Uusimmat

Tulipahan pelattua: Riot: Civil Unrest on ideana kiehtova mellakkapeli – sen pelaaminen on kuitenkin sekavaa sähläämistä

18.02.2019 20:11 Tuukka Hämäläinen

Riot: Civil Unrest on hyviä ideoita sisältävä peli, jonka pelaaminen on kuitenkin turhan sekavaa, ainakin konsolilla. Lisäksi sinänsä taidokas pikseligrafiikka ei ole edukseen isommalta tv-ruudulta nähtynä.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: IV Productions / Julkaisija: Merge Games / Pääkehittäjä: Leonard Menchiari / Saatavilla: PlayStation 4 , Xbox One, PC, Nintendo Switch / Testattu: PlayStation 4 Pro / Pelaajia: 1-4 / Ikäraja: K16 / Peliä pelattu arvostelua varten: Reilu tunti


Elämme levottomia aikoja, jotka johtavat jatkuvasti mielenosoituksiin ja yhteenottoihin virkavallan ja kansalaisten välillä. Pelikehittäjä Leonard Mechiarin ja IV Productions -studion indiepeli Riot: Civil Unrest onkin aiheeltaan mitä ajankohtaisin, ja ajatus todellisiin mielenosoituksiin ja mellakoihin sijoittuvasta pelistä on oikeasti aika hyvä ja rohkeakin idea.

Useille alustoille ilmestynyt Riot on reaaliaikastrategia, eräänlainen mellakkasimulaattori, jossa pelaaja voi valita edustaako hän aktivisteja vai virkavaltaa. Itse peli koostuu lyhyistä, muutaman minuutin kamppailuista, joissa tavoitteena on esimerkiksi pitää tietty alue hallussa, tai pistää strategiset kohteet tuusannuuskaksi.

Idea on mukavan yksinkertainen, ja pelillä on ehdottomasti meriittinsä. Erityisen hienoa on, että Riot kuvaa todellisia yhteenottoja, ja taustoittaa myös pelitilannetta kertomalla tapahtumista (tosin pelaaja voi jättää nämä infotekstit lukematta). Päämoodin alkutehtävissä päästään esimerkiksi Italiaan vastustamaan Torinon ja Lyonin välille suunniteltua junarataa, sekä osallistumaan Espanjan vuoden 2011 Indignados-liikkeen mielenosoituksiin.

Pelin alussa nähtävässä viestissä kehittäjät kertovat myös pyrkineensä puolueettomuuteen, ja kehottavat lisäksi pelaajia ottamaan itse selvää asioista. Riot: Civil Unrestilla on siis selvästi jalo pyrkimys kuvata todellisia tapahtumia, ja tiedottaa pelaajia tosimaailman yhteiskunnallisesta myllerryksestä.

Valitettavasti vain toteutus jää puolitiehen. Riot: Civil Unrestin pelaaminen on nimittäin oikeasti sekava ja ärsyttävä kokemus, jossa pelaajalle ei synny hallinnantunnetta edes pelin perusmekaniikoista. Päämoodi Global Mode käynnistyy niin helpoilla tehtävillä, että ne läpäisee jopa vahingossa, mutta Story Moden tehtävissä tai pidemmälle päästessään päätyy helposti pisteeseen, jossa tehtävä menee pieleen, muttei tiedä mitä pitäisi tehdä toisin.

Kontrollit on periaatteessa helppo sisäistää: olkanapeista vaihdetaan ohjattavaa ihmisjoukkoa, toimintanapeista voi esimerkiksi hurrata tai rakentaa barrikadin, ja nuolinäppäimet vaihtavat käytettävää lisävarustetta. Pelikuva näyttää kuitenkin usein niin sekavalta, että hahmoja on vaikea ohjata haluamaansa suuntaan, ja aivan liian usein yritetty toiminto ei vain tapahdu – onko kyse bugeista vai jostain muusta, kukapa tietää. Riot: Civil Unrest ei opeta mekaniikkoja, eikä ylipäätään neuvo pelaajaa juuri ollenkaan.

Reilun tunnin testailun jälkeen ärsyttää niin vietävästi, että pelin pariin ei tee mieli palata, vaikka aihe kiinnostaakin. Tämä on sääli, sillä ideahan on hyvä.

Pelin pikseligrafiikat ovat itsessään myös yllättävän kauniita, mutta ne varmaankin näyttävät paremmilta pienemmällä ruudulla, kuten läppärin tai Nintendo Switchin näytöllä. Isommasta telkkarista vaikutelma on sekava, ja huomasinkin pelatessa katsovani jatkuvasti lähinnä yläkulman symboleja, en varsinaista pelitilannetta.

Lopulta jäin pohtimaan sitäkin, onko juuri ylhäältä kuvattu strategiapeli paras tapa kuvata mielenosoitusta tai mellakkaa. Eikö lopulta olisi voimakkaampi ja välittömämpi pelikokemus päästä ohjastamaan ihmisiä maan pinnalla ja yksilötasolla?

RIOT: CIVIL UNREST

”Vaikuttamaan pyrkivä peli kompuroi toteutuksessa pahasti.”

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat