileekin pelin ydin: se on tarkoitettu niille, jotka nauttivat äärimmäisistä haasteista.

Outwardin ulkoasu on vähintäänkin karkea. Tämä ja pelimaailman tyhjyys selittynee sillä, että kanadalaisessa Nine Dots -studiossa työskentelee kymmenisen pelikehittäjää. Aiemmin Nine Dots on julkaissut yksinkertaisen tasohyppelyn lisäksi arcade-tyyppisen avaruustaistelupelin. Pelkistetyn graafisen otteen rinnalla pelimusiikki kuulostaa erinomaiselta, mikä tekee omalta osaltaan luonnossa tarpomisesta mielekästä. Ääninäyttely on sekin onnistunutta, mutta rajoitettua siinä mielessä, etteivät pelihahmot puhu ääneen kaikkea ruudulla näkyvää dialogia. Ääniefektit ovat puolestaan mitä ovat, ja esimerkiksi sankarin askellusta kuvaava ääni saattaa käydä pidemmän päälle rasittavaksi.

Outwardia voi pelata yksinpelin lisäksi kaverin kanssa joko netin yli tai samalla sohvalla jaetulla ruudulla. Jälkimmäinen voi olla oikein miellyttävää puuhaa, tosin ainoastaan pitkäpinnaisen henkilön kanssa, joka on tietoinen siitä minkälaista peliä on pelaamassa. Nettipeli on turhauttavaa, sillä peli jakaa kokemusta ja tavaroita ainoastaan pelisessiota ylläpitävälle.

OUTWARD

Jos tyhjä pelimaailma, vaikea taistelujärjestelmä, antiikkinen ulkoasu ja ankarasti pienistäkin virheistä rankaiseva pelimekaniikka kuulostavat houkuttelevalta, on Outward varmasti hyvä valinta.”

 

Muropaketin uusimmat