Uusimmat

Adventures of Tintin – The Secret of the Unicorn (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

09.11.2011 16:40 Miikka Lehtonen

Tekijä: Ubisoft Montpellier
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: 3DS, PC, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.ubi.com/US/Games/Info.aspx?pId=9803
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Belgialaisen Hergén Tintti-sarjakuvat ovat viihdyttäneet niin nuorempia kuin vanhempiakin sarjakuvan ystäviä jo vuosikymmenten ajan. Harvassa ovat ne meikäläisen sukupolven edustajat, jotka eivät Tinttien parissa kasvaneet.

Niinpä onkin kiva nähdä, että sarjakuvasankari saa taas ansaitsemaansa näkyvyyttä suuren budjetin elokuvan ja sen kylkeen kyhätyn pelin myötä. Ja vielä mukavampaa on, että peli on ihan asiallinen!

No, ainakin siis lisenssipeliksi. Mutta aikana, jolloin suuri osa lisenssipeleistä on yhä – vasta neljättä vuosikymmentä – täyttä roskaa, otan kyllä ilomielin vastaan kaikki auringon pilkahduksetkin mustien pilvien keskellä.

Peli seurailee elokuvan tapahtumia ja lainailee näin tapahtumia, hahmoja ja käänteitä useammastakin Tintti-albumista. Kaikki saa alkunsa kun nuori toimittajasankarimme ostaa kirpputorilta laivan pienoismallin, jota moni muukin taho kaipaisi. Tästä sitten lähdetään seikkailemaan keskelle merirosvoja, kadonneita aarteita, sateen piiskaamia linnanraunioita ja monia muita eksoottisia paikkoja, jotka olivat minun nuoruudessani yhtä seikkailun kanssa.

Mikä ei suinkaan ole sattumaa, sillä Tintin tarina on paluu viattomampaan ja yksinkertaisempaan aikaan, jossa suuri seikkailu saatiin taottua irti vaikka aarteenetsinnästä merikapteenin kanssa. Ei terroristeja, ei avaruusolentoja, ei räppääviä gangstereita tai muuta roskaa.

Moisten turhuuksien tilalla nähdään jotain muuta, joka on myös tuttua menneiltä kunnian vuosilta: 2D-tasohyppelyä.

Helppoa pelailua

Valtaosta Tintin ihmeellisestä seikkailusta todella kuvataan 2D-perspektiivistä hemaisevan grafiikan ja todella hauskan pelattavuuden saattelemana. 2D-osiot tuovat erehtymättömästi mieleen Bonanza Brosin kaltaiset Megadrive-pelit.

Tintti hiippailee pitkin kartanoja, luolastoja ja palatseja muksien kumoon vartijoita ja ratkoen kepeitä puzzleja. Välillä kiipeillään, välillä ryömitään, välillä etsitään aarteita ja välillä tapellaan vastustajia vastaan – mutta verettömän sarjakuvamaisesti. Pahimmankin kohtelun saanut vastustaja jää pitelemään päätään tipusten pyöriessä pään ympärillä. Yleisilme on muutenkin äärettömän pelimäinen, sillä kerrosten vaihtamiseen käytetyt kohdat ja usein jopa oikea etenemisreitti on merkitty selvästi.

Tämä osoittautuu kuitenkin vahvuudeksi, sillä se sopii erittäin hyvin yhteen pelin sarjakuvamaisen logiikan kanssa. Kun kyse selvästi on sarjakuvapelistä, miksi Tintti ei voisi esimerkiksi lentää rotkojen yli papukaijan jaloissa roikkuen, tyrmätä vastustajia heittämällä näitä rantapallolla tai tehdä monia muita arsenaaliin kuuluvia temppuja.

Pääpaino on puzzleilulla, joka muuttuu pelin edetessä jopa sangen monipuoliseksi. Tintti saa kaverikseen kapteeni Haddockin, minkä jälkeen nappuloiden painelun ohella pitää kahden hahmon avulla junailla erilaisia reittejä auki, jotta molemmat pääsevät etenemään omia polkujaan pitkin.  Välillä taas hypätään Miloun … tassuihin? Tällöin haukutaan kumoon rottia, kaivetaan esiin aarteita ja nuuskitaan selville reittejä, jotta Tintin tie eteenpäin aukeaa.

Tempo on rauhallinen ja vaikeustaso loiva, sillä kyse on selvästi nuoremmalle väelle suunnatusta pelistä. Huomasin silti itsekin nauttivani tarjolla olleesta velmuilusta ja puuhastelusta. Ja miksipä ei? Tarina on sujuva, pelattavuus sujuvaa ja vastaan tulee jatkuvasti uusia ympäristöjä ja ideoita, jotka pitävät pelin tuoreena. Oma osansa viehätyksestä selvittyy varmasti myös sillä, että pelin on kehittänyt porukka, jonka aiempaan tuotantoon kuului legendaarinen Beyond Good & Evil –peli.

Ja jos koko Tintti olisi letkeää 2D-seikkailua, arvostaisin peliä reippaasti nykyistä enemmän.

Ongelmana on kuitenkin se, että markkinointiosaston pojat eivät ole selvästi luottaneet 2D:n voimaan ja niinpä peliin on tungettu mukaan tylsiä 3D-osuuksia, joissa lennellään etanan vauhdilla ukkospilvien tai kanjonien läpi, ajellaan moottoripyörällä autiomaassa tai vain juoksennellaan pitkin maita ja mantuja C-luokan Uncharted-kopion hengessä.

Onneksi nämä osiot ovat selvästi vähemmistössä ja muodostavat vain noin kolmasosan pelin kestosta, mutta ne ovat silti niin vaisuja ja innottomia oivaltavaan 2D-kikkailuun verrattuna, että ne paistavat ikävästi esiin ja vesittävät koko peliä.

Todellinen pohjanoteeraus on kuitenkin pelin Kinect-tuki, sillä julkaisijalla ei ole ollut pokkaa jättää Kinect-kohtauksia vain lisälaitteen omistajien riemuksi tai vielä mieluummin kokonaan paketista ulos. Ja niinpä Kinect-kohtaukset pelataan sitten lisälaitteen puuttuessa läpi analogitatilla käsikursoria ohjaillen, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että kohtaukset ovat suorastaan naurettavan yksinkertaisia ja hidastempoisia. En olisi uskonut, että merirosvojen miekkailusta saa näin tylsää!

Matka unimaailmaan

Lisenssipelille todella harvinaisesti Tintin seikkailu ei pääty elokuvan lopputeksteihin, sillä mukana on myös todella mainio co-op-pelitila. Siinä Tintti seikkailee yhdessä kaveriensa kanssa kapteeni Haddockin alitajunnassa. Kehitystiimi on antanut mielikuvituksensa lentää ja pistää pelaajan todella unimaisiin maailmoihin, joissa kiipeillään välillä jättinaamoja pitkin tai hypitään tyhjyydessä leijailevalta saarekkeelta toiselle.

Pelattavuuskin toimii: molempien pitää toimia yhteistuumin, jotta reitti eteenpäin aukeaa, mutta samaan aikaan pisteytys on kummallekin oma, joten mukana on myös kepeää kilpailua.

Kokonaisuutena Tintti on siis letkeä paketti. 2D-hypähtelyn ulkopuolisten osioiden vaisuus ja matala vaikeustaso tarkoittavat sitä, että kyse ei ole mistään varsinaisesta jokamiehen hitistä, mutta jos olisin nuori mies, olisin pelistä varmasti aivan täpinöissäni. Ja menihän sen parissa nytkin pari iltaa todella sujuvasti ja mukavasti.

Lisäpisteitä siitä, että pelistä löytyy suomenkieliset valikot ja tekstitykset joka kohtaukseen, joten nuorempi väki pystyy pelaamaan ongelmitta yksin.

Elokuvapeliksi siis mitä mainioin luomus.

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lue myös arvostelumme erinomaisesta Tintin seikkailut -elokuvasta!

Albumit on selvästi luettu läpi huolella, sillä Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus on hieno hatunnosto Hergén sarjakuvaklassikolle. Motion captureen yhdistetty digianimointi siirtää hahmot onnistuneesti valkokankaalle säilyttäen kuitenkin samalla lähdemateriaalin avainelementit. On tarpeetonta spekuloida onko valittu toteutustapa Tintin tapauksessa oikea. Onhan se, ja vieläpä ainoa oikea. Esimerkiksi Andy Serkis tulkitsee kapteeni Haddockia perunanenäisenä pikselihahmona paremmin kuin yksikään näyttelijä voisi omilla kasvoillaan tehdä. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa Tintin vievän motion capture -elokuvat uudelle tasolle. Spielberg on tehnyt merkkiteoksen, joka painii ihan eri sarjassa kuin Robert Zemeckisin kunnianhimoiset, mutta ontuneet Beowulf tai Napapiirin pikajuna. 

Lue koko juttuElokuva-arvostelu: Tintin seikkailut on Steven Spielbergin paras elokuva 2000-luvulla

 

 

Toinen mielipide

 The Secret of the Unicorn seuraa uskollisesti elokuvan tapahtumia. Hahmoja ja käänteitä on useasta Tintti-albumista. Alussa nuori toimittajamme ostaa kirpputorilta laivan pienoismallin, joka osoittautuu varsin halutuksi. Siitä alkaa seikkailu täynnä merirosvoja, kadonneita aarteita ja monia muita valloittavia paikkoja. Vaikeustaso on lapsille kohtuullinen, mutta varmasti aikuiselle paljon pelaavalle helppo.

Tintti hiippailee pitkin hämyisiä luolastoja ja loisteliaita kartanoita. Matkalla rökitetään vartijoita. Kiipeilyä ja ryömimistä unohtamatta. Tasojen vaihtamiseen käytetyt kohdat ja oikea etenemisreitti on usein merkitty – yleisilme on sarjakuvamainen ja pelimäinen. Suurin osa seikkailusta tapahtuu 2D-kuvakulmasta silmiä hivelevällä grafiikalla.

Tintin kaverina häärää kapteeni Haddock, jonka kanssa pitää yhdessä junailla erilaisia reittejä auki, jotta molemmat pääsevät etenemään omia polkujaan pitkin. Vielä hauskempaa on, että silloin tällöin pääsee maistamaan myös Miloun koiran elämää. Pelin Kinect-tuen olisi sen sijaan saanut jättää pois turhana ja häiritsevänä tekijänä.

Tintin seikkailu ei pääty elokuvan lopputeksteihin, vaan mukana on myös todella erinomainen co-op-pelitila, jossa seikkaillaan kapteeni Haddockin alitajunnassa. Kehitystiimi on laittanut mielikuvituksensa tosissaan peliin. Co-op-pelitilan pisteytys on kummallekin oma, joten mukana on myös kilpailua.

Onnistunut viimeistely alleviivaa sitä, että The Secret of the Unicorn on tehty taidolla ja antaumuksella, mikä on taannut mainion lisenssipelin. Peli on jopa täysin tekstitetty suomeksi.

Simon Elo

 

Lue myös

Age of Empires Online (PC)

Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Elder Scrolls V: Skyrim -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

FIFA 12 (3DS)

Pac-Man & Galaga Dimensions (3DS)

Panzer Command Ostfront (PC)

Renegade Ops (PC, PS3, Xbox 360)

Rise of Nightmares (Xbox 360)