Batman Begins (PS2, Xbox, GC)

Jos halutaan puhua hyvistä Batman-peleistä, on mentävä niinkin kauas kuin Super Nintendon ja Megadriven aikakaudelle, jolloin Konami ja Sega julkaisivat Batman-toimintapelinsä. Niissä oli mukavasti meininkiä, mutta 16-bittisten viritysten jälkeen lepakkorintamalla onkin ollut hiljaista. Nyt, uuden elokuvan siivittämänä, Lepakkomies tekee Electronic Artsin ansiosta paluun videopelien pariin.

Englantilaisen Eurocomin tekemä Batman Begins seuraa tarkasti Christopher Nolanin elokuvaa ja tarjoaa kolmannen persoonan toimintaa sekä muutaman Burnoutin kaltaisen yksinkertaisen ajo-osion. Batmanilla hiippaillaan upeasti kuvitetuissa kentissä, joita ei ensimmäisenä odota kiireessä tehdyltä lisenssipeliltä. Peli on täynnä näyttäviä valoefektejä ja teräviä tekstuureja, ja kaikesta paistaa läpi se, että grafiikkaan on panostettu. Ohjauksessakaan ei ole valittamista. PS2-versio on upea, mutta Xbox- ja GameCube-versiot näyttävät vielä hitusen paremmilta.

Käytä pimeyttä hyväksesi

Pelisuunnittelun kantava ideana on Lepakkomiehen tärkein ase eli pelko. Lepakkomies ei voi suinpäin käydä aseistettujen vihollisten kimppuun, vaan heidät on ensin saatava pelkotilaan, jossa he eivät pelon lamaannuttamina kykene täysipainoiseen vastarintaan yön ritaria vastaan. Jos käy suoraan aseistettujen vihollisten kimppuun, Lepakkomieheltä pääsee alta aikayksikön kuolonkorahdus. Luoteja ”Lepis” ei nimittäin kestä.

Näytöllä näkyy kaksi mittaria: Area Fear ja Respect. Molemmat vaikuttavat vihollisten pelkotilaan. Jälkimmäinen kertoo vihollisten Lepakkomieheen suuntautuvasta kunnioituksesta sekä pelosta. Mitä korkeampi vihollisten kunnioitus on, sitä pelokkaampia he ovat. Area Fear puolestaan kuvastaa vihollisten hermopainetta senhetkisessä ympäristössä. Sitä voi kohottaa esimerkiksi räjäyttämällä piilosta vihollisten lähellä sijaitsevia räjähdetynnyreitä, päästämällä tulikuumaa höyryä heidän päälleen ja niin edelleen.

Splinter Cellistä ollaan kuitenkin kaukana. ”Pelko-pelattavuuden” toteutus on jäänyt puolitiehen. Vihollisten pelottelu on aluksi hauskaa, mutta keinot siihen ovat alusta loppuun samat. Ympäristöissä ei ole useita vaihtoehtoja pelottelemiseen, vaan aina se yksi. Joko räjäytetään tai sitten hajotetaan tynnyreitä tai rakennustelineitä. Jos vain mahdollisuuksia olisi ollut enemmän ja vastustajien reaktiot vaihtelevampia, peli olisi ollut huomattavasti parempi. Nyt jää paljon potentiaalia hyödyntämättä, ja sekös harmittaa.

Rajoittuneisuudestaan huolimatta Batman Begins on mukiinmenevä seikkailutoimintapeli, johon on panostettu. Elokuvan näyttelijöiden suorittama ääninäyttely tekee paljon autenttisuudelle, ja grafiikka on hämmästyttävän hienoa. Tämä ei todellakaan ole mikään Catwoman!