Arvostelu Star Wars Jedi: Fallen Order on laimea yhdistelmä Dark Soulsia ja Tomb Raideria

Respawn Entertainmentin odotettu Star Wars -peli etsii epätoivoisesti omaa identiteettiä bugien ja teknisten ongelmien keskeltä. Kokemus on parhaimmillaan aitoa Tähtien sotaa ja heikoimmillaan lainattuja ideoita paremmilta peleiltä.

Studio: Respawn Entertainment
Julkaisija: Electronic Arts
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Xbox One & PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 15 tuntia

Titanfall-peleistä parhaiten tunnettu Respawn Entertainment julkaisi alkuvuodesta suosituksi nousseen battle royale -räiskintänsä Apex Legends, mutta nyt marraskuussa oli aivan toisenlaisen pelin vuoro. Reilu viikko sitten Electronic Artsin omistama pelistudio julkaisi nimittäin seikkailupelinsä Star Wars Jedi: Fallen Order.

Kyseessä on suurin Star Wars -pelijulkaisu sitten Star Wars Battlefront 2:n (2017), joka aiheutti suuren kohun loottibokseilla ja sai EA:n osakekurssinkin notkahtamaan. Fallen Order lupasikin olla jotain aivan erilaista: yksinpelattava, tarinallinen seikkailu, jossa ei mikromaksuilla rahasteta.

Tältä osin Fallen Order ei olekaan mikään pettymys. Se on täysverinen Star Wars -seikkailu, joka tarjoaa myös kylliksi pelattavaa, toisin kuin Battlefront 2:n lyhykäinen yksinpelikampanja. Ikävä kyllä peli kompuroi monessa kohtaa ja herättää lopulta ristiriitaisia tunteita.

Tarina käynnistyy jonkin aikaa Star Wars: Episode III – Revenge of the Sithin (2005) tapahtumien jälkeen. Päähenkilö on entinen jedi-kokelas Cal Kestis (Cameron Monaghan), joka piilottelee Imperiumilta avaruusalusten purkutyömaalla. Käy kuitenkin niin, että viimeisiä jedejä jahtaavat inkvisiittorit pääsevät Calin jäljille, ja yhdessä entisen jedin Cere Jundan (Debra Wilson) ja pilotti Greezin (Daniel Roebuck) kanssa Cal päätyy seikkailulle jäljittämään galaksin muinaisia salaisuuksia.

Tarinallisesti ja tyylillisesti Fallen Order tarjoilee pääosin aitoa Tähtien sotaa, jossa riittää elokuvallisia hetkiä ja dramaattisia valosapelikamppailuja. Se on visuaalista ilmettä ja musiikkia myöten Star Wars -universumin kertomus, ja peli onkin vahvimmillaan juuri silloin, kun se tuntuu Star Warsilta.

Valitettavasti näin ei aina ole.

Fallen Order nimittäin yhdistelee aineksia kuluneen vuosikymmenen suosituimmista seikkailu- ja roolipeleistä, eikä sekoitus aina tunnu toimivan. Peli tuntuu vahvasti uusien Tomb Raider -pelien ja Dark Souls -vaikutteisten toimintaroolipelien hybridiltä, mikä kuulostaa hyvältä, mutta lopputulos on valitettavan epätasapainoinen.

Ensinnäkin, Tomb Raider -tyylinen tasohyppely ja pulmanratkonta toimii Fallen Orderissa vain välillä. Puzzlet eivät ole kovin palkitsevia, ja Respawnin pelissä on sellaista hiomattomuutta, mikä tekee lennokkaimmista tasohyppelyistä turhauttavia. Esimerkiksi liaanien välillä roikkuminen ja alustojen reunoille loikkaaminen menevät turhan usein pieleen aivan muusta kuin pelaajan virheestä.

Toiseksikin, Souls-tyylisten pelien elementit eivät tunnu sopivan yhteen muun kokonaisuuden kanssa. Käytännössä Dark Soulsien, Niohin (2017) ja Sekiro: Shadows Die Twicen (2019) tapaan peli tallennetaan ”meditoimalla” tallennuspisteillä, jolloin hahmon energiat palautuvat, ja samalla viholliset ilmestyvät uudelleen kartalle. Tämä mekaniikka kuitenkin hidastaa peliä, joka muuten tarjoilee lennokasta seikkailua. Ja toisaalta pelin loppupuolella myös boss-taistelut äityvät haastaviksi, mikä johtaa samojen kamppailujen jauhamiseen uudelleen ja uudelleen.

Pahinta on, että lainatut elementit tuntuvat kiistatta heikommilta kuin peleissä, joilta ne on lainattu. Fallen Order ei pääse samalle tasolle Tomb Raiderin luolastoseikkailujen tai From Softwaren armottoman roolipelityylin kanssa.

Omia pelillisiä ideoita Fallen Orderilla ei sitten oikeastaan olekaan. Parhaat ainekset ovat suoraan Star Wars -elokuvista vihollisia myöten, ja kaikki muu tuntuu geneeriseltä. Stormtroopereita ja muita Imperiumin kätyreitä vastaan on hauska taistella, mutta useilla pelialueilla saa löylyttää myös kliseisiä isoja hämähäkkejä, rottaolioita ja apinamaisia otuksia, aivan kuten tuhannessa seikkailupelissä aiemminkin.

Fallen Order tuntuu siis vuoroin Star Warsilta ja vuoroin keskikastin seikkailuropelta.

Tarina sentään on pääasiassa viihdyttävä ja kelvollisesti näytelty, mutta silläkin on heikot kohtansa ja tarpeettomat sivupolkunsa. Etenkin kaikki mikä tapahtuu Dathomirin planeetalla on suorastaan tympäisevän tavanomaista, eikä lainkaan starwarsmaista.

Lisäksi Cal Kestis on raivostuttavan tylsä pelisankari. Vähän nuorta Anakin Skywalkeria muistuttava tyyppi jää kovin persoonattomaksi, ja hänen hahmossaan kiinnostavaa on vain suhde edesmenneeseen jedi-mestariinsa. Esimerkiksi jedien opit hylännyt Cere ja pahikseksi kääntynyt Second Sister (Elizabeth Grullon) ovat paljon kiehtovampia hahmoja.

Koko pakettia rasittavat myös tekniset ongelmat ja pelisuunnittelun kankeudet. Jo mainittujen ongelmien ohella peli jäätyy usein lataamaan, tekstuurit latautuvat jatkuvasti useita sekunteja jälkijunassa, ja taisteluiden keskellä on usein pientä bugailua, joka saa kirosanat lentelemään.

Eri planeettojen pelialueet taas on suunniteltu tarpeettoman sokkeloisiksi, ja Calin kumppanina piipittävän BD-1:n heijastama holokartta on yksi epäselvimmistä kartoista, joihin olen koskaan peleissä törmännyt. En tajua, miten ihmeessä kehittäjät päätyivät moiseen ratkaisuun.

On vaikea olla ajattelematta, että Fallen Order toimisi kaikkiaan paremmin, jos siitä olisi suosiolla karsittu turhat rönsyt ja Dark Souls -tyyliset kamppailut.

Valomiekkataistelu on pelissä kyllä hyvin toteutettua, mutta usein tarpeettoman haastavaa, ja uusien kykyjen oppimisen olisi voinut toteuttaa myös ilman soulsmaista kokemusjärjestelmää. Seikkailua nimittäin jarruttelee kummasti, jos juuttuu tunniksi hakkaamaan jotain puoliturhaa pahista, jonka nimen ja tarkoituksen on unohtanut sillä hetkellä kun lopettaa pelaamisen.

Parasta koko pelissä on oikeastaan ihastuttava BD-1 -droidi. Se piipittelee kuin R2-D2, on hellyttävä kuin BB-8 ja tarjoaa Calille juttuseuraa seikkailun aikana. Veikeän persoonalliset pikkurobotit ovat aina kuuluneet Star Warsiin, ja siksi tämä kumppani piristää pelatessa silloinkin, kun pyörii turhautuneena hakkaamassa geneerisiä koppakuoriaisia jollain tympeällä suoplaneetalla.

STAR WARS JEDI: FALLEN ORDER

”Fallen Orderissa on potentiaalia paljon parempaan peliin, mutta ainakin tarina on viihdyttävää Star Wars -seikkailua.”