Arvostelu: Star Wars: Battlefront II on pelivuoden suurin pettymys

28.11.2017 12:00 | Tuukka Hämäläinen | 4632

Vuoden odotetuimpiin peleihin lukeutuva Star Wars: Battlefront II sai ennen julkaisua runsaasti lokaa niskaansa mikromaksujärjestelmästä, joka sittemmin poistettiin väliaikaisesti. Vaikka pelissä avattava sisältö ei nyt olekaan aivan kiven alla, on Battlefront II kuolettavan keskinkertainen peli, jossa hyvät asiat on haudattu grindaamisen ja fanien miellyttämisen alle.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: DICE / Julkaisija: Electronic Arts  / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One  / Testattu: PlayStation 4 / Laitevaatimukset (PC): Windows 7, Intel Core i5 6600K, 8 Gt muistia, NVIDIA GeForce® GTX 660 2GB  / Pelaajia: 1 (sisältää moninpelin)


Pari vuotta sitten ilmestynyt Star Wars: Battlefront (2015) oli eheä ja poikkeuksellisen näyttävä räiskintäpeli, joka onnistui parhaimmillaan siirtämään Star Warsin massiivisten taisteluiden tunnelman verkkomoninpeliin. Battlefrontia kritisoitiin eniten vähäisestä pelisisällöstä ja lähes olemattomasta yksinpelisisällöstä, joten odotukset olivat korkealla, kun pelin jatko-osan julkistettiin sisältävän paitsi tarinallisen yksinpelikampanjan, myös enemmän sankareita sekä sisältöä Star Wars -elokuvien kaikilta kolmelta aikakaudelta.

Nyt ilmestynyt Star Wars: Battlefront II olikin ennakkon vuoden odotetuimpia pelejä: esimerkiksi E3-messuilla sen traileri keräsi enemmän katsojia kuin minkään muun pelin. Noin viikko ennen julkaisua nousi kuitenkin valtava kohu pelin mikromaksuista ja pelihahmojen avaamiseen vaadittavista pelitunneista. Lopputuloksena Electronic Arts päätyi poistamaan väliaikaisesti koko mikromaksujärjestelmän, ja siitä huolimatta peli on ilmeisesti jäämässä kauas myyntiodotuksistaan.

Tämä pohjustus on tarpeen, sillä monet ovat odottaneet Battlefront II:ta kuin kuuta nousevaa. Nyt se on käsissä, eikä paketti ole valitettavasti kummoinen, olipa siinä sitten mikromaksuja tai ei.

Sankarit jarruttavat tarinaa

Battlefront II:n yksinpelikampanja on pääosin toimivaa Tähtien sotaa, mutta pienet ongelmat ja kompuroiva tarina kiusaavat kokemusta. Pelin tarina sijoittuu pääasiassa Jedin paluun (1983) jälkeiseen aikaan. Tapahtumien keskiössä on Iden Versio, pelin esittelemä uusi hahmo, joka johtaa Keisarin eliittijoukkoa Inferno Squadia. Tarina käynnistyy hyvällä jännitteellä tehtävässä, jossa Versio on tuhoamassa Kapinallisten kaappaamia Imperiumin viestejä. Siitä siirrytään Endorin taisteluun, jossa Imperiumi kokee kovan kolahduksen Kuolemantähden tuhoutuessa ja Keisarin kuollessa.

Battlefront II:n tarina on päällisin puolin laadukas Star Wars -seikkailu, joka onnistuu jopa tarjoamaan uuden näkökulman elokuvista tuttuun maailmaan ja tapahtumiin. Iden Versio ja hänen kumppaninsa ovat kasvaneet Imperiumin keskellä ja omaksuneet sen maailmankuvan, vaikka he näkevätkin myös järjestelmän ongelmat. Keisarin viimeiseksi käskyksi jäänyt Operation Cinder ajaa kuitenkin Inferno-joukon törmäyskurssille Imperiumin ja amiraali Version eli Idenin isän kanssa.

Se, missä Star Wars: Battlefront II:n yksinpelikampanja ontuu pahiten, on tehtävien suunnittelu ja etenkin sankareilla pelattavat välitehtävät. Vaikka kyse on periaatteessa Idenin tarinasta, joutuu pelaaja astumaan välillä Luken, Leian, Han Solon ja Landonkin saappaisiin. Nämä jaksot katkaisevat todella pahasti pelin tarinallisen jännitteen, etenkin kun Luken osuutta lukuun ottamatta kaikki sankaritehtävät ovat täysin tyhjänpäiväisiä, eikä niillä ole paljon mitään tekemistä tarinan kanssa.

Esimerkiksi Landon kanssa päästään sulkemaan Imperiumin tuotantolaitosta Sullustin nevöhöörd-planeetalla – kuinka jännittävää!

Jopa Idenin tarinan keskeinen käännekohta tapahtuu itseasiassa sillä aikaa, kun pelaaja seikkailee Leian saappaissa torjumassa jotakin Imperiumin viimeisistä hyökkäyksistä. Leian tarinanpätkässä sen sijaan ei tapahdu yhtään mitään mielenkiintoista.

Tutuilla sankareilla pelattavat tehtävät ovat kampanjan pahin kompastuskivi ja silkkaa fanien kosiskelua, jota ilman koko tarina toimisi paremmin. Lisäksi se antaa lisähuomiota sille, että hahmot eivät aivan onnistu näyttämään näyttelijöiltään, eivätkä tietysti kuulosta niiltä. IMDB:n mukaan mainittujen hahmojen näyttelijöistä vain Landoa esittävä Billy Dee Williams on palannut rooliinsa, ja imitaattorien työ on vaihtelevaa.

(Moninpelin puolella tosin myös Daisy Ridley ja John Boyega kuullaan Reyn ja Finnin rooleissaan.)

Toteutus ja kerronnan jännitteen sössiminen harmittavat, sillä Battelfront II:n tarina on ytimeltään mainio seikkailu, jossa keskusnäyttelijät, etenkin pääroolia erinomaisen luontevasti kantava Janina Gavankar, ovat oikeasti hyviä ja käsikirjoituksessa on perusasiat kohdallaan. Välivideot tosin paahtavat välillä ohi turhankin nopeaan, ja etenkin niiden leikkaaja sietäisi kuulla kunniansa. (Ei aloiteta sitä leikkausta, kun repliikki on vielä kesken!)

Pelattavuudeltaan kampanja toimii samoin kuin muukin peli, mutta Star Card -kyvyt ovat yksinpelissä valtaosin turhia ja aseiden vaihtamisesta on tehty liian vaikeaa. Vaikeusaste on myös tuskastuttavan epätasainen, sillä haastavinkin aste on enimmäkseen aika helppo, kunnes yhtäkkiä törmää lopun boss-taisteluun, jota ei sitten läpäise hyvällä tahdollakaan. Battlefront II:ssa on myös pieniä teknisiä ongelmia, kuten se, että painaakseen jotakin pelimaailman nappia, ei saa seisoa aivan kiinni kohteessa.

Pienet viat harmittavat, sillä tarinansa puolesta kampanja ansaitsisi parempaa. Muutamassa tunnissa läpäistystä yksinpelistä kertoo kaiken se, että jokaisen tehtävän jälkeen suoraan välivideon päälle ilmestyy inforuutu, joka muistuttaa keräämään uudet palkinnot päävalikosta. Tämä alleviivaa sitä, että Battlefront II:n kehityksessä tarinallinen yksinpeli on ollut kaikkea muuta kuin tärkein prioriteetti.

On lievästi yllättävää, että yksinpelille on tulossa jopa jatkoa laajennuksen muodossa.

Sekavaa grindaamista

Siinä missä edellinen Battlefront-peli tarjosi perusteiltaan yksinkertaisen ja helposti lähestyttävän, vaikka hieman sisältököyhän moninpelin, on jatko-osa tehty tarpeettoman monimutkaiseksi. Itseasiassa peli on päävalikkoa myöten sekava, eikä käyttäjäkokemusta ole pitkälle mietitty.

Moninpeliä on muutettu edellisestä tuntuvasti.

Nyt tarjolla on neljä perushahmoluokkaa, joilla pelisessioon voi osallistua vapaasti, kun taas sankareiden ja erikoishahmojen käyttäminen kustantaa Battle Points -pisteitä, joita pitää ensin ansaita taistelun aikana. Hahmoilla ja hahmoluokilla on erilaiset aseet ja kyvyt, joita voi muokata ja muuttaa Star Cardeilla. Kortteja taas voi rakentaa Crafting Partseilla tai ansaita suoraan loottibokseista, jotka taas maksavat krediittejä, joita ansaitsee pelaamalla otteluita ja avaamalla loottibokseja. Aseiden vaihtaminen ja muokkaaminen taas vaativat tiettyjen virstanpylväiden saavuttamista, kuten kylliksi tappoja samalla hahmoluokalla.

Kuulostaako sekavalta ja monimutkaiselta? Sitä se onkin. Ja todella ärsyttävää opetella. Koko homman olisi voinut hoitaa niin paljon yksinkertaisemmin ja paremmin.

Mikromaksukohun jälkeen EA ja DICE muuttivat Battlefront II:n sankareita edullisemmiksi, mutta peliä saa silti pelata hyvän tovin ennen kuin ansaitsee vaikkapa Luke Skywalkerin avaamiseen tarvittavat 15 000 krediittiä. Lisäksi jopa aseiden vaihtamisesta on tehty tarpeettoman vaikeaa. Tarvitset kullakin luokalla 50 tappoa, ennen kuin saat auki edes yhden vaihtoehtoisen aseen. Jos olet FPS-pelaajana keskitasoa, etkä pelaa monomaanisesti vain yhdellä hahmoluokalla, tähän voi hyvin vierähtää useampi pelitunti.

Tarjolla on myös puuduttava Arcade-moodi, jossa kerätty edistys ei auta avaamaan uusia aseita.

Pelaamista vaativa ominaisuuksien avaaminen ei ole Battlefront-pelille tavatonta, sillä edellisessäkin osassa sai nähdä vaivaa uusien aseiden ja varusteiden eteen. Nyt ominaisuuksien avaamiseksi saa kuitenkin tehdä kohtuuttomasti hommia.

Tarjolla on muutamia moodeja, joista jopa 40 pelaajan yhteenottoja tukeva Galactic Assault ja pienempien tiimien objektiivipohjainen Strike ovat onnistuneimmat.

Galactic Assault tarjoaa muutamia, ketjuttuvia tavoitteita vähän samaan tapaan kuin tuoreen Call of Duty: WWII:n War Mode, ja siinä voi myös käyttää sankareita. Starfighter Assault tarjoaa puolestaan saman avaruustaisteluna, Heroes vs. Villainsissa taistellaan vain sankarihahmoilla, ja Blast on tyypillinen geneerinen deathmatch, johon aloittelijalla ei ole mitään asiaa.

Star Wars: Battlefront II:n kartat vaihtelevat hyvin toteutetuista ja näyttävistä klaustrofobiisiin ja ärsyttäviin. Periaatteessa peli on todella kaunis, mutta HUD-elementit sotkevat näkymää, eikä grafiikoista juuri ehdi taistelun tuoksinassa nauttia. Star Wars -elokuvien Episodeista I-III poimitut hahmot, tapahtumapaikat ja sotilaat tuovat kirjavuutta ja vaihtelua otteluihin, vaikka se johtaakin anakronismeihin: voit esimerkiksi mäiskiä kloonisotilaita Kylo Reninä tai tuoda Yodan kamppailemaan First Orderia vastaan.

Siinä missä Battlefront II:n yksinpeli on valtaosin turhankin helppo, on moninpelin aloituskynnys tarpeettoman korkea.

Koska sankarit ansaitaan pisteillä, pääsevät parhaat pelaajat niihin käsiksi ensimmäisenä, ja muuttuvat siten vieläkin ylivoimaisemmiksi. Jos olet keskitason pelaaja, pääset vain hyvällä tuurilla pelaamaan sankareilla Galactic Assaultissa. Jos moninpeliin haluaa todella uppoutua, kannattaa varautua kuolemaan toistuvasti useamman pelitunnin ajan paremmilla ominaisuuksilla ja aseilla varustautuneita veteraaneja vastaan. Itse pelasin pari tuntia ennen ensimmäistä vähän paremmin sujunutta ottelua.

Hämmästyttävää onkin, että vaikka Battlefront II tarjoaa enemmän sisältöä kuin edeltäjänsä, on se viime kädessä huonompi peli. Periaatteessa toimiva yksinpeli kompuroi, eikä moninpeli onnistu motivoimaan pelaajaa jatkamaan muutamaa pelituntia pidempään. Yksinpelinä tai kaverin kanssa pelattava Arcade-moodi ei myöskään tarjoa paljon lisuketta pakettiin.

Star Wars: Battlefront II ei ole susihuono peli, ja se miellyttää varmasti ainakin kovimpia Star Wars -faneja. Loppupeleissä runsaampi sisältö ei riitä korvaamaan sitä, että pelaamiskokemus ei ole hauska, ja peli motivoi olemattoman huonosti paneutumaan moninpeliin ja avaamaan uusia kykyjä, hahmoja ja aseita. DICE:n luulisi pystyvän parempaan, ja siksi pettymys on suuri.

 

STAR WARS: BATTLEFRONT II

”Star Wars: Battlefront II toimii parhaiten yksinpelikampanjassa, ja sekin kompuroi ja puuduttaa välillä pahasti. Keskinkertainen moninpeli ei motivoi ja sopii vain grindaajille.”