Battlefield 3 -yksinpeliennakko (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Digital Illusions
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1 (samalla koneella), 2-64 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.battlefield.com/battlefield3
Testaaja: Heikki Takala
Battlefield 3 on miltei keskuudessamme. Pelkästään pelin beta on kohdannut typerryttävät ennakko-odotukset, ja myrsky on hiljalleen kuplinut vesilasissa useista sen ongelmista. Siksi jätämme ne edelleen hautumaan, ja pidämme peukkuja pystyssä odotellen myrskyn muuttumista hurrikaaniksi.
Sen sijaan sukellamme yksinpelikampanjan saloihin jota Dice esitteli neljän tehtävän verran Tukholmassa, yhdessä Hit n’ Runiksi nimetyn co-op tehtävän rinnalla. Koetun perusteella tiedossa on melkoinen vuoristorata, mutta luultavasti lyhyt sellainen.
Putken Juoksu
Sotaa voi lähestyä vain yhdellä tavalla, ja se on ase kourassa. Dice ei ole selkeästi lähtenyt keksimään pyörää uudelleen yksinpelikampanjan kanssa, vaan vahvistanut jo standardiksi muuttunutta tarinankerrontaa. Dicen ylipäällikön Karl-Magnus Troedssonin mukaan tarina esittää kysymyksen, kuinka pitkälle olisit valmis menemään puolustaaksesi maatasi. Samaa kysymystä ovat kyselleet kaikki muutkin viimeisen viiden vuoden sisällä ilmestyneet räiskintäpelit. Mutta tärkeintä ei ole niinkään itse kysymys kuin kuinka se esitetään. Battlefield 3 esittää sen spektaakkelimaisen hienosti.
Kaksi ensimmäistä tehtävää olivat samat joita kehittäjä oli esitellyt jo aiemmin. Kaikki alkaa jostain Iranin ja Irakin välistä, missä kersantti Blacburn on partiokierroksellaan. Useampi kuin yksi asia menee pieleen, ja pian Blackburn taistelee motista toiseen väistellen niin raketinheittimiä kuin tarkka-ampujia. Joitakin alkuhetkiä hiotaan vielä kontrolleja, kunnes sotilaat päätyvät terroristien kansoittamalle aukiolle tikittävä pommi edessään.
Blackburnia käsketään purkamaan pommi. Hetken kuluttua hän ryömii pitkin ilmastointikanavia, seuraten johtoa joka on kiinnitetty laukaisimeen. Laukaisimen löydettyään terroristi hyökkää Blackburnin kimppuun, jota seuraa eräänlainen quick time event, joka tarkoittaa käytännössä joka ikisen ohjaimen napin hakkausta, jotta päällekarkaaja saadaan kylmäksi. Tilanteen on tarkoitus myös esitellä Dicen keksimää Faceforward-teknologiaa, jolla kasvonilmeet saadaan luonnollisen oloisiksi. Markkinointipuheet sikseen, kuolemansa kohtaava terroristi ei juuri esitä suurta tunteiden paloa kasvoillaan, mutta suoraan pelaajaan katsovat silmät juuri ennen viimeistä polven iskua kasvoihin saavat ajatukset nopeasti harhailemaan väkivallan mielettömyyden pohtimisen suuntaan.
Tähän ei ole kuitenkaan paljoa aikaa, sillä pommin purettuaan Blackburn juoksee jo kohti katua jossa vihollisen joukot vyöryvät tiimin niskaan. Blackburnin kehoitetaan miehittämään kevyt konekivääri, ja tässä vaiheessa on syytä pitää huolta siitä, että se on pelin tarkoittama konekivääri eikä se joka lojuu vieressä maassa.
Väärän aseen kaappaaminen käyttöön johtaa vain loputtomaan vihollisten spawnaukseen, joka kertoo ainakin siitä kuinka tarkkaan skriptattu yksinpeli on. Dice pitää kampanjassa ohjat tarkasti käsissään, eikä päästä niistä irti ennen katkeraa loppua. Tämä on sikäli hyvä että nykyään useimpien räiskintäpelien yksinpelikampanjan tehtävä on opettaa pelaajalle erilaisten aseiden vahvuudet ja heikkoudet. Tässä onnistutaan. Miinuspuoli on se ettei vapaudesta voida juuri puhua. Mutta jätetään vapaus vaikkapa ArmAn heiniksi ja keskitytään tulevaan. Tämän jälkeen yksinpelissä seuraa osio jossa tapahtuu jotain, josta ei ehdottomasti saa vielä kertoa. Sitten varsinainen uusi yksinpeliosio alkaa.
Maalla Merellä Ilmassa
Kylmän sodan peikko kummittelee ilmeisesti myös ruotsalaisten ajatusmaailmassa. Kun pöly laskeutuu, Blackburn herää maasta ilman aseitaan ja keskeltä venäläisten invaasiota. Yötä pyyhkivät niin valonheittimet kuin propaganda-kuulutukset, joissa amerikkalaisille sotilaille tarjotaan kriisiapua ja ruokaa. Lupauksiin uskomatta Blackburn ryömii pitkin maata kohti kohtauspaikkaa
Ensimmäinen etappi on luonnollisesti etsiä jostain ase. Blackburn hiipii huoneeseen, jossa kolme sotilasta on häneen selin. Kurkku auki yhdeltä, kaksi muuta matalaksi AK:n avustuksella, ja sitten ilma on täynnä luoteja. Dice on onnistunut luomaan vakuuttavan äänimaailman joka koostuu niin korvien vieressä viuhuvien luotien ryydittämistä tilaäänistä kuin kekseliäästä ambientin ja musiikin sekoituksesta. Jos siis omistat jonkinlaiset telkänpöntöt, on nyt syytä päivittää. Peli on upeaa kuultavaa, ja aseiden röpötykseen on ehdottomasti paneuduttu.
Vaikeustason puolesta Battlefield 3 ei ole mikään läpihuutojuttu. Palautuvasta elinvoimasta huolimatta Blackburn ei kestä kummoistakaan kuritusta, ja muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen Electronic Artsin edustaja joka häilyy takanani ehdottaa helpompaa vaikeusastetta. Mutta koska normaali vaikeustaso on luultavasti se pelatuin, tahkoan kymmenkunta kertaa saman kohdan läpi kunnes ymmärrän kumartumisen tuomat edut, sekä aseeseen kiinnitetyn lampun tehon. Kranaatitkin auttavat asiaa.
Tehtävä etenee pitkin pimeää yötä taistelusta toiseen. Ainoa indikaattori vihollisesta on useimmiten yötä pyyhkivät aseisiin laitetut lamput. Näillä on funktionsa myös yksinpelissä, sillä ne sokaisevat vastapuolen – tai pelaajan hetkellisesti. Tämä turhauttaa ajoittain, mutta lamppujen etu moninpelin puolella on ehdoton, ja yksinpeli opettaa niiden käytön nopeasti.
Yksinpelin taisteluja voisi kutsua lyhyiksi pyrähdyksiksi. Useimmiten tavoite on vain pistää kylmäksi kaikki viholliset ja edetä. Itse taistelut ovat intensiivisiä, ja Modern Warfaren luomasta Hollywood-spektaakkelista ollaan usein kiitettävän kaukana. Battlefield on varsin hellävarainen kerrontansa kanssa, mutta silloin kun tapahtuu, tapahtuu paljon. Frostbite 2.0 ei ole turhan päiten hypetetty pelimoottorina, vaikka Karl-Magnus Troedsson vakuuttaa sen olevan ainoastaan työkalu.
Jos näin on, työkalu on tehokas. Silmien edessä murenevat rakennukset ovat vaikuttavia, vaikkakin konsolien tehot tulevat nopeasti vastaan. PC-versiota ja konsoleita vertaillessa ei voi olla huomaamatta kuinka paljon efekteistä on jouduttu karsimaan, ja pääalusta käy nopeasti selväksi. Tämä ei luonnollisesti tarkoita että konsoliversiot olisivat rumia, mutta jos minulta kysytään, peli on parhaimmillaan tietokoneilla.
Frostbiten ainoa vahvuus ei ole kuitenkaan efektit. Yksinpelisession viimeinen tehtävä tapahtuu hävittäjän puikoissa. Pelaaja istutetaan tulittajan pallille, tekoälyn lentäessä konetta. Suihkukoneen ampaistessa taivaalle siellä olemisen tunne on vahva. Pilotit käyvät läpi tehtävää lentojargonillaan ja piloteille tyypilliseen rauhalliseen ääneen puhuen.
Itse koiratappelu on pohjimmiltaan lämpöhakeutuvilla ohjuksilla puljaamista ja vastasoihtujen heittelyä ympäriinsä. Tykillä ei luonnollisesti osu yhtään mihinkään, tai sitten vika oli itsessäni. Tehtävä kääräistään pakettiin pommittajan puikoissa, jossa mallinnetaan maastoa infrapunalla ja maalataan eri kohteita. Itse koneen puikkoihin ei vielä päästy, joten lentomallinnuksesta on paha sanoa juuta tai jaata. Todennäköisesti lentäminen tulee kuitenkin olemaan simulaattorimaista. Troeddsen on samoilla linjoilla, ja kertoo että lentomallinnus on pikemminkin suunniteltu helposti lähestyttäväksi. Hän kuitenkin myöntää että helikopterit tulevat olemaan kenties ne vaikeimmat hallittavat pelissä.
Hävittäjätehtävä oli luultavasti oman pelikokemukseni huippuhetki. Se antoi esimakua tulevasta moninpelistä, ja oli yksinkertaisesti hauskaa. Tämä tulee pelaajalta joka haukotteli liian usein Modern Warfare 2:n parissa. Kenties kyse on rytmityksestä, sillä Battlefieldin hellävaraisempi toiminta rytmittää paremmin satunnaisia spektaakkeleja, ja on yhtenäisempi kokonaisuus.
Yhteispeliä
Tarjolla oli myös yksi co-op tehtävä, jonka minä ja ylipäällikkö Miika Huttunen oletimme taklaavamme helposti yhteenlasketulla 45 vuoden pelikokemuksella. Turpaan tuli. Yhteispelille on suunniteltu omat tehtävänsä, joissa jo normaali vaikeustaso on tolkuttoman vaikea. Viholliset spawnaavat jatkuvasti mitä ihmeellisimmistä paikoista, ja henkikulta on jatkuvasti höllässä.
Pelimuoto tuskin tuo mitään erityistä uutta peliin jonka pääpointti on joka tapauksessa moninpeli. Yhteistyö oli pitkälti perusräimettä, ja grafiikat olivat jostain syystä luokattoman huonot, vaikka peli toteutettiin verkkojohdolla yhteen liitetyillä Xboxeilla. Koko pelimuoto tuntuu jossain määrin nopeasti peliin liitetyltä, eikä oikeastaan tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Ehkä se on mukana ainoastaan koska Call of Duty tekee samaa, vaikkakin huomattavasti paremmin. Yksi tehtävä ei ole luonnollisesti vielä tarpeeksi kritiikin antamiseen, mutta alkufiilikset eivät olleet millään tavalla vakuuttavat.
Vaikka Battlefield 3 tulee väkisinkin vertautumaan pelkästään julkaisuaikataulunsa ja teemansa vuoksi Modern Warfare 3:een, on vertailut jossain määrin keinotekoisia. Dice ei ilmeisestikään ole lähtenyt rakentamaan CoDin tappajaa, vaikka markkinointi toista väittääkin. Sen sijaan se on luonut vahvasti omanlaisensa kampanjan. Se, että yhtäläisyyksiä löytyy on kenties jo käytännön sanelema pakko. Pelisarjojen fanit varmasti tulevat rähjäämään keskenään molempien heikkouksista ja vahvuuksista. Itselleni variaatio on aina plussaa, ja jos ajoneuvojen hallinta on edes kolmasosa kampanjaa, on se tarpeeksi nostamaan yksinpelin Call of Dutyn yläpuolelle.
Tämänkaltainen peli kuitenkin elää ja kuolee moninpelin kanssa. Ja vaikka kuinka tekisi mieli, siitä on lupa kertoa vasta loppuviikosta.
Päivitys:
Moninpeliennakko on nyt julkaistu ja luettavissa täältä:
Battlefield 3 -moninpeliennakko (PC, PS3, Xbox 360)
Keskeneräisen koodin kokeileminen on turhauttavaa kahdellakin tasolla. Ensiksi pelistä ei koskaan saa todellista kuvaa,. Ja toiseksi: vaikka ensimmäinen reaktio on yleensä se oikea, takaraivossa hehkuu silti jatkuva toivonkipinä että kaikki tulee olemaan paremmin julkaisussa.
Mutta kun julkaisu tapahtuu noin kahden viikon kuluttua, ei voi olla olematta hieman pessimistinen asioiden todellisesta toimivuudesta. Ennakoidessa suurin osa mölyistä pidetään kuitenkin mahassa, joten tässä on tarkka ja totuudenmukainen kuvaus Battlefield 3:n moninpelisessiosta.
Previkointia taistelun tuoksinnan keskellä
Lue myös
Deus Ex Human Revolution: The Missing Link -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)
