Uusimmat

Army of Two: Devil’s Cartel (PC, PS3, Xbox 360)

18.04.2013 18:15 Heikki Takala

Tekijä: Visceral Games
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella), 2 (internetissä)
Pelin kotisivu: www.armyoftwo.com
Arvostelija: Heikki Takala

Army of Two ei ole erityisen hyvä pelisarja. Se ei ole myöskään huono, vaan keskinkertainen, jokaisella mahdollisella tavalla. Tarina ei ole koskaan ollut kummoinen, toiminta on aina ollut hieman kankeaa ja päähenkilöt ovat omanneet suunnilleen tiiliskiven karisman.

Kolmas pyörä

Silti olen pitänyt pelisarjasta, enkä vähiten oivaltavan aggron keräämiseen perustuvan mekaniikan tähden. Tämä yhdistettynä tappiin lyödylle vaikeustasolle on aina tarjonnut huvia joiksikin tunneiksi kaverin kanssa. Moninpeli ei ole ollut pekkaa pahempi ja se on viihdyttänyt aina hetken, kunnes jotain parempaa on tullut tilalle.

Siispä hyviä uutisia! Samaa on luvassa! Ja paljon! Devils Cartel on yhä kaverin kanssa rymistelyä taisteluareenalta toiseen. Äijämeininkiä siivitetään hajoavilla ympäristöillä ja one-linereilla, jotka luovat tunnelmaa herhiläisten tavoin lentävien luotien sekaan. Yleensä tämä riittää, mutta valitettavasti peliä kehittänyt Electronic Arts on päättänyt uudistaa pelisarjaa. Juuri väärästä päästä.

Army of Two on pinnallinen. Tämä ei ole itsessään haukku, vaan tosiasia. Useat pinnalliset rymistelyt pokkaavat tuon tuosta vuoden peli -palkintoja, mutta Devils Cartelia ei kutsuta niihin kinkereihin.

Sen mekaniikka on näet tyhmennetty siihen pisteeseen asti, että kaikki herkät nyanssit, jotka tekivät edellisistä osista jokseenkin pelattavia, ovat joutaneet leikkuriin. Entiset päähenkilöt Salem ja Rios ovat saaneet väistyä Alphan ja Bravon tieltä. Nuoret sotilaat ovat käytännössä klooneja esikuvistaan, ilman hauskoja läppiä. Kenties tarkoitus oli muuttaa sotilaat mahdollisimman anonyymeiksi, jotta pelaajien olisi helppo samaistua heihin. Samaistumisen sijaan he vain lässäyttävät koko tarinan. Sikäli kun sellaista on edes odotettavissa. Asiaan liittyvät kartellit, sekä nainen, joka tekosia kuvataan lähinnä hanurin kohdalta.

Tarina on tarpeeksi koherentti kantaakseen läpi noin kahdeksantuntisen kampanjan, jossa pääosa ajasta vietetään Mexicon kaupungin ahtailla kaduilla taistellen aalto toisen perään eteen vyöryviä huumekartelleja. Taktiikoihin kannustetaan edelleen, ja peli rakentaa kokonaisen pistejärjestelmän koukkailun ja hämäilyn varaan. Valitettavasti se ei ole kovinkaan looginen. On usein täysin tuurin varassa kumpaan sotilaista tekoäly milloinkin keskittyy, sillä agron hallinta on enää vähän sinnepäin.

Teoriassa selustaan koukkaamisesta palkitaan moninkertaisesti, mutta vastustajan huomio tuntuu kiinnittyvän hieman epäselvästi milloin mihinkin asiaan. Joskus varovainen hiippailu palkitaan pistekertoimilla. Toisinaan suora rynnäkkö tulkitaan taktiikaksi, jota edes Sun Tzu ei olisi keksinyt parhaimpina päivinään. Hetken kuluttua tästä turhautuneet sotilaat tekevät mitä tahansa mikä toimii, josta myös yleensä sataa myös eniten pisteitä. Parhaiten toimii Overkill-moodi, joka muuttaa Alphan ja Bravon kuolemattomiksi ja paukut loputtomiksi. Overkill on kuin alleviivaus Devils Cartellilta, jossa se ilmoittaa että tämä on nyt räiskintää. Katsokaas kun ympäristöt räjähtelevät, ja veri lentää! Mutta jopa kuolemattomuus jättää jälkeensä omituisen onton tunteen.

Matka Mexicon sydänmaille on jo moneen kertaan nähty. Taistelut etenevät monotonisesti suojasta toiseen, eikä variaatiota ole. Yksin pelaavat voivat käskyttää tekoälykaveria suojaamaan ja rynnäkköön, mutta käskyjen tulkinta on vähän niin ja näin. Ja mitäpä suotta, sillä tekoäly on pätevä ja pystyy pitämään huolen itsestään.

Samaa ei voi tosin sanoa kartelleista. Ne osaavat tasan suojautua tai juosta puukko pystyssä kohti Alphaa ja Bravoa. Monotoninen käyttäytyminen johtaa yhtä monotoniseen taisteluun, sillä kun taktiikat ovat turhia ja vastustajat idiootteja, mitkään toimintakohtaukset eivät enää pelasta Devils Cartellia. Eivät, vaikka ne ovatkin komeita. Heilutaanpa sitten kopterin kyydissä tai auton lavalla, meno on maittavaa. Mutta kun räiskintäpelin kestosta kymmenen minuuttia voi laskea viihdyttäväksi, ollaan pahasti hakoteillä.

Kaksin aina kaunihimpi

Army of Two onkin tarkoitettu kaverin kanssa pelattavaksi. Tätä silmällä pitäen on kummallista kuinka katkonainen elämys on. Kaverin peliin ei pääse liittymään lennosta, vaan kappale on aina aloitettava alusta tai vietävä loppuun asti. Tämä on pieni harmi kaverikutsuja spämmivien ihmisten seassa, jotka ilmeisesti epätoivon vimmassa lähettävät niitä kenelle tahansa, joka sattuu lojumaan linjoilla. Sama nappi joka suojautuu, vastaa myöntävästi myös pelikutsuun, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun aloitin pelaamani kappaleen alusta ainoastaan näppäilyvirheestä johtuen.

Tämän lisäksi Devils Cartel ei juuri helli ystävän kanssa pelaavia. Kampanja on sama yksin ja yhdessä, ja vähänkään taitavammat aseveljet lanaavat pelin läpi päivässä. Jos jaksavat. Moninpelin puolella ei juuri tekemistä ole. Contracts-pelitila tarjoaa mahdollisuuden selvittää kuinka kauan overkill-moodissa voikaan pysytellä, ja siinäpä se. Ahkerasta nuohoamisesta huolimatta en löytänyt ensimmäistäkään yllätystä kentistä, eikä keräiltävää juuri ole rahan lisäksi.

Tässä lienee pelin ainoa valopilkku, sillä Alphan ja Bravon kilpavarustelu on hauskaa. Aseita voi pimpata loputtomiin, ja sotilaille on mahdollista suunnitella oman signatuurimaskit. Ilo on kuitenkin laihanlainen, sillä sitä ei pääse juuri kukaan näkemään.

Kaikesta sanotusta voisi päätellä että Devils Cartel on huono. Näin ei kuitenkaan ole, se on vain keskinkertainen kaikella mahdollisella tavalla. Helmasynniksi muodostuu monotonisuus. Vastustajien paikat arvaa liian helposti, ja suoraviivainen räiskiminen toimii liian hyvin, että peli tarjoaisi minkäänlaista haastetta. Tarinankäänteitä ei juuri ole, ja kun jonkinlaista draamaa yritetään, se ei onnistu kiinnostamaan ketään. Edes päähenkilöitä.

Devils Cartel on turvallinen ostos. Se on sitä mitä kaikki muutkin maailman kolmannen persoonan räiskinnät ovat, mutta Gears of War Judgmentin ilmestymisen alla tätä ei ole valitettavasti mitään syytä ostaa.

 

Videollinen Nelinpelimielipide

Lisätietoja: Nelinpeli.com

 

Lisää aiheesta

Army of Two (PS3, 360)

Army of Two: The 40th Day (PS3, Xbox 360)

Lue myös

Brütal Legend (PC)

Crusader Kings II – Sword of Islam DLC (Mac, PC)

Dragon’s Dogma: Dark Arisen –ennakko (PS3, Xbox 360)

Max Payne 3 Hostage, Memories, Deathmatch DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Sniper: Ghost Warrior 2 (PC, PS3, Xbox 360)

The Walking Dead: Survival Instinct (PC, PS3, Xbox 360)

Trine 2: The Goblin Menace DLC (Mac, PC, PS3, Xbox 360)