Arvostelu: Superliminal pistää aivot koetukselle – Loistavaa pulmapeliä ei kannata missata
Viimein konsoleillekin rantautunut Superliminal on omaperäinen matka mielen syövereihin. Perspektiiviin perustuva pulmanratkonta toimii upeasti, ja lopulta pelin ainoa mahdollinen heikkous on lyhyt kesto.
Julkaisu: 2019 (PC), 7.7.2020 (konsolit)
Studio: Pillow Castle
Julkaisija: Pillow Castle
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Xbox One, PC, Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 3 tuntia
Pulmapelit kulkevat useimmiten pelimekaanisesti tuttuja latuja, vaikka ne tarjoaisivatkin kimurantteja puzzle-tehtäviä pelaajien aivonystyröiden riesaksi. Indiestudio Pillow Castlen kehittämä Superliminal on kuitenkin toista maata – se tuntuu oikeasti yrittävän avartaa pulmapelien tyylilajia.
Ilmeisin vertailukohta Superliminalille on tarinan ja terävän huumorintajun ansiosta Portal-sarja, mutta tämä yhtäläisyys on oikeastaan vain pintavaikutelmaa. Superliminalilla on nimittäin lopultakin enemmän yhteistä taiteellisesti kunnianhimoisempien indiepelien kuin Valven vaikutusvaltaisten puzzle-pelien kanssa.
Superliminalissa sukelletaan syvälle mieleen. Taustakertomuksessa pelihahmo on lähtenyt mukaan kokeelliseen uniterapiaohjelmaan, jonka on tarkoitus parantaa potilaat ainakin unettomuudesta. Koulutusjaksolla menee kuitenkin jotain pieleen, ja pelaajan ohjastama potilas on pian jossakin tunnettujen unen tasojen takana.
Ainoa yhteys ulkomaailmaan tuntuu olevan stereoiden kautta kommunikoiva tohtori Glenn Pierce sekä terapiaa ylläpitävä tekoäly. Tavoitteena on tietysti päästä takaisin todellisuuteen, eli herätä unesta.
Superliminalissa mikään ei ole sitä miltä vaikuttaa. Tai oikeammin sanottuna kaikki on juuri sitä miltä vaikuttaa.
Superliminalin pulmaratkonta perustuu nimittäin näkökulman manipuloimiseen tavalla tai toisella. Yksinkertaisin esimerkki on se, että pelaajan hallitsema esine muutuu pienemmäksi tai suuremmaksi riippuen sitä, mihin pelihahmo liikkuu ja katsoo. Pelin edetessä perspektiiviin perustuva kikkailu muuttuu kuitenkin moninkertaisesti tätä erikoisemmaksi, ja Superliminal onnistuukin yllättämään pelaajan moneen kertaan.
Pulmatehtävät eivät myöskään ole mitään tarinasta irrallista tai edes selkeästi rajattuja ”tehtäviä”. Superliminal on nimittäin suunniteltu tarinaa ja pelisisältöä myöten temaattisesti eheäksi paketiksi, jossa on kyse näkökulman muuttamisesta laajassa mielessä. Pulmat ovat orgaaninen osa kokonaisuutta, ja pelissä on myös runsaasti salaisuuksia ja eriskummallisia yksityiskohtia jotka syventävät kokonaisuutta.
Erityisen vaikea Superliminal ei ole, kunhan oppii kokeilemaan odottamattomia ratkaisuja ja rikkomaan omat odotuksensa. Matkan edetessä syvemmälle ja syvemmälle mielen syövereihin vanhoista ratkaisumalleista nimittäin luovutaan hyvin nopeasti ja pelaaja joutuu jatkuvasti haastamaan juuri opittuja lainalaisuuksia.
Myönnän, että kahdessa pulmassa etsin apua walkthrough-oppaista, ja molemmat ratkaisut saivat minut tuntemaan itseni idiootiksi. Lyhyesti sanottuna tämä peli palkitsee yhtäläisesti intuition seuraamisen sekä oman ajattelunsa kyseenalaistamisen.
Superliminalin suurin harmi on sen lyhyt kesto. Useimmat pelaajat läpäisevät Pillow Castlen pelin parissa tunnissa, vaikka salaisuuksia etsimällä voi saada kulumaan enemmänkin aikaa. Toisaalta peli tuntuu tarinallisesti harkitulta, ja loppua kohti tiivistyvä tunnelma pitää pelaajan hienosti otteessaan. Lyhyt kesto on siis lopulta sekin vain näkökulmakysymys.
Superliminal on kaiken kaikkiaan huolella rakennettu ja omaperäinen pulmapeli, joka tarjoaa monta sykähdyttävää hetkeä. Muutama irtobugi ja pienet visuaaliset särmät eivät riitä kokemusta latistamaan. Tätä peliä ei kannata missata.
SUPERLIMINAL
”Lyhyestä kestosta huolimatta vaikuttava ja mieleenpainuva pulmapelikokemus.”
