Bladestorm: Nightmare (PS4, Xbox One)
Tekijä: Omega Force
Julkaisija: Koei Tecmo
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Bladestorm: Nightmare
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Muistan ajan, jolloin pidin Dynasty Warriors –peleistä. Ne tarjosivat aivotonta kepitystä ja ajanvietettä. Sitten käytännössä sama peli julkaistiin uudelleen kymmenkunta kertaa ja hymyni hyytyi. Nykyään en enää Dynasty Warriorseihin koske, ellei pakko ole.
Mutta on se vain niin, tytöt ja pojat, että jotkut pelit saavat ne Dynasty Warriorsitkin näyttämään mestariteoksilta. Bladestorm Nightmare on yksi niistä.
Paperilla Bladestorm Nightmare on mitä mainioin idea. Pelaaja on palkkasoturi, joka osallistuu Englannin ja Ranskan väliseen satavuotiseen sotaan. Hän heittää vuoron perään keikkaa molemmille puolille ja osallistuu eeppisiin taisteluihin, piirityksiin ja rynnäköihin.
Kaikki on kuvattu toiminnallisesti olan takaa. Pelaaja ryhmineen syöksyy keskelle vihollisia, miekat heiluvat, kaatuneet lentävät taivaan tuuliin ja ruumispinot kasvavat. Yhdistelmä toimintaa ja kevyttä strategiaa kuulosti paperilla mainiolta. Oletin pelin olevan persoonallinen ja kokemisen arvoinen teos, joka ei luultavasti tosin ole mikään koko kansan yhteinen juttu.
Ne odotukset menivät perseelleen. Aivan kuten koko Bladestorm.
Huom: kuva näyttää paljon, paljon paremmalta kuin oikea peli.
Sata vuotta kärsimystä
Idea on paperilla tosiaan hyvä. Pelaaja luo oman palkkasoturinsa ja hyppää rintamalle haluamallaan aseistuksella varustettuna. Tarjolla on kättä pitempää joka lähtöön ja kaikilla aseilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, sekä täten myös käyttötarkoituksena. Ei rintamalla ihan kivi-paperi-sakset-asetelman mukaan mennä, mutta melkein: raskailla nuijilla aseistetut berserkit pistävät raskaasti panssaroituja jalkamiehiä pataan 100-0, mutta jousimiehet teilaavat heidät helposti ja turvallisesti. Nopeat miekkamiehet taas ovat jousimiesten surma, kun taas raskaasti panssaroitu jalkaväki kepittää miekkamiehiä turpaan. Ja niin edelleen.
Käytännössä pelin runko tuo kovasti mieleen Dynasty Warriorsit. Suurella kartalla on erilaisia linnakkeita ja linnoituksia, joiden ympärillä sekoilee sekalainen seurakunta joukkoja, omia ja vihollisen. Pelaaja voi napata komentoonsa haluamansa yksikön ja sitten sännätä sen kanssa taisteluun. Tavoitteena voi olla vaikka valloittaa tiensä kartan läpi vihollisten kotikaupunkiin ja näin voittaa taistelu.
Pelattavuuskin muistuttaa vierestä katsottuna Dynasty Warriorsia: miekan heilautus lennäättää taivaan tuuliin 50 vastustajan sotilasta ja kohta pelaaja onkin niittänyt yksin kumoon 1000 rivisotilasta. Mutta se pelattavuus… Se on se, mikä saa Dynasty Warriorsin vaikuttamaan syvyyden multihuipennukselta.
Käytännössä Bladestormissa taistellaan näin: pidä oikea olkapäänappi pohjassa. Se on siinä se. Pelaajan yksikkö juoksee lähintä vihollisyksikköä päin ja huitoo sitten näitä kunnes toinen tuhoutuu. Hifistelijät voivat heittää mukaan erikoishyökkäyksiä, mutta eipä niitä aina tarvi. Ja siinä se pelattavuus sitten oli. Valitsitko oikean vastalääkkeen vihollisyksikön vahvuuksia vastaan? Sitten voitat. Valitsitkö väärin? Sitten häviät. Paska mäihä ja parempi tuuri ensi kerralla.
Kuten arvata saattaa, näin kepoisista asetelmista ei kovin kummoista peliä synny. Kehitystiimi on kyllä yrittänyt tunkea mukaan kaikenlaisia keskiaikaisen sodankäynnin skenaarioita ja ideoita, mutta kun kaikessa on syvyyttä vähemmän kuin sormustimessa, niin kuka helvattu tätä jaksaa pelata?
Huom: kuva näyttää paljon, paljon paremmalta kuin oikea peli.
Sata vuotta vanha peli
Jos pelattavuus on kamalaa, niin on audiovisuaalinen toteutuskin. Vaikka alustana onkin Xbox One tai PlayStation 4, jälki on kuin PlayStation 2:n tai Xboxin – siis sen alkuperäisen – ajoilta. Eikä sinänsä ihme, sillä kyseessä on uusintaversio vuonna 2007 julkaistusta Bladestorm-pelistä. Ja uusintaversio tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kahdeksan vuotta vanha jööti on puserrettu sellaisenaan lautaselle höyryämään. Älkää, hyvät ihmiset, kuvitelko, että Koein julkaisemat PR-bullshotit ovat lähelläkään pelin oikeaa ulkoasua.
Mutta hei, on mukana uuttakin sisältöä, nimittäin vaihtoehtoinen Nightmare-moodi. Se on eräänlainen fantasiaversio satavuotisesta sodasta, jossa nähdään englantilaisten ja ranskalaisten ohella jos jonkin sortin menninkäisiä, aarnikotkia ja muita fantasiaörvelöitä.
Se, mitä vaihtoehtoisessa moodissa ei suinkaan nähdä, on peruspelistä poikkeava pelattavuus. Onko sillä väliä, onko vastassa menninkäinen vai ranskalainen, kun peli on kuitenkin käytännössä suurimmaksi osaksi yhden napin pohjassapitoa?
Bladestorm: Nightmare on aivan kamala peli. Se on puuduttavan tylsä, näyttää susirumalta ja tästä huolimatta vielä pyöriikin surkeasti. Kiertäkää kaukaa.
Lisää aiheesta
Dead or Alive 5 (PS3, Xbox 360)
Dynasty Warriors 7 (PS3, Xbox 360)
Dynasty Warriors 8: Xtreme Legends (PS3, PS4, PSV)
Ninja Gaiden 3 (PS3, Xbox 360)
Quantum Theory (PS3, Xbox 360)
