Air Conflicts: Secret Wars (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Games Farm
Julkaisija: bitComposer Games
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Intel Core 2 Duo e7300/Athlon II X2 255, Geforce GTS 150/Radeon HD 5870 512 Mt, 3 Gt muistia
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.airconflicts.net
Arvostelija: Tero Lehtiniemi
Toisen maailmansodan lentelypelit eivät ole varsinkaan konsoleilla ihan se kaikista kuumin lajityyppi, ja PC:lläkin koko genreä hallitsee melko suvereenisti IL-2 Sturmovik. Tällaisessa tilanteessa mikä tahansa uusi yritys vaatii hulluutta tai rohkeutta. Ehkä vähän molempia.
Halpiksena julkaistu Air Conflicts: Secret Wars ei tällaisessa tilanteessa herättänyt mitään äärimmäisen suuria väristyksiä. Vaikka peli tarjoaakin suurin piirtein sitä mitä hintalapun ja varsin tuntemattoman tekijätiimin perusteella voisi kuvitellakin, onnistuu se kuitenkin myös yllättämään.
Air Conflicts: Secret Wars kertoo tarinan Libyan Tobrukissa salakuljettajana elävästä DeeDee Derbecistä, nuoresta innokkaasta naispilotista joka erinäisten käänteiden myötä ajautuu taistelemaan natsien vastaisen vastarintaliikkeen riveissä ympäri Eurooppaa.
Seitsemään kampanjaan jaettu tarina on esitetty varsin budjettipelimäisesti. Välianimaatiot ovat yksittäisiä kuvia, joiden päälle henkilöt sitten vaihtelevalla menestyksellä puhuvat vuorosanojaan. Tarina itsessään on yllättävän mukaansatempaavaa, joskaan ei kovin omaperäistä sotadraamaa, jonka suurimmaksi heikkoudeksi jääkin itse sankarittaren ääninäyttelijä. Nainen oikeasti kuulostaa siltä, kun ranskalaisen nationalistijärjestön nuorisosiiven edustajaa pakotettaisiin aseella uhaten vääntämään englantia. Todella väkinäisen ja itkuisen kuuloista.
Alkuvaiheessa myöskään itse tehtävät eivät vakuuta: muutaman minuutin rykäisyjä, joissa yleensä lennetään pisteestä A pisteeseen B ja välillä aiheutetaan ikäviä lento-onnettomuuksia maailman parhaalle lentoyhtiölle, Luftwaffelle.
Mikäli alkujärkytyksestä toipuu, parantaa Air Conflicts meininkiä kuin sika juoksuaan. Ankeasta esitystavastaan huolimatta tarinaa seuraa mielellään, ja varsinaisissa lentokontrolleissa on arcademittapuulla todella hyvä tuntuma.
Ankeat ainekset, kohtuullinen kokki
Lopputulos on se, että jostain käsittämättömästä syystä Air Conflicts: Secret Warsia on ihan kiva pelata. Se ei ole oikein millään yksittäisellä osa-alueella mitenkään mainitsemisen arvoinen peli, mutta ennakkoasenteen ja lähtökohdan huomioon ottaen onkin yllättävää, että huomasin pelaavani peliä ihan mielelläni.
Ne surullisen ankeat tehtävätkin pitenevät alun opetteluvaiheen jälkeen, ja toisen maailmansodan melko yksiulotteiseen taisteluun on eri tavoitteita yhdistelemällä saatu yllättävän paljon vaihtelua. Välillä pommitetaan laivoja, välillä varjostetaan viholliskoneita huomaamattomina ja välillä rehellisesti koiratapellaan.
Varsinaisesta koiratappelusta ei kuitenkaan voi puhua: peli tarjoaa melko hyvät tähtäysavut konekivääritulelle, ja siinä missä oma kone kestää kuritusta käsittämättömän paljon, viholliskoneet putoavat keskimäärin yhdestä kunnollisesta sarjasta.
Pelin vaurionmallinnus on myös maininnan arvoinen: oma kone tosiaan kestää kuritusta melko lailla, ja vahinko myös näkyy koneista. Puolikkailla siivillä ilmassa pysyvä Spitfire on kieltämättä melko huvittava näky, mutta ei luonnollisestikaan vaikuta koneen lento-ominaisuuksiin millään tavalla.
Vaikka erilaisia koneita onkin parisenkymmentä, näiden erot ovat pääosin melko minimaalisia. Vihollisen väreissä lentävää konetta on vaikeampi havaita, jonka lisäksi kestävyyden ja tulivoiman kaltaisissa ominaisuuksissa on pieniä eroja. Lentotuntumassa suurimmat erot ovat Junkers Ju-87:n kaltaisten syöksypommittajien ja perinteisten hävittäjien välillä.
Myöskään varsinaista vauhdin tuntua ei ole, eikä myöskään korkeuseroja. Pelatessa on jatkuvasti olo, että lentäisi noin kahden metrin päässä maanpinnasta, ja tätä fiilistä vielä kruunaavat joissakin tehtävissä vekkulisti maassa karkuun kipittävät vihollissotilaat.
Air Conflicts: Secret Wars on tämän kaiken sanomisen jälkeen todella hämmentävä kokemus. Vaikka se on pääosin toteutukseltaan keskinkertainen tai jopa surkea, on se toisaalta jollain ehkä jopa pelottavalla tavalla sympaattinen ja miellyttävä. Tässä tapauksessa voikin todella sanoa, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Luonnollisesti täytyy muistaa, että tässä tapauksessa se summa ei alun perinkään ollut kovin iso, joten sitä ei myöskään ole sen ylitys.
Lisää aiheesta
Ace Combat: Assault Horizon (PS3, Xbox 360)
Digital Combat Simulator: A-10C Warthog (PC)
IL-2 Sturmovik: Cliffs of Dover (PC)
Lue myös
Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360)
Call of Duty: Modern Warfare 3 (PC, PlayStation 3, Xbox 360)
Elder Scrolls V: Skyrim (PC, PS3, Xbox 360)
Lord of the Rings: War in the North (PC, PS3, Xbox 360)
Star Wars: The Old Republic -ennakko (PC)
Trine 2 –ennakko (Linux, Mac, PC, PS3, Xbox 360)
