Bioshock Infinite: Burial at Sea Episode 1 DLC (PC, PS3, Xbox 360)

19.11.2013 17:39 Miikka Lehtonen

Tekijä: Irrational Games
Julkaisija: 2K Games
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, Intel Core 2 DUO 2,4 GHz / AMD Athlon X2 2,7 GHz, 2 Gt muistia, 20 Gt kiintolevytilaa, 512 Mt DirectX10-näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.bioshockinfinite.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Vuoden 2013 lähestyessä loppuaan Bioshock Infinite keikkuu yhä vuoden peli –listani kärkisijoilla. Aivan vielä ei ole lopullisen rankkauksen aika, mutta sekin lähestyy. Ja jos Bioshock Infiniten loput DLC:t ovat tätä tasoa, se kyllä helpottaa valintaa.

Tarinavetoinen ladattava sisältö vie Booker DeWittin ja Elizabethin Rapturen vedenalaiseen kaupunkiin vain tunteja ennen sen romahdusta.

En oikein tajunnutkaan, miten paljon olin kaivannut alkuperäisten Bioshock-pelien tunnelmaa, ennen kuin Burial at Sea –DLC:n ensimmäisen episodin alkuhetkillä taustamusiikissa vilahteli niitä tutun haikeita viulumelodioita. Kun astuin ulos Booker DeWittin toimistosta Rapturen kaduille, olo oli kuin olisin palannut kotiin. Kun seuraavat pari tuntia menivät prikulleen samoissa fiiliksissä, arvannette jo, mitä olin DLC:stä noin kokonaisuutena mieltä!

Taas tyttöjahdissa

Yksityisetsivä Booker DeWitt tuntuu juuttuneen ikuisesti jahtaamaan tyttöjä. Alkuperäisessä Bioshock Infinitessä mystinen määräys ”toimittaa tyttö meille” vei hänet Columbian lentävään kaupunkiin, jossa mikään ei ollut lopulta sitä, miltä se näytti. Ja sama on meno nytkin, mitä vain tyttö on eri.

Vain tunteja ennen Rapturen romahdusta Bookerin toimistoon saapuu tuttu vieras, Bioshock Infiniten keskipisteessä pyörinyt Elizabeth. Mutta ei se sama viaton Disney-prinsessa, jota Booker viimeksi lähetettiin pelastamaan, vaan noir-henkiseen tarinaan sopiva femme fatale. Elizabethillä on Bookerille hyvin kiinnostava tehtävä: hän haluaa, että Booker etsii käsiinsä ja pelastaa kadonneen pikkutytön, Sallyn. Tuntuu siltä kuin tehtävällä olisi jotain henkilökohtaista merkitystä myös Bookerille, mutta mitä? Ja miksi Elizabeth on hänestä kiinnostunut?

Näin herkullisista asetelmista se vedenalainen seikkailumme sitten pyörähtää käyntiin. Koska Rapture on vielä ainakin DLC:n alussa ihan ihmisten asuttama kaupunki, eikä vedenalainen helvetti (poliittisista näkemyksistään johtuen itse kukin voi olla tästä eri mieltä), mukana on sitä Bioshock Infinitestä tuttua tutkimusmatkailua, ihmettelyä ja tirkistelyä. Ja se on vielä kiehtovampaa kuin viimeksi, sillä niin hieno paikka kuin Columbia olikin, Rapture on vielä hienompi.

Tilaisuus kävellä Rapturen kaduilla, kurkkia kauppoihin ja katsella pieniä kohtauksia sen asukkaiden elämistä on miltei yksistään jo sisäänpääsymaksun arvoinen kokemus, ainakin meikäläisen mielestä.

Väistämättä tapahtumat kuitenkin vyöryvät kohti sitä pelien pääasiallista sisältöä, räiskintää. Bookerin ja Elizabethin tie vie heidät toinen toistaan ikävämpiin paikkoihin hullun taiteilijan ateljeesta vedenalaiseen tavarataloon, joka on muutettu vankilaksi ja upotettu meren pohjaan.

Revolveri ja plasmid

Kun on aika taistella, taistelu sujuu tietenkin hyvinkin perinteisin keinoin. Koska olemme taas Rapturessa, plasmidit ovat plasmideja, mutta muuten mennään hyvin Bioshock Infinite –tyylisesti. Ja miksipä ei mentäisi, samaa menoahan se on aina ollut. Jos et ole ennen tykännyt, et tykkää nytkään. Minä taas olen tykännyt ja tykkään edelleen! Näin helppoa se on!

Mukana on toki muutamia pieniä uudistuksia, kuten uusia vihollisia, uusi ase ja uusia ulottuvuuksienvälisiä esineitä, joita Elizabeth voi sitten nykiä avuksi taistelussa. Uusi ase on aika hauska tapaus. Se on eräänlainen mikroaaltosäde, jolla voi paistaa mielialasta riippuen joko päivällisensä tai pinon splicereita.

DLC:n negatiivisin piirre on se, että se on episodipohjainen ja episodi on vieläpä sangen lyhyt. Tarina ehtii juuri päästä kunnolla käyntiin, kiinnostavat tapahtumat seuraavat toisiaan ja sitten onkin jo ällistyttävän loppuratkaisun, hirveän cliffhangerin ja lopputekstien paikka. Ilmassa on selvää ensimmäisen episodin käryä, eli nyt lähinnä alustetaan, pohjustetaan ja viritellään, kunnes sitten tulee yllättävä loppuhuipennus.

Kenttäsuunnittelusta johtuen vihollisten respawnaus toimii myös joskus oudosti. Tyhjennät hattukaupan, astut ovesta ulos, pihalla odottaa splicereita. Saat ne tapettua, astut näkymättömän raja-alueen yli ja takana kaupassa on taas vihollisia. No, onhan se taistelu toki hauskaa…

Jää nähtäväksi, miten Burial at Sea jaksaa kantaa loppuun saakka, mutta ainakin ensimmäinen osa teki vaikutuksen. Rapture on yhä mahtava hiekkalaatikko, tarina tekee kiinnostavia asioita ja koko produktio on todella sujuva ja miellyttävä kokemus. Veikkaan, että selvästi paras tapa olisi kokea molemmat osiot putkeen, jolloin kokemus varmasti tuntuisi yhtenäisemmältä, mutta minkäs teet. Tervetuloa episodipelaamisen maailmaan.

Bioshock Infinite (PC, PS3, Xbox 360)

”Tuo tyttö meille ja velkasi annetaan anteeksi”. Näin kryptisen ohjeen saattelemana Booker DeWitt, yksityisetsivä 1900-luvun alun New Yorkista, päätyy soutuveneeseen keskelle tuntematonta merta seuranaan vain kaksi outoja puhuvaa ventovierasta. Edessä siintää mystisen lupaavasti majakka. Kätkeekö se sisäänsä tytön ja tämän kidnappaajat? Ei suinkaan, vaan ällistyttävän alkukohtauksen, jota en suinkaan spoilaa. Mutta erinäisten käänteiden kautta Bookerin tie vie Columbiaan, kaukana pilvimassan yläpuolella sijaitsevaan paratiisikaupunkiin.

Sen hymnejä laulavat hymyilevät ihmiset, valkoisena korkeuksien auringossa kiiltävät seinät ja rehottavat ruusupensaat kätkevät syövereihinsä Elizabethin, sen pelastettavan tytön. Mutta myös niin paljon muuta. Profeetta Comstockin paratiisi maan päällä kun on sitä vain valkoisille uskovaisille. Kaikkien muiden arki Columbiassa on paljon kurjempi. Seinillä on propagandajulisteita, poliisien toimenkuvana on ”suojella rotuamme” ja huvipuiston perhefilmit mainostavat, että irlantilaisten ja mustien ainoa paikka on tehtaassa takaamassa paremman väen helppoa elämää. Ei olekaan suuri yllätys, että kulisseissa kytee kapina, kun Kansan äänenä tunnettu vastarintaliike valmistautuu iskemään herrojaan vastaan.