Arvostelu: Pillars of the Earth on oiva seikkailupeli Ken Folletin Taivaan pilareista

10.08.2017 20:19 | Matti Leinonen | 1154

Pillars of the Earth

Pelaajakansalle nimi Ken Follet ei kerro luultavasti paljoakaan, mutta kirjallisuuden parissa enemmän aikaansa viettäneet tietänevät kuka mies on. Herran meriiteistä kun löytyy useampi listaykkösromaani, ja teoksia on myyty yli 150 miljoonaa. Kyllähän näillä ansioilla syntyy myös seikkailupeli, tai pikemmin pelisarja!


Julkaisupäivä: 15.8.2017 / Tekijä: Daedalic Entertainment  / Julkaisija: Daedalic Entertainment  / Saatavilla: Linux, Mac, PC, PlayStation 4, Xbox One / Testattu: PC / Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit tai uudempi, 2,8Ghz tuplaydinprosessori, Radeon HD 6670 tai Geforce GTX 220 -tasoinen prosessori, 11 Gt kovalevytilaa / Pelaajia: 1 / Ikäraja: –


Saksalainen Daedalic-studio kiinnostui Ken Folletin kirjoitustyöstä sen verran, että Folletin Kingsbridge-kirjasarjan ensimmäinen osa, Taivaan Pilarit, sai kunnian kääntyä perinteiseksi point’n click-seikkailupeliksi, muodikkaasti kolmeen osaan jaettuna.

1100-luvun Englantiin sijoittuvassa seikkailussa seurataan useamman hahmon myötä- ja vastoinkäymisiä. Rakentajamies on menettänyt vaimonsa synnytyksessä ja haaveilee katedraalin rakentamisesta. Munkki yrittää auttaa kirkkoaan selviämään vaikeista ajoista, ja selvittää siinä sivussa mahdollista salaliittoa kuningasta vastaan. Metsässä asuu puolestaan äiti ja poika, joiden luottamus ihmisiin, varsinkin kirkon väkeen, on nollissa.

Pillars of the Earth

Tarina hyppelee hahmosta toiseen jakson vaihtuessa. Kun ensimmäisessä jaksossa seurataan rakentajamiehen ja hänen perheensä uuden tulokkaan syntymää, seuraavassa ollaankin kirkonmiehen kanssa ratsailla matkalla uskonveljien luokse. Koko paketti pysyy kuitenkin mukavasti kasassa, enkä jäänyt hetkeksikään miettimään, jotta ”miten me nyt täällä ollaan?”

Dialogien aikana on mahdollisuus vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Pistätkö aiemmin kaadetun peuran nuotion päälle kypsymään vai lähdetkö ensin tutkimaan metsästä päin kuuluvia ääniä? Kerrotko liian uteliaalle kirkonmiehelle totuuden vaiko pienen valkoisen valheen? Mennäkkö suoraan puron yli vai etsiäkö kiertotie? Annatko päätä aukovalle nulikalle kanankoiven vai heitätkö kaivoon?

Koska arvosteltavana oli vasta ensimmäinen osa, en huomannut valinnoista seuraavan vielä kovin suuria vaikutuksia. Hahmojen välisissä keskusteluissa valinnat näkyivät jossain määrin, mutta pelin tapahtumissa ja juonenkäänteissä mahdollisia muutoksia ei näkynyt. Isommat muutokset tarinassa näkyvät siis kenties seuraavissa osissa. Tai pelaamalla pelin useammin lävitse ja kokeilemalla kaikkia eri vaihtoehtoja

Pillars of the Earth

Pelattavuus on juuri sellaista mitä point’n click-peliltä voi odottaakin. Hiiren vasemmalla painikkeella hahmo liikkuu haluttuun paikkaan, keskustelee muiden hahmojen kanssa tai käyttää inventaarion esineitä. Oikealla painikkeella saadaan hahmon mietteitä esimerkiksi nurkalla norkoilevasta hevosesta tai seinässä olevasta reiästä. Esineet ja tavoitteet ovat myös ruudulla jatkuvasti nähtävissä, joten voisi sanoa että kädestä pitäen viedään perille asti.

Aikaa ei tuhraudu esineitä etsiessä tai tutkimalla joka paikkaa hiirellä sohimalla. Välilyöntiä painamalla ruudulle ilmestyy merkkejä kertomaan mitä kaikkea voi kokeilla ja ihmetellä. Silloin tällöin vastaan tulee pieniä reaktiotestejä, jossa hiiren painiketta täytyy painaa oikeaan aikaan pari kertaa. Vaikeustasolla peliä ei ole pilattu, kerran taikka pari taisin tovin pyöriä paikoillani ja miettiä mihin seuraavaksi suuntaisikaan. Meno tuntuukin liian helpolta, sillä tämän genren peleissä odotettavissa olisi enemmän haastetta. Jospa jatkossa vaikeustasoon on panostettu ja koko sarjaa ei vedetä munkin kaapu lepattaen lävitse.

Ulkoasussa on otettu rohkea veto ja kokeiltu sarjakuvamaista tyyliä, mikä itseeni upposi erinomaisesti. Hahmot ja ympäristöt on piirretty upeasti, ja keskiaikaiset maisemat näyttävät upeilta, kuin suoraan satukirjan sivuilta. Sarjakuvamaisuudesta huolimatta meno on haudanvakavaa, joka saa aikaan tunteen että 1100-luvun Englannissa huumori oli tyystin kielletty.

Pillars of the Earth

Pillars of the Earthin ensimmäinen osa oli ohitse noin kuudessa tunnissa, ja nälkää jäi vielä senkin jälkeen, kun tarina päättyi pieneen cliffhangeriin ja ruudulle nousi ”next time on Pillars of the Earth” -kyltti. Vielä pieni kiusake siitä mitä tuleman pitää ja eikun odottamaan. Toivoa sopii, ettei odotusaika veny useisiin kuukausiin, vaan pääsisimme jatkamaan tarinaa mitä pikimiten.

Jatko-osilta odotan hieman enemmän haastetta, ja toivon että mukavasti alkuun saatua tarinaa ei sotketa. Voisin toki spoilata itseäni ja käydä ensimmäistä kertaa kirjastossa viiteen vuoteen lainaamassa Folletin kirjan, mutta tyydyn odottelemaan rauhassa jatkoa. Näin mukavalta maistuvaa perusseikkailua saisi olla tarjolla useamminkin.

THE PILLARS OF THE EARTH BOOK 1: FROM THE ASHES

”Ken Folletin Taivaan pilarit -kirjaan perustuva keskiaikainen seikkailupeli on klassista klikkailua.”