Uusimmat

Alien Breed Trilogy (PC, Xbox 360)

23.04.2011 13:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Team 17
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Laitevaatimukset: Intel Core 2 Duo 2.0 Ghz/Athlon 64 X2 Dual Core 4200+, Geforce 8800 GT 256Mt/Radeon HD 3850, 2Gt RAM
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Alien Breed Trilogy
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

90-luvun Alien Breed -räiskinnät olivat epävirallisesti mutta silti tiukasti Aliens-leffoista lainaavia räiskintäpelejä, jotka tarjosivat pelaajille isometristä, klaustrofobista toimintaa massiivisia alienlaumoja vastaan.

90-luvulla pääasiassa Amigalla vaikuttanet pelisarja sai vuonna 2009 jatkoa Xbox Livessä julkaistun Alien Breed Evolutionin myötä. Uutta, trilogiana julkaistua Alien Breediä mainostettiin kaikkien aikojen kalleimpana ladattavana pelinä. Nyt kun koko komeus on julkaistu ja pistetty yksiin kansiin, on helppoa vastata kysymykseen että kannattiko.

Alien Breed Trilogy on kokoelma, joka tarjoaa samalla levyllä aiemmin ladattavina peleinä jaetut Alien Breed -sarjan pelit, joita ehkä hieman yllättävästi on kolme kappaletta. Alien Breed: Evolution, Alien Breed 2: Assault ja Alien Breed 3: Descent julkaistiin aikoinaan suhteellisen pienellä aikavälillä, mutta siitäkin huolimatta niissä on havaittavissa selkeitä eroavaisuuksia.

Pelin tarina kertoo Theodore J. Conrad -nimisestä mekaanikosta, jonka avaruusalus törmää avaruudessa ajelehtivaan hylkyyn. Kuinka sattuikaan, avaruudessa täysin sattumalta kellunut ja Conradin alukseen osunut alus olikin pullollaan mitä iljettävämpiä avaruusolentoja. Niinpä Conrad aloittaa apurinsa, androidi Mian kanssa epätoivoisen taistelun massiivisia alienlaumoja vastaan.

Pohjimmiltaan uudet Alien Breedit ovat edeltäjiensä tavoin isometrisiä toimintapelejä. Kontrollimekaniikka on tuttu esimerkiksi Housemarquen Dead Nation -peliä pelanneille: vasen tikku hoitaa liikkumisen, oikea tähtäämisen, jolloin pelaaja voi ja usein tämän täytyykin liikkua eri suuntaan kuin ampuu.

Pohjimmiltaan itse toiminta on viihdyttävää ja tyydyttävää. Graafisesti Unreal-pelimoottori on erittäin pätevä, aseissa on mukavasti voiman tuntua ja avaruusolennot vyöryvät päin sellaisina laumoina, että heikompaa hirvittää.

Suurin napinan aihe tällä osa-alueella lyötyy kuitenkin kontrolleista, nimittäin aseiden vaihdosta: Team 17 on suuressa viisaudessaan piilottanut aseiden vaihdon ristiohjaimen taakse, joka käytännössä tarkoittaa sitä että kaksikätisen ja kymmensormisen ihmisen on huomattavan vaikeaa vaihtaa asetta liikkuessaan, eli yleensä juuri silloin kun työkalun vaihtamiselle olisi suurin tarve.

Yrittäminen ei kannata

Uusien Alien Breedien pääasialliset ongelmat liittyvät kuitenkin siihen, mitä tapahtuu kun alieneita ei ammuta. Yliyrittämistä on kahdenlaista: yrittää liikaa silloin kun rahkeet eivät ihan riitä, ja yrittää liikaa silloin kun siihen ei ole mitään tarvetta. Team 17 on syyllistynyt näistä yliyrittämisen muodoista molempiin.

Ensin tarina. Dead Space ja System Shockit ovat kivoja pelejä joo ja nekin sijoittuvat vaurioituneisiin avaruusaluksiin, joissa joutuu taistelemaan niiden vihamielisiä asukkeja vastaan. Team 17:lla on saatu joku ihmeellinen päähänpisto, että samanlaista survival horror -henkistä kokemusta voisi yrittää myös Alien Breedeissä. Ja vituiksihan se taas meni.

Pelin hahmot eivät ole mielenkiintoisia, tarina on ennalta arvattava ja koko pelimekaniikka alienräiskinnän ulkopuolella on tympeää. Aina säännöllisin väliajoin Theodoren etenemisen estää lukittu ovi, myrkky- tai kaasuvuoto tai joku kourallisesti erilaisista esteistä. Koko homman logiikka  ontuu: miten aluksen pääinsinöörillä ei muka ole avainta yksinkertaisiinkaan paikkoihin aluksellaan, ja miksi esimerkiksi pelastettavat miehistön jäsenet avaavat tälle yhden oven ja tekevät sitten mitä lystäävät?

Lopputuloksena on siis se, että räiskinnän ulkopuolella pelaaja joutuu juoksemaan tuon tuosta erilaisten höpöhöpö-tavoitteiden perässä, joissa ei ole järkeä. Lisäksi pelin tarinankuljetus hoidetaan tympeillä sarjakuvastripeillä, vaikka pelimoottorissa olisi rahkeita paljon enempäänkin. Mihin ihmeeseen ne 2,5 miljoonaa dollaria oikein menivät?

Alien Breed Trilogyn puolustukseksi on sanottava että kolmas osa petraa usealla osa-alueella tarjoten taistelulle mielenkiintoisemman vaihteen, uusia ympäristöjä ja myös tarinalle loogisemman kehikon.

Joka tapauksessa pelin suurin ongelma on yliyrittäminen: puhtaana räiskintäpelinä Alien Breed Trilogy olisi ihan oivaa kamaa, ja puolivillaisen survival-horror-spedeilyn sijasta olisi ehkä kannattanut panostaa esimerkiksi siihen että kampanjan olisi voinut pelata co-oppina.

Tällaisenaan kyse on vain kokoelmasta ”ihan kivoja” ladattavia pelejä, ja Trilogyn itsessään tekee turhaksi kaksikin asiaa: Marketplacella kaupattiin sarjan pelejä taannoin pilkkahintaan, ja kotimaiset liian suuria myyntilukuja pelkäävät kauppiaat ovat lätkäisseet paketille keskimäärin 40 euron hintalapun. Sillä hinnalla tämä kannattaa jättää kauppaan, kympin-kahden pakettina ihan ok. PC-versio lähteekin Steamista suurin piirtein parilla kympillä.

 

Lisää aiheesta

Wiikon wanha: Alien Breed

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 10)

Lue myös

Deathsmiles (Xbox 360)

Echochrome II (PS3)

Hard Corps: Uprising (PS3, Xbox 360)

Pixeljunk Shooter 2 (PS3)

Portal 2 (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

SOCOM: Special Forces (PS3)