Arvostelu: Painipainajainen! WWE 2K18 on vuoden 2017 kamalimpia pelejä

WWE:n painipelien suunta on ollut aika synkeä. THQ:n ja sittemmin 2K:n julkaisemat pelit eivät ole koskaan olleet varsinaisesti hyviä, mutta viime vuosina taso on ollut suorastaan luokaton. Joka syksy silti fanit toivovat, että juuri tänä vuonna suunta kääntyisi. Ja joka syksy edessä on pettymys.

Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Visual Concepts / Julkaisija: 2K / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One / Tulossa: Switch  / Testattu: Xbox One / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Intel Core i5-3550, 4 Gt muistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain / Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella ja internetissä) / Ikäraja: 16

Eipä käy WWE-pelien parissa painivaa Visual Conceptsia kateeksi. Firmalla on alle vuosi aikaa kehitellä jotain uutta ja ihmeellistä pelisarjaan, joka on suoraan sanoen polkenut paikallaan kohta jo vuosikymmenen. Mukana raahataan riippakiven lailla niitä samoja perustavanlaatuisia ongelmia, joille ei ikinä tehdä mitään – oletettavasti koska aika ei riitä tai 2K:ta ei kiinnosta maksaa siitä.

Kun suuret uudistukset ovat vähissä ja pelit ovat vähintään yhtä ongelmallisia kuin aiemmin, on vuosi vuodelta vaikeampi antaa armoa ja ymmärrystä peleille, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan olla paljon parempia. Onhan kyseessä kuitenkin suosittu ja hyvin myyvä sarja, joten kyllä suurella firmalla pitäisi olla resursseja kohdella lisenssiä paremmin.

Vaan eivätpä kohtele.

Vuoden 2017 painipelin suuri uudistus kehässä on, että kaverin voi nyt nostaa ilmaan ja pitää vaikka harteilla. Noston voi tehdä joko sellaisenaan tai keskeyttämällä liikkeen. Täten esimerkiksi kun vastustaja on nostettu powerbombia varten harteille, voi lattiaan paiskaamisen sijaan lähteä käpyttelemään ympäri kehää ja etsiä parempaa paikkaa liikkeelle.

Kuten arvata saattaa, uudistus ei juuri peliä muuta, koska kaikki aiemmat ongelmat ja puutteet ovat yhä mukana. Tekoäly on kehno, fysiikkamoottori tökkii edelleen urakalla, ja peli on täynnä bugeja. Vähän väliä liikkeet eivät vain toimi, koska peli ei saa animaatioita synkattua. Törmäsin itse useita kertoja tilanteisiin joissa tekoäly olevinaan selvästi alusti jotain suurta liikettä vaikka nostamalla pökertyneen painijani kulmatolpan päälle istumaan. Yritys tehdä liikettä epäonnistui töksähtäen ja sitten tekoäly vain seisoi tolpan edessä H. Moilasena ihmettelemässä maailman menoa, kunnes pienen iäisyyden jälkeen hahmoni vihdoin virkosi sen verran, että peli pystyi jatkumaan.

Muutamaa vuotta sitten pelin kehitystiimi yritti tunkea peliin paljon fysiikkaa, mikä osoittautui hyväksi ideaksi tahattoman komiikan kannalta. Vähän väliä fysiikka nimittäin bugaa riemukkaasti, jolloin köydet heiluvat kuin kumilangat konsanaan, Undertaker levitoi hitaasti ympyrää pyörien kehäköysien alta katsomoon ja niin edelleen. Peliä tällaiset jutut eivät tietenkään auta tippaakaan.

Vaikka tällaiset vuosia mukana olleet ongelmat korjattaisiin, WWE 2K18 olisi silti kehno peli, koska itse painiminen ei ole hauskaa. Se on yhä samaa helvetin rasittavaa ja ärsyttävää counter-merkkien kyttäilyä, turhautumista siihen että olevinaan oikeaan aikaan painettu vastaliikenappi ei toimikaan ja yleistä turpaanottoa kun counter-yritykset loppuivat kesken, jolloin ei voi tehdä mitään muuta kuin olla piestävänä. En viitsi enää edes valittaa siitä, että tällainen ”ammattipaini on oikeaa urheilua hei” -peli on surkea lähestymistapa kun yritetään kuvata viihdettä, joka on oikeasti yhteistyössä harrastettavaa tarinankerrontaa, mutta eipä se peliä autakaan.

WWE 2K18:n yksinpelitilat ovat sangen vähäiset. Ne perinteiset tietyn painijan uran huippuhetkien ympärille keskittyvät tilat loistavat poissaolollaan. Tilalla on WWE Universe, jossa voi seurata simuloitua painia viikosta toiseen, ohjaten itse haluamaansa painijaa. Pelitila on todella tympeä, koska kaikki on niin geneeristä. Mukana ei ole mitään ennalta skriptattuja tarinoita, vaan kaikki on mitäänsanomatonta tuubaa.

Samaista pelitilaa voi pelata myös itse luodulla painijalla, jolloin on aloitettava WWE:n farmisarja NXT:stä. Samat ongelmat loistavat sielläkin. Promot ovat ympäripyöreää tuubaa, yksikään hahmo ei oikeasti kuulosta oikealta esikuvaltaan ja mielenkiinto kuolee jo alkumetreillä. Ongelmaa pahentavat pitkät ja runsaat lataustauot. Tarinatilaan mahtui useita kohtia, joissa ladattiin minuuttikaupalla erilaisia introja, sisääntuloja ja pelitiloja, ja itse painimatsi kesti sitten 10 sekuntia ennen kuin kolmas osapuoli juoksi kehään ja keskeytti koko matsin. Ja sitten ladataan taas.

Todella tympeää on myös se, että pelitiloja ei suinkaan ohjata mistään valikoista, vaan juoksemalla hiiitaaaasti tapahtumapaikkoina toimivien jäähallien taustakäytävillä. Haluatko jutella puvustajalle? Hän on käytävän vasemmassa laidassa. Haluatko päästä pelaamaan? Se tapahtuu aivan oikealta. Ruudunpäivitysnopeus tipahtelee, peli hidastelee ja V-käyrä nousee. Oikeasti, mitä helvettiä?

Täten jäljelle jää oikeastaan vain mahdollisuus pelata matseja joko oikeiden WWE-starojen tai netistä imutettujen pelaajien luomusten kanssa.

Pelin yleistä viimeistelemättömyyttä ja töksähtelyä voisi kuvata vaikka parilla esimerkillä. Mukana on naisten painia, mutta ilmeisesti tilaa varten ei ole nauhoitettu omaa selostusta, koska selostajat viittaavat naispainijoihin he-pronominilla. Selostajat ovat muutenkin todella surkeita, sillä ei edes kuulosta siltä kuin ne keskustelisivat. Molemmat heittävät vain vähän väliä ”auts, se todella sattui kun tuo painija teki noin” -tason kommentin ja sitten ollaan taas hiljaa. Voitettuani mestaruusvyön tarinatilassa peli muisti noin 30% ajasta, että olin mestari. Lopun aikaa hahmoni esiintyi ilman vyötä, tuli mestaruusmatseissa kehään ennen haastajaa ja niin edelleen.

WWE 2K18 on todella keskeneräisen ja viimeistelemättömän oloinen paske.

Koska elämme herran vuotta 2017, myös WWE 2K18 on ladattu täyteen loottilaatikoita. Tällä kertaa joku on ollut edes sen verran häveliäs, että niitä ei voi ostaa oikealla rahalla. Ostettava niitä silti on, sillä suurin osa hahmon kustomointiin tarvittavista esineistä on lukittu satunnaisten laatikoiden taakse. Lisäksi niistä jaellaan kertakäyttöisiä boostereita, joilla voi vaikka yhden matsin ajaksi parantaa omia countereitaan selvästi.

Ei silti kannata kuvitella, etteikö mikromaksuja pelistä löytyisi. Toki löytyy! NBA 2K18:n tavoin pelaajan oma itse luotu painija on pelin aluksi totaalisen surkea vähän kaikessa. Tiensä tähtiin voi hoitaa joko grindaamalla tuntikausia, tai pulittamalla vitosen, jolloin saa oikopolun noin puoliväliin. Mainitsinko muuten, että yksi pääasiallinen hahmonkehityksen muoto on pelata toisia pelaajia vastaan netissä? Ai enkö? No uskooko joku, että tällaisessa pelitilassa ”maksa vitonen ja saat selvän edun kaikkia ei-maksavia vastaan” on vahinko? Ai eikö? No hyvä. Paska temppu taas kerran.

WWE 2K18 on huono peli millä tahansa mittarilla. Se ei ole hyvä ammattipainipeli, hyvä urheilupeli tai edes hyvä peli. Suoraan sanoen kenelläkään ei ole mitään hyvää syytä ostaa sitä, koska vain myyntien laskiessa 2K voi herätä todellisuuteen ja vihdoin tehdä peleille jotain. Tosin tuskinpa tekevät, eli samaa shaibaa lienee tarjolla ensi vuonnakin. Jos ammattipaini kiinnostaa, osta mieluummin Fire Pro Wrestling World paljon halvemmalla.

WWE 2K18

”WWE 2K18 on kamala peli kaikilla mittareilla.”