Arvostelu The Signifier on kunnianhimoinen teknotrilleri, josta haluaisi pitää enemmän kuin mitä pelin laatu sallii
Tarinavetoinen The Signifier vie lähitulevaisuuteen, jossa maailman suurimman teknologiayhtiön johtaja on kuollut merkillisissä olosuhteissa. Pelaaja pääsee selvittämään, onko kyseessä itsemurha vai jotain vieläkin pahempaa. Kyse ei ole aivan tavallisesta murhamysteeristä, sillä surrealistisessa ja omaperäisessä pelissä liikutaan tosimaailman lisäksi myös mielen syvyyksissä ja unissa.
Julkaisupäivä: 15.10.2020
Tekijä: Playmestudio
Julkaisija: Raw Fury
Saatavilla: PC, Mac
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: 7 tuntia
Ensimmäisestä persoonasta kuvattu The Signifier on eräänlainen teknojännäri, sillä pelaaja ajautuu hyvin syvälle mielen kiemuroihin selvittäessään maailman suurimman teknologiayhtiön johtajan salaperäistä kuolemaa. Pelin päähenkilö Frederick Russell on tutkija, joka on keskittynyt tekoälyn lisäksi myös mielen salojen selvittämiseen.
Russell on rakentanut luomansa tekoälyn kanssa kokeellisen Dreamwalker-nimisen laitteen, jonka avustuksella hän voi hypätä edesmenneen henkilön muistoihin, ja liikkua niissä virtuaalisesti. Pelissä on samaan aikaan kolme eri todellisuutta: Russellin todellisuus, uhrin objektiiviset muistot ja subjektiivinen unimaailma. Kaikki eri ulottuvuudet nivoutuvat toisiinsa hämmentävän helpon oloisesti, vaikka ne saavatkin paikoin oman ajatushautumon solmuun.
The Signifier ei ole kaikkein yksinkertaisin peli, mitä sen tarinaan ja toteutukseen tulee. Jos omaperäiset pelit ovat mieleen, on The Signifier varma hankinta. En kuitenkaan itse lähtisi kuvailemaan sitä kokeelliseksi. The Signifier tuo vahvasti mieleen vuonna 2017 julkaistun Observer-pelin, jossa Rutger Hauerin esittämä poliisi tunkeutui muiden ihmisten aivoihin.
Vieraan mielen muistot ja unet ovat The Signifierissä vähintäänkin surrealistisia, ja ne tasapainottavat juuri sopivasti tosimaailmassa liikkumista. Pelin kantava teema on se mitä tapahtuu, kun oma henkilökohtainen todellisuus kohtaa toisen mielen kanssa hyvin perustavanlaatuisella tavalla. Lisäksi peli herättää kysymyksiä siitä, näemmekö maailman sellaisena kuin se on vai onko kyseessä jokaisen oma subjektiivinen kokemus.
Isoja teemoja, jotka voivat helposti kaatua vaivaannuttavaan korniuden suohon, mutta kaikeksi onneksi The Signifier on toteutettu sen verran mallikkaasti, että peli kantaa painavan sisältönsä upealla tavalla.
The Signifier koostuu pelimaailman tutkimisesta ja erilaisten puzzle-pähkinöiden selvittämisestä. Niiden ratkaiseminen vaati omalla kohdalla jonkin verran aivotyöskentelyä. Pelissä pärjääminen vaatii kaiken kolmen eri ulottuvuuden hallitsemisen, ja niissä olevien asioiden saumatonta yhdistelyä. Dreamwalker-vekottimen tekoäly antaa tarvittaessa vinkkiä siitä, kuinka edetä, ja tämä on todella hyvä ratkaisu siinä mielessä, koska pelin suunta ole aina kovin selvä. Puzzlet ovat parhaimmillaan hyvin nokkelia.
Käytännössä Dreamwalker-härveliä käytetään niin, että aikajanalle avautuvista päivämääristä pääsee murhamysteerin uhrin eri hetkiin ja sijainteihin. Esimerkkinä voi käyttää murhatun henkilön kylpyhuonetta, joka on mennyt palasiksi, sillä siihen on heitetty voimalla jotain. Tosimaailman lisäksi sekä objektiivisesta todellisuudesta ja unimaailmasta löytyy tiettyjä elementtejä, joita yhdistelemällä selviää yksityiskohtia siitä, kuinka peili on rikottu. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta se ei sitä todellakaan ole, sillä peliin pääsee hyvin helposti sisälle.
The Signifierin pelaaminen tuntuu todella hyvältä, mutta siinä eteneminen on ajoittain hyvin tuskastuttavaa.
Russell liikkuu näppäimistöä painelemalla, ja ympäristöä pällistellään hiiren avustuksella. Pelissä voi käyttää ainoastaan niitä asioita, joiden kohdalle ilmestyy kämmenen kuva. Esineiden ja muistojen tarkastelu onnistuu, kun niiden kohdalla näkyy silmä. Välillä tämä tarkoittaa sitä, että pelimaailmoja pitää nuohota perusteellisesti, sillä mainitut ikonit eivät aina osu kohdalleen. Mikään ei pilaa kunnollista pelinautintoa yhtä tehokkaasti kuin pitkälle viety päämäärätön haahuilu. Lisäksi The Signifierin pelimekaniikka ei ole aina kovin selvää, sillä pelin kannalta hyvin olennaisista toiminnoista ei kerrota mitään.
The Signifier näyttää perushyvältä, ja sen unenomaiset maisemat on tehty todella taitavasti. Mielten syvyydet ja etenkin surrealistinen unimaailma on miellyttävää katseltavaa, eikä tosimaailmakaan ole pöllömmän näköistä. Pelin ääninäyttely on yllättävän esimerkillistä, eikä se kärsi muiden vähän pienempien julkaisujen hupaisasta piirteestä, jossa sama ääninäyttelijä toimii lukuisien hahmojen ääninä. En tiedä kuka toimii Russellin ääninäyttelijänä, mutta hän onnistuu kanavoimaan sellaista harvoin kuultua Keanu Reevesiä, joka kuulostaa uskottavalta. Itse dialogi on tehty osuvasti, ja niihin liittyvät valinnat vaikuttavat pelin kulkuun. Äänimaailman kohdalla itseäni alkoi nopeasti hiostaa alati luuppaava äänimatto. Se toki onnistuu luomaan tunnelmaa, mutta rajansa kaikella.
The Signifier ei ole missään mielessä täydellinen peli, mutta sen peloton uuteen suuntaan hiihtäminen on mallikasta, ja sen parissa viihtyy. Pelin pienet, mutta sitäkin nihkeämmät piirteet rohkaisevat lopettamaan pelaamisen, mutta vähän ajan päästä The Signifier kutsuu uudelleen, sillä sen uutuudenviehätys on väkevää. Tästä huolimatta en usko, että The Signifier houkuttaa itseäni pelaamaan sen uudelleen läpi. The Signifier kuuluu niihin peleihin, joista haluaa pitää niin vimmatusti, vaikka se ei tee sitä aina kovin helpoksi.
THE SIGNIFIER
”The Signifier on kunnianhimoinen ja huipputeknologian ryydittämä murhamysteeri, jollaista ei ole ennen nähty.”
