Legend of Zelda: A Link to the Past (GBA)

27.03.2003 00:00 | Mikko Karvonen | 236

Vain harva asia on varmaa nykyisillä pelimarkkinoilla, mutta uuden Zelda-pelin ilmestyminen on poikkeuksetta merkittävä tapaus. Tänä keväänä Linkin faneille on luvassa makeaa mahan täydeltä. Toukokuussa Gamecubelle julkaistaan The Wind Waker, joka on epäilemättä yksi vuoden odotetuimmista peleistä. Sitä ennen GBA:n omistajat pääsevät kuitenkin lämmittelemään juuri ilmestyneellä A Link to the Pastilla. Paketista löytyy Super Nintendolta tutun seikkailun lisäksi mielenkiintoinen moninpeli-uutuus The Four Swords.

Zeldaa pelastamaan

Yksinpelin tarina saa alkunsa, kun Link herää keskellä yötä Zeldan telepaattiseen avunhuutoon. Nuoren sankarikokelaan setä lähtee pelastamaan prinsessaa, jonka paha velho Agahnim aikoo uhrata avatakseen sinetöidyn portin Pimeille maille. Yritys kuitenkin epäonnistuu ja Linkin on tartuttava toimeen. Prinsessan pelastaminen ei ole kovin monimutkaista, mutta Agahnimin suunnitelmien pysäyttäminen vaatii jo selvästi enemmän vaivannäköä. Tarinan edetessä pelaajan on myös selvitettävä, mistä tässä kaikessa oikeastaan onkaan kyse.

Tulokas vangitsee pelaajan mielenkiinnon monipuolisuutensa ja erinomaisen rytmityksensä avulla, kuten pelisarjan edustajilla on ollut tapana. Seikkailun tapahtumat on jaettu selkeisiin tehtäviin, jotka sijoittuvat vuorotellen laajalle ulkoilmakartalle ja sitä täplittäviin luolastoihin. Yksikään osuus ei ole liian pitkä tai yksitoikkoinen, vaan pelaajaa kuljetetaan jatkuvasti tilanteesta ja haasteesta toiseen. Kaikki yksityiskohdat on harkittu tarkkaan, joten pelinautintoa ei pääse häiritsemään oikeastaan mikään.

Sisältöpuolella tarjonta on varsin tuttua kaikille Zelda-sarjaa pelanneille. Ulkomaailmassa Link hakkaa puita ja nurmikkoa, keräilee rupee-kolikoita, etsii seikkailun aikana tarvittavia esineitä ja taistelee erilaisten vihamielisten olentojen kanssa. Linnoissa ja luolastoissa pelaajan on puolestaan selvitettävä tiensä paikan aarretta vartioivan loppuvastustajan luokse. Tätä operaatiota hankaloittavat hirviöiden ja ansojen lisäksi myös sekalaiset, mutta tavallisesti varsin kekseliäät pulmat.

Olennainen osa pelin viehätystä on sen runsas esinevalikoima. Seikkailun aikana vastaan tulee kymmeniä erilaisia varusteita, aina aseista uusia erikoiskykyjä antaviin tavaroihin saakka. Niiden etsiminen tarjoaa pelaajalle mukavasti tekemistä, mutta todella merkittäväksi valikoiman tekee tapa, jolla sitä hyödynnetään seikkailun kuluessa. Käytännössä jokaiselle pelin esineelle löytyy useampi kuin yksi käyttötarkoitus, ja ne saattavat olla täysin erilaisia. Tämä vaatii pelaajalta melkoisesti nokkeluutta, mutta tekee samalla pelaamisesta todella palkitsevaa.

Kanssa kavereiden

Vanhojen Zelda-veteraanien kannalta paketin tärkein osuus on varmasti uusi moninpeliseikkailu The Four Swords. Sen pelaaminen ei onnistu lainkaan ilman linkkikaapelia ja vähintään yhtä pelikaveria, joten monille tämä tarkoittanee pieniä lisäinvestointeja. Kun niistä on selviydytty, eteen aukeaa neljälle eri alueelle jakautuva seikkailu, jossa pelaajien tehtävänä on tuulivelho Vaatin kukistaminen. Jokainen episodi koostuu kolmesta eri tehtävästä, joiden aikana pelaajien on kerättävä riittävästi rupee-kolikoita seuraavan kentän aukaisemiseksi.

Moninpeli heittää pelaajien eteen pääasiassa taisteluja, pulmien ratkomista ja erilaisia hahmojen välisiä kilpailuja. Suurin osa tilanteista on suunniteltu siten, että niistä selviäminen vaatii pelaajilta saumatonta yhteistyötä. Vastaan tulee mm. vain tietyn värisille hahmoille tarkoitettuja ruutuja, hauskoja magneettikäsineitä ja vihollisia, joiden kukistaminen vaatii tarkasti koordinoituja hyökkäyksiä.

Uudenlainen pelimoodi on rakennettu erittäin taitavasti. Tavanomaisen Gauntlet-mätkinnän sijaan se tarjoaa monipuolista ja kekseliästä peliviihdettä, jossa hahmojen lukumäärää hyödynnetään suorastaan nerokkaasti. Yhteistyön ja keskinäisen kilpailun lomittuminen nostaa tunnelman hetkessä kattoon ja saa pelaajat kiihkeästi huutamaan toiselleen ohjeita. Kokonaisuutena seikkailu on tosin lyhyehkö, mutta hahmomäärän mukaan vaihtuvat tehtävät ja muutamat satunnaiset luolastoelementit pitävät huolen siitä, että moninpelin pariin jaksaa palata useampaankin otteeseen.

Voittajien sukua

Pelin teknisessä toteutuksessa ei ole juuri huomauttamista. Pelattavuus on hiottu jälleen kerran täydelliseksi eikä monipuolisen esinevalikoiman käyttäminenkään tuota ongelmia. Graafisesti The Four Swords on huippuluokkaa, mutta yksinpeliseikkailu pysyttelee ehkä liiankin uskollisena esikuvalleen. Super Nintendolta periytyvää grafiikkaa on viilattu vain paikoin, joten peli ei nouse aivan GBA:n näyttävimpien julkaisuiden tasolle. Äänimaailma on suurin piirtein entisellään, mutta siitä nauttiminen vaatii ehdottomasti kuulokkeiden käyttämistä. Käsikonsolin pieni kaiutin ei nimittäin tee oikeutta pelin loistaville taustamusiikeille.

Kokonaisuutena paketti kuuluu ehdottomasti GBA:n laadukkaimpiin julkaisuihin. A Link to the Past on ikääntynyt arvokkaasti ja säilyttänyt vanhan charminsa entisellään. The Four Swords puolestaan tarjoaa parasta moninpeli-viihdettä, jota Game Boy Advancella on tähän mennessä nähty. Kumpikin peli olisi hankkimisen arvoinen yksinäänkin, joten samassa paketissa tarjoiltuna yhdistelmä on lähes voittamaton. Kannattaa siis tehdä itselleen palvelus ja poiketa lähimmän pelikauppiaan luona mahdollisimman pikaisesti.