Arvostelu: PlayerUnknown’s Battlegrounds on mainio tappopeli, johon kannattaa tutustua jo nyt

Tekijä: Bluehole inc.
Julkaisija: Bluehole inc.
Testattu: PC, Intel Core i5 7600K, GeForce GTC 980 Ti & 8 Gt muistia
Saatavilla: PC
Tulossa: Xbox One
Laitevaatimukset: PC Intel Core i3, GeForce GTX 660 2 Gt -tasoinen näytönohjain & 6 Gt muistia
Moninpeli: 2-100 (internetissä)
Muuta: Nettimoninpeli, vaatii verkkoyhteyden
Arvostelija: Heikki Mustonen

Yksi kaikkia ja kaikki yhtä vastaan. Tuntemattoman pelaajan taistelukentällä ratkotaan paremmuutta kiväärin, oveluuden ja 99 pelikaverin kanssa. ”Last man standing” on vakio pelimuoto lähes kaikissa FPS-moninpelimittelöissä, mutta PlayerUnknown’s Battlegrounds jalostaa henkiinjäämistaistelusta irti paljon muutakin kuin tilastot siitä, kellä on liipasinherkkyys eniten pinnassa.

Varsinaisesta innovaatiopamauksesta ei ole kysymys, sillä survivalismia ja rojun hamstrausta on päästy kokemaan viime vuosina zombieitten kanssa ja ilman. PlayerUnknown’s Battlegrounds onnistuu kuitenkin puristamaan peli-idean olennaisen sellaiseen muotoon, että kaikki turha on jäänyt pois.

Peli on silkkaa jännitystä ja tappamisen iloa alusta loppuun.

Kukaan ei liene kysellyt PlayerUnknown’s Battlegroundsin juonen perään. Pelaajille on luultavasti ihastuttavan yhdentekevää, miksi saarelle pudotetaan laskuvarjolla sata kilpailijaa tekemään toisilleen pahimpansa. Autiotalojen uumenista löytyy aseita sekä ammuksia ja saariseikkailun ensiuhrit ovat ne, jotka eivät ehdi piiloon tai löydä kättä pidempää itsensä puolustamiseen. Kun ase on kourassa ja ammuskelun äänet ovat ympärillä vaienneet, on pieni hetki aikaa katsoa ympärilleen.

Pelialue on varsin tolkun kokoinen.

8 x 8 kilometrin alue tarjoilee sadallekin pelaajalle riittävästi tilaa juosta ja väijyttää. Pieniä asutuskeskuksia, maatiloja, sotilastukikohtia ja muita ihmisrakennelmia on varsin tiuhaan ja niiden välit täyttyvät metsistä, pelloista ja kukkuloista. Ympäristö tuntuu realistiselta. Voisi helposti kuvitella olevansa jossain entisen itäblokinmaan unohdetulla maaperällä. Vaikka tilaa on, pelaajalla riittää katseltavaa. Koko ajan näköpiirissä on rakenus, joka on uhka tai mahdollisuus.

Ennemmin tai myöhemmin pelaaja joutuu toisen kanssa kasvotusten ja silloin matka jatkuu vain toisella.

Saarelle on ripoteltu seitsemäätoista eri asetta, joihin löytyy tuunausosia isoista lippaista kiikaritähtäimiin. Kontrollit ovat Hisi- ja ARMA-veteraaneille tutut, eli tekijät eivät ole yrittäneet korjata sellaista, mikä ei ole rikki. Nopeus, tarkkuus ja oikea asevalinta tilanteeseen ratkaisevat paljon, kun yhteenottoon ei ole ehditty varautua. Iso osa koko pelikokemusta on arvioida, miten tilanteet etenevät.

Onko kohtituleva heppu ampumisen arvoinen ja paljastatko sijaintisi sille kaverille, jonka näit vilahtavan vasemmalla hetki sitten?

Kymmenen kärkeen päästäkseen ei jatkuva kontaktin hakeminen vastapeluriin ole paras taktiikka. Iso osa on pysyttelemistä näkymättömissä ja korvien pitämistä auki. Valpas peluri kuulee kaukaiset laukaukset tai ruohikossa kahisevat askeleet ja suunnittelee reittinsä niiden perusteella. Tulen avaus on aina riski ja liike paljastaa. Juuri tästä kissa-hiiri-leikistä, jossa roolit vaihtuvat fiksuimman pillin mukaan, tiivistyy jännitys, joka pitää puristuksessa jokaisen matsin alusta loppuun.

Liike on aina riski, mutta pelimekaanisesti siihen pakottaminen toimii mainiosti. Pelaajat käyvät kamppailuaan alati supistuvalla alueella, jonka ulkopuolelle jääminen tappaa pelaajan ripeästi. Näin jokaisen on valittava, eteneekö kohti pelialueen keskustaa ajoissa vai myöhässä, mutta liikkeellä on pysyttävä. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että liikkeen, piileskelyn ja taistelun kauhuntasapainossa on löydetty kohta, jossa jokainen osa-alue tukee toistaan.

PlayerUnknown’s Battlegrounds on vasta early access -vaiheessa, ja kehitystyö on levällään. Siitä huolimatta myyntiä on kertynyt epävirallisten lähteiden mukaan kolmen miljoonan tietämille. Myyntiä on varmasti siivittänyt se seikka, ettei ”Playerunknown” -nimimerkki ole aivan tuntematon. Brendan Greene, mies nimimerkin takana, on Battle Royale -genreä seuranneille tuttu pioneerityöstään ARMA-modin tiimoilta.

Lieneekö surina pelin ympärillä vielä saavuttanut huippuaan, mutta ainakin lisää tavaraa on pelaajille luvassa. Kattava modaustuki, omat pelimuodot ja lisää saaria häämöttävät Blueholen suunnitelmissa. Ei tarvitse kovinkaan kirkasta ennustuspalloa, että PlayerUnknown’s Battlegroundsiusta voi veikata kestohittiä vuosiksi eteenpäin.

Parasta koko hypessä on kuitenkin se, että se pohjaa mainioon peliin, jossa mekaniikat, tunnelma ja tappamisen meininki ovat kohdallaan.