Uusimmat

Arvostelu: Time Carnage päästää ampumaan dinosauruksia virtuaalitodellisuuteen – juuri muuta hienoa ei pelissä sitten olekaan

20.04.2018 12:00 Aleksi Pakkala

VR-pelien maailmassa nauttivat suurta suosiota vihollisaaltoihin perustuvat räiskinnät, joissa pistetään massoittain vihulaisia palasiksi. Myös Wales Interactiven kehittämä Time Carnage osuu tähän jo lähes ylibuukattuun peligenreen, mutta ei tuo siihen mitään uutta.


Julkaisupäivä: julkaistu / Kehittäjä: Wales Interactive / Julkaisija: Wales Interactive /  Testattu: PlayStation 4 Pro + PlayStation VR / Saatavilla: HTC Vive, Oculus Rift & PlayStation VR / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 16 / Peliä pelattu arvostelua varten: kuusi tuntia


Time Carnage syöksee pelaajan eri aikakausiin, niin menneisyyteen kuin myös tulevaisuuteenkin, lahtaamaan aikakauden teemaan sopivia vihulaisia, kuten zombeja, robotteja ja dinosauruksia. Tarina esitetään päävalikon tekstilaatikkojen kautta, eikä se ole hapankorppua paksumpi. Aikamatkustus on jo lähtökohtaisesti läpikoluttu teema viihteen maailmassa, ja näin vasemmalla kädellä toteutettu tarina aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Oli kuitenkin jo Time Carnagen ensimmäisen trailerin perusteella selvää, ettei syvällinen tarina ole ollut missään vaiheessa edes tavoitteena kehittäjille.

Time Carnagen viihdyttävyyden suurin tukipilari on hyvin toimiva pelattavuus. Pelistä on karsittu kaikki ylimääräinen, kuten vapaa liikkuminen, ja kaikki kehitysvarat on suunnattu tarkkaan ja timanttiseen räiskintään. Lopputulosta ei hyvällä omallatunnolla voi kutsua timanttiseksi, mutta kaikenkarvaisten otusten räiskiminen on pääsääntöisesti sulavaa, aseiden vaihtaminen onnistuu kuin luonnostaan muutaman tehtävän jälkeen ja yleisesti toiminta saa pelaajan tuntemaan itsensä aina hetkellisesti oman elämänsä action-sankariksi.

Peliä pelataan paikallaan seisten, lähestyviä vihulaisia räiskien. Tehtävään valitaan mukaan neljä asetta, joita avautuu tasaiseen tahtiin kampanjassa edetessä. PlayStation VR -versio toimii vain ”melko hyvin”. Peli hukkaa välillä pelaajan käsien sijainnin, mikä rampauttaa kokemusta oleellisesti. Vaikka toiminta on pääsääntöisesti varsin toimivaa, tällaiset pienet tekniset ongelmat nostavat verenpainetta hälyttävän nopeasti Time Carnagen kaltaisessa nopeatempoisessa pelissä.

Tahdista huolimatta pelaaminen muuttui pakkopullaksi, jo siinä kohtaa, kun kellossa ei ollut kolmea tuntia enempää aikaa, ja kampanjatilan puoliväli häämötti. Time Carnage ei kehity merkittävästi uusien aseiden myötä, ja vaikka aikakaudet ja ammuttavat nisäkkäät vaihtuvat, ei peli tarjoa läheskään tarpeeksi vaihtelua pysyäkseen pitkään mielenkiintoisena. Pienen piristysruiskeen tarjosi haastetila, jossa on lyhyempiä tehtäviä erikoissäännöillä. Näistäkään ei tosin irronnut hupia kuin yhdeksi ylimääräiseksi tunniksi, mutta mikäli kaikista haasteista haluaa kammeta parhaat arvosanat, saa pelitilaan upotettua tunteja arvokasta aikaansa.

Time Carnage ei tue Dualshock 4 -ohjainta, eikä Playstation VR -tähtäinohjainta. Käytettävissä ovat siis ainoastaan Playstation Move-kapulat, jotka kieltämättä sopivat pelin tyyliin parhaiten, mutta nostavat epäsuorasti Time Carnagen hintaa.

Time Carnage on tehty melko pienellä budjetilla, ja se näkyy ja kuuluu.

Pelin graafinen ulkoasu on VR-pelien mittakaavassa sieltä huonommasta päästä, mutta tilanne voisi olla huomattavasti pahempikin. Aseiden mallit ja tekstuurit ovat tarkkoja, ja osa lokaatioista mielenkiintoisia visuaalisesti. Valitettavasti ammuttavat viholliset ovat kaikki toistensa klooneja, ja jokaista vihollistyyppiä on pelissä vain yksi malli, mikä omalta osaltaan lisää pelin puuduttavuutta. Kaiken lisäksi hahmomallit ovat hyvin yksinkertaisia, ja animaatiot todella tönkköjä.

Kuollessaan vihollisten ruumiit lentelevät holtittomasti ympäriinsä luoden lähinnä surkuhupaisan vaikutelman pelin fysiikkamallinnuksesta.

Time Carnagen äänisuunnittelu on selkeästi ohitettu pelkällä olankohautuksella. Jokaisella vihollistyypillä on yksi ääniraita, joka toistuu joka kerta kun kyseistä vihollistyyppiä on ilmestymässä näkökenttään. Tarkasta spatiaaliaudiosta on turha edes haaveilla, sillä äänilähteet on selvästi asetettu vain ”sinnepäin”. Esimerkiksi aseiden äänillä ei ole suuntaa, vaan asennosta riippumatta aseen ääni kuulostaa tulevan pään sisältä. Vihollisten päästämät örinät tuntuvat myös tulevan vähän mistä sattuu, eikä tarkkaa suuntaa äänelle ole mahdollista hahmottaa.

Selkeä suunta äänelle olisi tietenkin erittäin oleellinen ominaisuus tilanteissa, joissa vastustaja lähestyy pelaajaa näkökentän ulkopuolelta. Time Carnagea testattiin Sennheiser IE80 -nappikuulokkeilla, Sennheiser HD800S -kuulokkeilla sekä Sony MDR-1000X -vastamelukuulokkeilla. Samat ongelmat toistuivat kuulokkeista riippumatta.

Olen jo vuosia ollut innoissani virtuaalitodellisuudesta ja sen erilaisista käyttötavoista, mutta erityisesti kiinnostusta herättävät uudet innovatiiviset tavat käyttää virtuaalitodellisuutta hyväksi peleissä. Time Carnage on tältä osin täydellinen pettymys. Kaikki mekaniikat on kopioitu melko suoraan toisilta kehittäjiltä, jotka ovat myös toteuttaneet ne Wales Interactivea paremmin.  Aikamatkustuslisä ei tuo paljoa lisäarvoa pelille, varsinkaan kun teeman ympärille ei ole edes yritetty rakentaa minkäänlaista tarinaa.

Time Carnage ei ole hyvä peli, eikä edes tyydyttävä. Kyseessä on heikko peli, jota voi suositella 20 euron hintaan ainoastaan aaltopohjaisten VR-räiskintöjen hartaimmille faneille.

Mikäli VR-lasit on hankittu, ja genren pelit täysin kokematta, suosittelen lämpimästi aloittamaan jostakin muusta pelistä. Time Carnagen kampanjatilan läpäisyyn kuluu aikaa noin viidestä seitsemään tuntia, ja kaiken kaikkiaan pelattavaa on noin kymmeneksi tunniksi. Toki Time Carnagen pelaaminen on ajoittain melko viihdyttävää, ja pelissä on jonkinlaista etenemisen tuntua avattavien aseiden muodossa, mutta nämä pienet valonpilkahdukset eivät onnistu nostamaan julkaisua unohdettavan kertakäyttöpelattavan suosta.

TIME CARNAGE

”Time Carnage on kertakäyttöistä VR-viihdettä.”

Aleksi Pakkala

”Liityin Muropaketin kirjoittajien riveihin syksyllä 2017 ja otin kontolleni tietokonekomponenttien puolen - näytönohjaimet, prosessorit, emolevyt ja muistit. Olen kirjoitellut muustakin tietotekniikasta, ja hairahtanut jopa peliarvostelujen puolelle - mutta sydämeni sykkii lopulta benchmarkkaamiselle ja suorituskykylukujen pyörittelylle. Niin elokuvien kuin pelien kanssa huomaan ajautuvani toistuvasti scifin pariin ja nauttivani siitä. Vielä en ole kokenut pelien saralla mitään yhtä vakuuttavaa kuin alkuperäisen Mass Effect -trilogian, ja tulevista elokuvista eniten odotan jatkoa vuoden 2021 Dyynille.”

Muropaketin uusimmat