Arcania: Gothic 4 (PC, Xbox 360)

21.11.2010 19:53 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Spellbound Entertainment
Julkaisija: JoWood Entertainment
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PlayStation 3
Saatavilla: PC, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP/Vista/7, Core 2 Duo tai Athlon II 2.8Ghz, 2Gt RAM, Geforce GTX 8800 tai vastaava
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:http://www.arcania-game.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Allekirjoittaneella ja Piranha Bytesin Gothic-roolipelisarjalla pitkä ja vaikeasti selitettävä suhde. Se on samalla ollut alkuajoistaan asti todella viihdyttävä, mutta samalla aiheuttanut lukuisia frustraation hetkiä. Lähinnä kömpelön taistelujärjestelmänsä ja niiden aiheuttamien turhautumisten vuoksi.

Gothic 3 oli tämän lisäksi vieläpä tautisen buginen. Sen pelaamiskuntoon saamiseen vaadittiin vuosien mittaista faniyhteisön väliintuloa. Silti, sarjan kolme ensimmäistä osaa olivat ajatuksellisesti haastavia ja tunnelmallisia pelejä, joiden hieno yleisote antoi syyn ylenkatsoa bugit, kömpelön taistelujärjestelmän ja penniteatteri-tason ääninäyttelyn.

Sarjan uusin, neljäs osa ei kuitenkaan ole enää Piranha Bytesin käsialaa. Uusi yrittäjä on suhteellisen tuntematon Spellbound Entertainment (Airline Tycoon, Desperados, Giana Sisters DS), joten alkuun oli vaikea arvioida mihin suuntaan uusi tiimi tulee viemään sarjaa.

Vastaus on: toiminnallisempaan. Peliä tähdittää jälleen nimetön sankari, ja tarina vilisee aiemmista osista tuttuja vakionaamoja. Aluksi tuntuukin että kaikki on kunnossa, ja taistelukin pelittää sulavammin kuin mihin on tottunut.

Ilo muuttuu kuitenkin hyvin nopeasti hämmennykseksi, sitten turhautumiseksi. Arcania: Gothic 4 on nimittäin rakennettu Gothic-pohjan sijasta perinteiseen action rpg -muottiin. Juoni johdattaa pelaajaa lineaarisesti alueelta toiselle, ja jokaisella on ratkottava paikallisten asukkaiden enemmän tai vähemmän suuria ongelmia jotta tie eteenpäin aukenisi.

Juoni itsessään ei ole edes maininnan arvoinen, ja Gothicien ihastuttavimpana piirteenä olevat, eettismoraalisesti haastavat tehtävät loistavat poissaolollaan. Silloin kun valintoja joutuu tekemään, lopputulos on yleensä joka tapauksessa turha.

Jokin toimii

Gothicien taistelujärjestelmä ei ole koskaan ollut sarjan kantava voima. Taikuus on aina ollut tehokkaampi vaihtoehto kömpelölle miekkailulle, ja Gothic 3:ssa meininki oli stunlockkiin ajavine tappajapossuineen suorastaan tragikoomisen huvittavaa.

Arcania: Gothic 4 hoitaa tämän edeltäjiään paremmin. Miekkailu on sulavaa ja isojakin vihollislaumoja voi pyöritellä suhteellisen vaivattomasti. Mitenkään kauhean palkitsevaa miekkailu ei ole, parin peruslyönnin lisäksi pelaaja joutuu kiinnittämään huomiota lähinnä iskusarjojen hallitsemiseen.

Aiemmissa Gothiceissa tehokas ja mielenkiintoinen taikajärjestelmä on ikävä kyllä vesitetty samalla vaivalla. Loitsuja on vain kourallinen per koulukunta, eikä niistä mikään ole erityisen kiinnostava. Kun miekkailu vielä on keskimääräisesti tehokkaampi tapa pitää isot vihollislaumat kurissa, vanhaa Gothic-partaa kyllä hieman ihmetyttää. Myös hahmonkehitys on yksinkertaistettu aiemmasta, eri kouluttajiin pohjautuvasta oppijärjestelmästä tympeään ja epäkiinnostavaan taitovalikkoon.

Vaikka Arcania: Gothic 4:ään suhtautuisi perinteisenä toimintaroolipelinä eikä haaleana, vesitettynä versiona edeltäjistään, ei se silti ole kummoinen. Ei huono, mutta täysin yhdentekevä. Tarina ja tehtävät eivät ole kovin mielenkiintoisia, pelaajaa ei juuri haasteta millään tasolla ja sekä taistelu- että hahmonkehitysjärjestelmä ovat sulavuudestaan huolimatta yksinkertaisia ja mielenkiinnottomia.

Lopputulos on yhdentekevä tusinamättö, jossa ei tuttujen hahmojen ja kuvakulman lisäksi juuri mitään, minkä takia se ansaitsisi Gothicin nimensä jatkeeksi. Koko hommassa haisee innottomuus ja laiskuus. Maailma on täynnä paljon parempiakin lajityypin edustajia, käyttäkää aikanne ja rahanne mieluummin niihin.

Toinen mielipide (Xbox 360)

Gothic-sarjaa viimeksi toisen osan aikaan pelanneelle uusi Arcania oli ristiriitainen kokemus. Varhaisdementia on syönyt tarkemmat muistikuvat, mutta tuskin olen aivan väärässä väittäessäni, että sarjan neljännestä osasta puuttuu harmillisen paljon aiemmin nähtyä vapautta. Muutama kokonaisuuden kannalta merkityksetön valinta ei riitä pelaajalle, joka tahtoisi ammatinvalintansa olevan muutakin kuin valikossa jaettavia kykypisteitä.

Pyyhkeitä on pakko jakaa myös tekniikasta. Pelimoottoria ei olla saatu optimoitua Xbox 360:lle. Piirtoetäisyyttä riittää, mutta kuva on toivottoman suttuinen. Jopa siinä määrin, ettei pusikossa piileskeleviä vihollisia meinaa erottaa ympäristöstä lainkaan. Tästä huolimatta ruudunpäivitys tökkii jatkuvasti vähintään vähän, ja ruudun täyttyessä vihollisista ja tulipalloista niin, ettei pelaamisesta meinaa tulla mitään.

Uudistettu taistelujärjestelmäkään ei aivan täysin vakuuta. Toimivin taktiikka tuntuu olevan karkuun juokseminen ja loitsujen kylväminen perässä juoksevien vihollisten niskaan. Vaikeampien vastusten kohdalla piirileikkiä joutuu tehostamaan väistönappulan takomisella. Loitsiminen on selvästi lähitaistelua tehokkaampaa, jopa mauttomuuksiin saakka. Pelikellon käydessä toista kymmentä mättäminen uhkaa käydä jo puuduttavaksi.

Eipä pelin juonikaan nouse lopulta järin kiinnostavaksi. Kostoretki, joka kääntyykin koko maailman pelastamiseksi sekä loppupuolella koettava laiska yllätyskäänne ovat lajityypin peruskliseitä. Kehno ääninäyttely ja saman noin viiden hahmomallin kierrättäminen tekevät kaikkensa estääkseen pelaajaa muodostamasta tunnesidettä yhteenkään pelin hahmoista.

Lukuisista virheistään huolimatta jokin Gothicissa kiehtoo. Alkupelin peltoja talloessani koin takaumia pelisarjan ensimmäisiin osiin. Laimennettu versio klassikoista ei ole pelillinen katastrofi, vaan lähinnä keskinkertainen toimintaroolipeli, joka sopii kevyeksi välipalaksi merkittävämpien teosten rinnalle. Vuoden päästä tätä ei sen sijaan muista kukaan.

Juho Anttila